sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Vihreä tee: Japan Sencha Fukujyu


Olen palannut taas japanilaisen teen pariin. Maistelun kohteena Nordqvistin Japan Sencha Fukujyu, joka on siis vihreää teetä.
Tämä taitaa muuten olla ensimmäinen Nordqvist-merkin alla kulkeva teekupposeni.
 


Paketin takaosasta löytyy lyhyt luonnehdinta: ”Shizuokan alueelta Fuzijaman rinteiltä. Tyypillisen vaalea väriltään, miedosti kirpeä ja senchamainen maku.” Pakkauksen sisällä pitäisi olla kortti, josta löytyy lisää tietoa teestä, mutta en ainakaan oman teepakkaukseni sisältä löytänyt mitään korttia. Joko näköni ja ymmärrykseni ovat heikentyneet entisestään tai sitten tämä sattui olemaan vikakappale.
 


Tässä tulee oma makuarvioni:
Sencha Fukujyu on maultaan voimakkaampi kuin Fancy Sencha, josta kovasti pidin. Myös tässä japanilaisessa teessä on koivun tuoksua, mutta tuoksu ei ole yhtä raikas ja selkeä. Tuoksu ja maku ovat kuin paahtuneita; kun Fancystä tuli mieleen tuore koivu, tuo Fukujyu mieleen sammaleen. Nordqvistin kuvailuista poiketen en itse aisti teessä kirpeyttä. Ei se toki yhtä pehmeä ole kuin esimerkiksi jasmiinilla maustettu valkoinen tee.
Mukava tuttavuus, mutta omissa makumieltymyksissäni ihana Fancy Sencha ohittaa helposti Fukujyun.

Käytin herkälle japanilaiselle teelle 70 asteista vettä ja haudutusaikana pidin 3 minuuttia.
 
 

 

torstai 18. huhtikuuta 2013

Mansikka Sen Cha: Vihreä lehtitee


Olin hiukan skeptinen, kun poimin avaamattoman Forsmanin Mansikka vihreä tee-pussin hyllyltäni, sillä kaikki mansikkateet eivät ole hyviä, mutta yllätyin todella positiivisesti! Forsmanin valikoimiin kuuluu useita mansikka-aiheisia teesekoituksia, joista vihreä tee pohjaisia ovat ainakin Kesäheila, Mansikkapilvi, Chamraj sekä maistamani Mansikka Sen Cha. Valitsin teemyymälästä Sen Chan, koska kaksi ensin mainittua sisältävät paljon muitakin mausteita, ja Chamraj mansikan lisäksi voimakasta vaniljaa, jolloin arvelin liian monen maun sotkevan koko sekoituksen. Mutta koska tämä maistelu oli niin iloinen yllätys, taidan seuraavalla kerralla kokeilla ”jälkiruokatee Mansikkapilveä” tai ”Kesäheilaa”, jossa mausteena on lisäksi mm. luumua.
 


Tällä kertaa maisteltu laatu oli siis vihreä kiinalainen Sencha, joka on maustettu villimansikkaöljyllä, mansikanlehdillä sekä ruusun terälehdillä. Kuivalla teellä on voimakas vihreän teen tuoksu, joka vain häivähtää makeasti mansikalle.

Tee oli niin hyvää, että join sitä loppujen lopuksi kolme haudusta (kolme mukillista siis, kolme pannua olisi ehkä ollut yksinään latkittuna jo vähän liikaa ;)). Mansikan maku laimeni hieman joka haudutuksella, mutta pidinkin tässä sekoituksessa nimenomaan siitä, ettei mansikka ollut liian päällekäyvä.
 


Ensimmäinen haudutus oli kolmen minuutin pituinen ja arvioin tässä siitä syntynyttä kokemusta.
Tee tuoksuu haudutettunakin hyvälle: kevyesti mansikkaiselle, mutta se ei peitä vihreän teen omaa tuoksua alleen.

