tiistai 5. maaliskuuta 2013

Rooibos (omena-sitruuna sekoitus)

Kuvassa rooibos-maistelun kohteeni
Tällä kertaa maistelun ja ihmettelyn kohteena yrttihauduke rooibos, josta usein puhutaan kofeiinittomana teenä tai punapensasteenä. Nyt siis lunastan lupaukseni kirjoittaa myös muista juomista kuin teestä.

Rooibos on hyvin vaativa aavikkokasvi. Pensas kasvaa villinä Etelä-Afrikassa vain pienellä läntisellä rinnealueella ja se vaatii aivan tietynlaisen hiekkaisen maaperän; yritykset kasvattaa rooibosta muualla ovat epäonnistuneet. Se murske, jota minäkin filtteriini tipautan, on punapensaan neulasten kaltaisista lehdistä valmistettu sekoitus. Punertava väri syntyy valmistusprosessissa.

 Rooibos on ollut jo kauan afrikkalaisten terveysjuomaa. Mielenkiintoista on, että rooibos on ollut teen korvike toisen maailmansodan aikana Euroopassa (jolloin teetä ei saanut tuoda mantereellemme) sekä pitkään köyhien etelä-afrikkalaisten vaihtoehto teelle. Rooiboksen vienti ulkomaille lähti vauhtiin 1990-luvulla ihmisten innostuttua sen terveysvaikutuksista.

Rooibos on turvallinen vaihtoehto: se käy kofeiinittomana minä tahansa vuorokauden aikana. Rooibos toimii myös diureettina ja on vatsaystävällinen. Sen on havaittu vähentävän hermostuneisuutta ja jopa allergioita, mutta viimeiseksi manittua en voi itse todistaa.

Rooiboksen terveysvaikutuksista löytyy runsaasti tekstiä. Joidenkin tutkimusten mukaan sillä sanotaan olevan jopa syöpää ehkäiseviä ja immuniteettia parantavia vaikutuksia, mutta koska en ole tutkija enkä alan asiantuntija, en pysty sanomaan tällaisista väitteistä oikein mitään. Tiedemiehet ovat kuitenkin löytäneet rooibosista runsaasti terveydelle välttämättömiä ravintoaineita: useiden kivennäisaineiden kuten raudan, kaliumin, fluorin, mangaanin ja magnesiumin lisäksi siinä on muun muassa C-vitamiinia, antioksidantteja, flavonoideja ja polyfenoleita.

 Asiaa tutkiessani oli hupaisaa huomata, että rooibosta on alettu käyttää myös kosmetiikassa (pyörin hyvin vähän kosmetiikkahyllyillä, joten tämä oli minulle uusi asia). Rooibosin sisältämä sinkki ja soluja puhdistava entsyymi tehostavat kuulemma aineenvaihduntaa ja auttavat ihoa suojautumaan ikääntymistä vastaan. Hyviä ominaisuuksia on hyödynnetty myös vaippaihottumaan ja murrosiän akneen.
 
Afrikkalaisessa keittiössä rooibosta on käytetty myös mausteena.

 

Sitten makuarvioon:
Olen saanut tämän todella hyväntuoksuisen ja maukkaan rooibos-sekoituksen lahjaksi. Pidän kovasti sen mausta ja senpä takia kuvattavaa ei paljoa enää olekaan jäljellä. Kyseessä on siis luomu punapensastee, joka on maustettu omenalla ja sitruunalla. Sitruunan tuoksu on melko voimakas, muttei pistävä, omenaa en onnistu haistamaan mutta se varmasti pehmentää olemassaolollaan voimakasta sitruunaa.

Rooibos haudutetaan kiehautetussa vedessä, haudutusajaksi annetaan lähteestä riippuen 4-10 minuuttia. Rooiboksen maku ei muutu kitkeräksi, vaikka sitä haudutettaisiin pitkäänkin, sillä se ei sisällä tanniineja. Annostelussa yksi teelusikallinen kuppia kohden on sopiva määrä.

Valmis juoma tuoksuu ja maistuu pehmeältä, hiukan makealta. Rooibos tosin maistuu yleisestikin makeammalta kuin esim. vihreä tee. Kaikissa maistamissani rooiboksissa on ollut maanläheinen ja lämmin maku, tätä arvostelun kohdetta sitruunan aromi piristää kivasti. Pidän siis sekoituksesta kovasti edelleenkin.

Minun täytynee kohta etsiä uusi suosikkirooibos, sillä kovin montaa lusikallista ei enää ole nykyistä suosikkiani jäljellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti