Valkoinen jasmiinitee

Ostin kevätauringosta huumaantuneena kaksi rasiallista espanjalaisia mansikoita. Hetken mietin, kumpi yhdistelmä olisi parempi: mansikat ja makea kuohuviini vaiko mansikat ja valkoinen jasmiinitee. Päädyin kokeilemaan viimeiseksi mainittua.

 

Olen ostanut Stockmannilta pienen peltirasiallisen valkoista jasmiiniteetä. Kyseessä on ”korkeatasoinen kiinalainen valkoinen lehtitee, lisänä aidoista jasmiininkukista puristettua luontaista uutetta”. Alkuperämaa on siis Kiina.

Säilytysastia on kätevä ja aion pitää siinä vastaisuudessakin valkoista teetä.

 

Tee kuivana.

Valkoinen tee haudutetaan 70-85 asteisessa vedessä kuten vihreä tee (tällä kertaa käytin 70 asteista vettä teepurkin ohjeiden mukaan) ja teetä annostellaan 1 tl kuppia kohden. Haudutusaika on kuitenkin huomattavasti pidempi kuin vihreässä teessä, 5-10 minuuttia. Ja myös valkoisia teelehtiä voidaan käyttää useaan kertaan.

Valkoinen tee vaatii kiireettömän hetken ja sitä pitää maistella sopivan lämpöisenä: ei koskaan höyryävänä. Valkoinen tee on kaikkein luonnonmukaisinta teetä; teelehtien annetaan vain kuivua ja lakastua ulkotiloissa.

Jasmiini on ehkä paras tuoksu koko maailmassa. Kuivia, jasmiininkukkauutteella maustettuja teelehtiä on ihana tuoksutella.

Haudutettu tee on kirkkaan keltaista, melko lailla samanväristä kuin omenatäysmehu.
 

En ole vielä maistanut maustamatonta valkoista teetä, joten en tiedä, miltä se maistuisi yksinään. Tämä jasmiinilla maustettu on joka tapauksessa ihanaa: kevyttä ja silkkistä.

Valkoisesta teestä sanotaan, ettei se maistu juuri millekään, mutta sen verran, mitä olen erilaisia teelaatuja maistellut, olen huomannut pitäväni juurikin niistä ”laimeammista” tai viipyilevämmistä, tunnustelua vaativista mausta. Pidän hennosta vihreästä teestä, riisiveden makuisesta japanilaisesta teestä ja lempeästä oolongista. Musta tee ei ole minun juttuni ellei se ole runsaasti maustettu. Hassua, että juuri musta tee on ollut länsimaissa se perinteisesti suosituin. Asia tosin selittyy mustan teen säilyvyydellä sekä sen vertaamisella kahviin.

Minun täytyy päästä maistamaan vaikkapa johonkin asiantuntevaan kahvilaan täysin maustamatonta valkoista teetä, niin houkuttelevasti sitä kuvaillaan: hienostunut, raikas ja kevyt. Siinä on asiantuntijan mukaan myös hieman makea maku, joka raikastaa hengityksen. Tosin minusta nämä samat kuvailut pätevät myös nyt maistamamaani valkoiseen teehen.

 

Maistoin teetä myös kylmänä ja totesin sen olevan miellyttävän makuista jäähtyneenäkin.

Nyt koko olohuone tuoksuu jasmiinilta, kielelläni maistuu mansikka. Tätä voisi jo kutsua kevätpäiväksi.