Ja maku on erinomainen! Se on ihanan pehmeä, kieltä hivelevä. Tee tuntuu hyvältä koko suussa, mieleen tulee silkkikankaan kosketus. Mansikasta maistuu vain aavistus, mutta voimakkaampaa sävyä en kaipaisikaan. Tämä taitaa olla paras tähän asti maistamistani Forsmanin teesekoituksista ja pääsee muutoinkin suosikkiteideni listalle.

 


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Teen terveysvaikutukset


Olen jo jonkin verran kirjoittanut teen hyvistä ominaisuuksista terveydelle, esimerkiksi puerh-maistelun yhteydessä, mutta päätinpä koota useampia terveysväittämiä yhden otsikon alle.


Virkistävä vaikutus ja L-teaniini:
Teessä on enemmän kofeiinia kuin kahvissa, mutta käsittelyssä osa kofeiinista haihtuu. Eri teelaadut sisältävät erilaisia pitoisuuksia kofeiinia; lehtien koko, poiminta-aika, käsittely ja maaperäkin vaikuttavat asiaan. Korkein kofeiinitaso on mustalla teellä.

Teessä on siis paljon kofeiinia, mutta se ei aiheuta sydämen tiheälyöntisyyttä tai äkkivirkistymistä kuten kahvi. Tämä johtuu teen teen sisältämästä L-teaniinista, aminohaposta, joka hidastaa kofeiinin imeytymistä. L-teaniini on glutamiinihappojohdannainen ja glutamiinihappo puolestaan on yksi hermoston välittäjäaineista, joka vaikuttaa suoraan aivoihin. Sen löysi japanilainen tutkija Sakato vuonna 1949.

Siinä, missä kahvi humahtaa hetkessä päähän, vaikuttaa teekupponen noin tunnin viiveellä. Kahvi vaikuttaa sydämen ja verenkierron välityksellä, tee hermoston.
Teen virkistävän vaikutuksen huomaa parhaiten nauttimalla sitä pitkin päivää.

Tietoa L-teaniinista:
Teaniinia tavataan 0.8 -2,4 % pitoisuuksina vain vihreissä teelehdissä. Vihreää teetä hauduttaessa lehtien teaniinista liukenee teeveteen n.70 %. Se on vastapaino runsaalle kofeiinille ja hidastaa sen imeytymistä.
Teaniinilla on aivoihimme rentouttava vaikutus. Siinä syy, miksi tee sekä virkistää (kofeiini) että rentouttaa (L-teaniini). Japanissa L-teaniinia käytetään lisäaineena elintarvikkeissa ja se on vaaratonta pitkäaikaisessakin käytössä.

Mielialaa kohentava vaikutus:
Tee torjuu ahdistusta ja stressiä, mutta saadakseen kaiken hyödyn pitää teetä juoda paljon. Kolmea kuppia päivässä suositellaan aloitukseen ja määrä pitäisi nostaa ainakin litraan. Vihreää, valkoista, keltaista ja oolonglaatuja voi nauttia miten paljon tahansa ilman sivuvaikutuksia. Jos valmistat aamulla ison kannullisen teetä, voit juoda sitä pitkin päivää: laadukas tee on hyvää myös haaleana ja kylmänä (lukuunottamatta mustaa teetä).

Vähän hapetettujen teiden hyvät ominaisuudet:
Vihreän teen terveysvaikutuksia on tutkittu laaduista ehkä eniten. Tutkimuksia on julkaistu lähemmäs 20 000 ja suuri osa niistä painottui vihreän teen antioksidatiivisiin ominaisuuksiin ja teen ehkäiseviin vaikutuksiin rappeutumissairauksissa ja syövässä.

Tee sisältää runsaasti polyfenoleja, joilla on kasveissa antioksidanttisia vaikutuksia. Polyfenoleja ovat tanniinit, stilbeenit, fenolihapot ja flavonoidit. Tee sisältää näitä kaikkia runsaasti: tuoreissa teelehdissä jopa kolmannes painosta voi olla polyfenoleja.
Tutkijoita kiinnostavat erityisesti flavonoidien ryhmään kuuluvat katekiinit, jotka ovat antioksidantteja. Antioksidantit ehkäisevät solujen härskiintymistä ja suojaavat tällä tavalla sairauksilta.

Kaikki teet ovat terveellisiä, mutta vähän hapetut laadut kuten valkoinen, keltainen, vihreä, oolong ja puerh sisältävät eniten L-teaniinia, vitamiineja, flavonoideja ja antioksidantteja.

Iho:
Tee edistää ihon kimmoisuutta ja suojaa ultraviolettisäteilyltä. Tästä syystä sitä käytetään paljon kosmetiikkateollisuudessa.

Vitamiinit ja kivennäisaineet:
Tee sisältää runsaasti erilaisia vitamiineja ja kivennäisianeita. Vähäfermentoidut laadut, kuten vihreä, valkoinen, keltainen ja oolongtee sisältävät runsaasti C-vitamiinia. Yli 90-asteisessa vedessä ne tuhoutuvat, siksi teen lehdille ei pidä kaataa kiehuvaa vettä. Mustassa teessä ei C-vitamiinia ole. Lisäks teessä on mm. B1-, B2- ja E-vitamiinia, fluoria, kaliumia, magnesiumia, sinkkiä ja kuparia.

Hampaat ja suu:
Hapettamattomat ja vähän hapetetut laadut (vihreä, valkoinen, keltainen, oolong) estävät hampaiden reikiintymistä ja hoitavat limakalvoja. Tämän lisäksi hengitys raikastuu. Tee on myös hyvä fluorin lähde.

Kosmeettinen haitta on se, että tee värjää hampaita tanniininsa vuoksi. Hampaiden tummumista voi vähentää välttämällä tummia teelaatuja ja suosimalla vihreää ja valkoista teetä.

Apuna laihdutuksessa:
Tee voi auttaa laihduttamisessa ja painonhallinnassa. Runsas teen juonti siirtää nälkää ja tuo kylläisyyden tunteen.
Teen katekiini-flavonoidit estävät rasvan kertymistä kudoksiin ja aineenvaihdunta vilkastuu. Valkoinen, vihreä, keltainen ja oolongtee myös puhdistavat elimistöä. Puerhteellä on omat erityisominaisuutensa, joiden takia sitä kutsutaan laihduttajan ystäväksi.


Erityisiä huomioita:
Juo runsaasti teetä flunssa-aikaan, sillä se lisää vastustuskykyä.
Älä nauti lääkeaineita teen kanssa. Teen polyfenolit saattavat estää niiden imeytymistä.

Kuva: www.cozeeteas.com

Teehetki itsessään voi olla stressaantuneelle tai ahdistuneelle mielelle lääkettä. Teehetken voi antaa lahjaksi omalle itselle. Kun teen hauduttaa hiljaa ja huolella, kaataa rauhassa kuppiin ja istuutuu juoman äärelle, voivat mieli ja ajatukset rentoutua. Teekupin veden liikettä ja väriä, sekä pohjalle vajoavaa tanniinipölyä, voi katsella pitkiäkin aikoja ja siemailla juomaa nautinnollisesti, aistit herkkinä. Eikö tällaisella tuokiolla voisikin olla rauhoittava ja mieltä kohentava vaikutus?


Lähteet:
- Pirkko Arstila, ”Teen ystävän kirja” (kirjan osio, joka perustuu professori Raimo Hiltusen haastatteluun)
- tohtori.fi

torstai 11. huhtikuuta 2013

Hedelmähauduke: Strawberry Orange


Maistelussa Helsingin kauppakeskus Kluuvin Chaya-nimisestä teepuodista ostettu sekoitus ”Strawberry Orange”. Chayalla on myös nettikauppa eli tuotteita voi tilata myös kotiinsa.

 

Pakkauksessa lukee ”hedelmätee”, mutta kyseessä ei ole tee vaan hauduke. Sekoitus sisältää seuraavia herkkupaloja: omenan paloja, teehibiskusta (toiselta nimeltä jamaican kukka) , sitruunaruohoa, appelsiininpaloja, mansikkalastuja, sitruunagranulaatteja (sekä aromeita).  Koska kyseessä on kofeiiniton juoma, voi sitä huoletta juoda illallakin

Haudutus 1-2 tl/kuppi, 10-12 minuuttia, veden lämpötila 100 astetta. Pakkauksessa on luomumerkki, mutta en tiedä ovatko kaikki ainesosat luomutuotantoa vai vain osa.
 


Kuivalla haudukkeella huumaava tuoksu! Mansikkaa, sitruunaa… todella raikas! Tätä tekisi mieli haistella vaikka miten pitkään. Mansikkalastut ovat suuria ja erottuvat iloisen punaisina sekoituksessa.

Haudukkeen väri muuttuu heti houkuttelevan vaaleanpunaiseksi ja se tuoksuu yhtä hyvältä kuin kuivanakin.
 


Mansikka ja sitruunaruoho maistuvat iloisesti. Olisin voinut hauduttaa rohkeamminkin, 10 minuutin haudutuksella maku on melko lievä. Eli 15 minuutin haudutus olisi varmaan paikallaan, jos kaipaa voimakkaampaa makua (itsestäni tosin 10 min haudutuskin oli hyvä).

Tulin kahden muun maistelijan kanssa siihen tulokseen, että tästä haudukkeesta saisi kivan pohjamaun kylmään kesäbooliin. Täytynee kokeille, kunhan lumet sulavat.



keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Keltainen tee


Tänään maistoin ensimmäistä kertaa keltaista teetä. Kyseessä oli Forsmanin erikoisteemyymälästä ostettu keltainen teelajike nimeltään ”Keltainen miekka”. Olen kirjoittanut teen nimen itse paketin hintalappuun ja toivon kirjoittaneeni oikein, sillä ainakaan Forsmanin nettikaupasta Keltaisen miekan nimellä ei löydy mitään.
Keltaisen teen haudutuslämpötila on 70-80 astetta ja haudutusaika 2-3 minuuttia. Maku vahvistuu hauduttaessa, muttei kitkeröidy.

Tämä teelaji oli alun alkaen Kiinan keisareille tarkoitettu erikoinen ja harvinainen makunautinto. Tätä teelajia tuotetaan yhä ainoastaan Kiinassa ja koska tuottaminen on pitkä, huolellinen ja käsityövaltainen tapahtumasarja, on tee harvinaista. Keltaista teetä on yritetty tuottaa myös Kiinan ulkopuolella, mutta yritykset ovat epäonnistuneet.

Pienen vuosisatonsa takia lajike on rantautunut vasta viime aikoina Suomeen eikä sitä löydy kauppojen hyllyiltä tai kahviloista yhtä helposti kuin viittä muuta teelajia. Tämä teelaji syntyy siten, että teen lehdet paahdetaan vain kevyesti ja kääritään paperiin. Niitä säilytetään pimeässä useita päiviä, jolloin väri muuttuu kellertäväksi ja se vaikuttaa myös makuun.

 
Keltaiset teelehdet palmikoilla.

Keltainen tee (kuten omasta mielestäni lähes kaikki muutkin teet) on parasta sellaisenaan. Jos välttämättä kaipaa makeutusta, keltaisen teen kanssa sopivat hunaja tai kandisokeri. Mikäli teen kanssa maistuu avec, ovat sherry, brandy ja konjakki oivia valintoja.

Kuivan teen väri on viherkeltainen ruskeilla sävyillä. Ostamani ”Keltaiset miekat” on kääritty palmikoiksi ja tuoksuvat viljalle. Muistan yhä, kun myyjä avasi suuren metallisen astian kannen, jotta pääsin haistamaan keltaisen teen tuoksun: se oli kuin kuiva viljapelto loppukesällä.
 


Odotin valmiilta juomalta selkeämpää viljan makua, sillä kuivan teen tuoksu on hyvin viljaisa. Kolmen minuutin haudutuksella tee on lempeämpää, useamman minuutin tuloksena juomasta tulee tummempaa ja vahvempaa, vähän kuin Liptonin pussi, jota on liotettu liian kauan kupissa (nyt joku nirhaa minut Lipton-kuvauksen takia…). Tee ei tosiaan kitkeröidy, mutta itse suosittelen pitäytymään 2-3 minuutin haudutusajassa. Sopivalla haudutuksella keltainen tee on makeahkoa, helposti lähestyttävää ja pehmeää. Maisteluni jälkeen luin muiden kuvauksia keltaisesta teestä ja useassa yhteydessä mainitaan hunajan maku. Ja totta, keltaisessa teessä tosiaan on hunajainen, kitalakeen ja kielelle tarttuva makea vivahde.
 


Ensimmäisellä kulauksella keltainen tee ei vielä kerro kaikkea itsestään, mutta kun sitä maistelee ja antaa sen valloittaa koko suun, se ihastuttaa lempeällä, makealla maullaan. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen laatu!

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Muumimukit


Nyt aion esitellä Arabian muumimukikokoelmani. Aihe liippaa tarpeeksi läheltä teetä, jos muumimukeja pidetään teemukeina, eikö vain?

 
Syksy-talvi-aikaan käytettävät mukit

Kevät-kesä-aikaan käytettävät mukit


 
Kokoelmani ei sisällä harvinaisuuksia eikä minulla ole kiinnostusta huutaa nettihuutokaupoista Fazerin juhlakuppeja satasien summilla (tämä siis kaikella kunnioituksella intohimoisia keräilijöitä kohtaan, minun rahani vain menevät toisenlaiseen ”humpuukkiin”). Mukeja on yhteensä 28 ja ne ovat jokainen arkikäytössä. Ainoan poikkeuksen tekee liila Hemuli-muki: Ostin Hemulin aikoinaan isoisälleni lahjaksi ja nyt isovanhempieni kuoltua muki on palautunut minulle. Se nököttää astiakaapissa, mutta en halua käyttää sitä.

 
Talvisia teemamukeja katan pöytään joulun alla.

Koska mukeja on kaappitilaan nähden liikaa, olen jakanut ne syksy-talvi-osastoon ja kevät-kesä-valikoimaan. Jokunen viikko sitten vaihdoin kevätmukit alemmalle hyllylle, josta niitä voi napsia käyttöön. Kevät-kesämukien värimaailma on valoisampi kuin jäljelle jäävien vuodenaikojen.
 
Ensimmäinen Muumimukini.

 
Keräilyni alkoi vahingossa. Ihan ensimmäinen muumimukini oli oranssi ”Hattivatit”, jota pyysin tuparilahjaksi ensimmäiseen omaan kotiini. Sen jälkeen taisin saada lahjaksi Nuuskamuikkusen ja sitten homma luisui hiljalleen lapasesta… Mukien myötä sänkyyni ilmestyivät Rakkaus-Muumilakanat ja pyyhekaappiin parit Muumi-pyyhkeet. Sarjakuvahyllyä alkoivat täyttää Tove Janssonin sarjakuvat. Muumikirjoista ehdoton suosikkini on ”Muumipappa ja meri”, jonka symboliikka jättää upeasti tilaa lukijan omille tulkinnoille; ja tämä opus piti tietysti saada omaankin kirjahyllyyn.

 
Uusimmat tulokkaat kokoelmassani.

Olen monta kertaa tehnyt päätöksen olla ostamatta enempää muumimukeja, mutta aina kauppoihin ilmestyy jokin uutuus, joka nyt vain on pakko saada. Viimeisin hankinta olivat uudet Niiskuneiti ja Muumipeikko-mukit. Tiedän, että ”vaaleanpunainen pohja tytölle ja sininen pohja pojalle” on loppuun kulutettu juttu, mutta silti nuo vaaleat karkkisävyt saivat lompakkoni aukeamaan. En ole vielä päättänyt, pitäisinkö niitä ennemmin kevät- vai talvi-osastolla. Tai ehkä molemmissa?
 

 
Perinteisten posliinimukien lisäksi koin heikon hetken Muumi-emalimukin kohdalla. Niitä on sittemmin ilmestynyt kauppojen valikoimiin paljon lisää, mutta onneksi en ole sortunut ostamaan niitä enempää.
 
Kaikki eivät muumimukeista välitä, mutta omasta mielestäni ne ovat varsin kauniita värimaailmoineen ja kuva-aiheineen, varsinkin kun sattuu pitämään Muumeista. Vaikka jokainen muki on erilainen, on niillä kiva kattaa, sillä kaikki kuuluvat tunnistettavasti samaan sarjaan. Ne tekevät esillepanosta veikeän ja tuovat väriä yksiväristen lautasten rinnalla. Omasta mielestäni muumimukit sopivat sekä arki- että juhlapöytään (joskin teen juon mieluiten ohuista, laakeista teekupeista, lukuunottamatta mustaa teetä). Luulen, että vaikka Niiskuneidin ja Muumipeikon piti jäädä -taas kerran- viimeisiksi kupposiksi, tulen vielä sortumaan johonkin sarjan mukiin hienon värin tai hauskan kuvan takia. Ja pitkään olen tuumaillut, pitäisikö minun ostaa Hosuli-muki Sosuli-morsiamelle pariksi. Toivottavasti tiskikaapin hylly kestää...

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Laatuluokitus


Mustilla teelaaduilla on laatuluokitus. Luokituksen yksityiskohtainen noudattaminen vaihtelee tuottajan mukaan; Darjeelingin tuottajat noudattavat laatuluokitusta täsmälleen. Kiinalaisilla on omat luokituksensa.

Laatuluokitus perustuu lehtien sijaintiin pensaassa ja ilmaistaan kirjainyhdistelmillä, joista ilmenee lehtien koko ja määrä. Mikäli kirjanyhdistelmiin ei ole aikaa tai halua paneutua, riittää suuntaa antavaksi ohjeeksi tämä: Mitä enemmän merkkejä, sen parempi.
Itse en ole paneutunut laatuluokituksiin mustaa teetä ostaessani (ehkä se on teehifistelyni seuraava aste?), mutta minusta oli sen verran mielenkiintoista lukea tällaisen laatuluokituksen olemassaolosta, että päätin jakaa tietoa blogin kautta.

Teepakkauksessa voi lukea esim. "Orange Pekoe". Se tarkoittaa, että siinä on nuppulehdestä seuraavia, hentoisia, kolmansia lehtiä. Siis hyvänlaatuista teetä. Sanalla "Orange" ei ole mitään tekemistä appelsiinin kanssa, vaan se on omaksuttu alankomaisesta kuningassuvusta takaamaan teen erinomaisuus.
Paras ja laadukkain tee on valmistettu nupuista ja ylimmistä lehdistä. Merkintä on FOP. Kyseessä on aina hyvä tee, merkin edessä voi olla ammattimaistajien määreitä.

Samalla tavoin kuin viinipulloissa, saisi myös teepakkauksista käydä useammin ilmi alkuperä ja poimimisaika. Tällöin kuluttuja pystyisi jäljittämään teen matkan viljelyksiltä kuppiin, samalla tavalla kuin viinin kanssa. Samalla nautittu tee tulisi meitä lähemmäs. Tämä tee ei ole tehtaan liukuhihnatuote vaan se on oikeasti kasvanut kasteisilla vuorilla ja kukkuloilla.
 
Alla kirjainlyhenteet selityksineen:

F (Flowery) = Teepensaan ylin ja hentoisin nuppulehti, jossa alapinnalla on vielä karva jäljellä. Kukkainen aromi.
O (Orange) = Nuppulehdestä seuraava hentoinen lehti ylhäältä päin.
P (Pekoe) = Kolmas lehti ylhäältäpäin.
T (Tippy) = Tippy on teepensaan ylin, aukeamaton kärkisilmu. Ne erottuvat mustassa teessä vihreinä tai kellertävinä lehtinä.
S = Teenmaistajan lisäpiste.
STGFOP = Teenmaistaja arvostaa tätä erää, johon on noukittu nuoria Tippy-lehtiä (T) erikseen. Nämä on lisätty poimintaan, joka sisältää nuppulehden ja kaksi seuraavaa lehteä.
G (Golden) = Koko lehti, kultainen aromi.
1 = Teenmaistajan laatuluokka. Mitä ylempi lehti, sitä hienoaromisempi.
SFTGFOP (Special Fine Tippy Golden Flower Orange Pekoe) = Tee koostuu hienoimmista teelehdistä, jotka jäävät hapetuksessa hopeisiksi.
FTGFOP (Fine Tippy Golden Flowery Orange Pekoe) = Nuoret kehittyvät lehdet
TGFOP (Tippy) = Kaikissa lehdissä kullanpunertava kärki
GFOP (Golden Flowery Orange Pekoe) = Korkealaatuinen tee, jossa paljon kärkilehtien silmuja. Jatkokäsittelyn toisessa vaiheessa 5-8 mm mittaiset lehdet rullataan, siis murskataan pituussuunnassa.
OP (Orange Pekoe) = Kooltaan 8-15 mm pitkinä kokonaisina rullatut lehdet, joiden seassa on vähemmän kärkilehtiä kuin FOP:issa.
P (Pekoe) = Hyvä tasainen lehtitee
FP (Flowery Pekoe) = Mukana myös hienompia lehtiä kuin Pekoessa. Molemmat sisältävät sekä pienempiä että karkeampia lehtiä, mukana myös kolmansia lehtiä.
PS (Pekoe Souchong) = Karkeampi lajitelma, myös avoimia ja täysikokoisia lehtiä. Luokitus on käytössä vain Kiinassa.
S (Souchong) = Kiinalainen nimitys karkeammille laaduille.
B (Broken) = Lehdet on rikottu, teestä tulee tummempaa ja vahvempaa.
LEAF TEA = isolehtinen laatu

 

Lähde:
Pirkko Arstila: Teen ystävän kirja

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Silikoninen teefiltteri


Sain yllätyslahjaksi veikeän, silikonisen filtterin –joka on mansikan muotoinen! Enpä olekaan aiemmin törmännyt silikoniseen teehauduttimeen saatika mansikan muotoiseen. Kapinetta piti päästä heti kokeilemaan!


Filtteri kestää konepesun ja mikroaaltouunin sekä ilmeisesti 250 asteen kuumuuden, jos ymmärsin inforuudun oikein (onhan niitä silikonisia kakkuvuokia ja patalappujankin). Merkiltään ihmetys on GastroMax.

Mansikan pää aukeaa, jolloin sisällä voi pudottaa teelusikallisen (tai kahden) verran mitä ikinä tahtookin. Tällä kertaa join itse mustaa teetä.
 


Mansikka ei pääse oikeuksiinsa ellei ole käyttää valkoista tai muutoin pelkistettyä, yksiväristä kuppia. Olen kerännyt Muumi-mukeja melkoisen rivistön, joten valkean mukin etsiminen tuotti hieman päänvaivaa. Vaan löytyihän sieltä kaapista yksi valkoinenkin muki.
 


En saanut taivutettua mansikan lehteä kuvan mukaisesti mukia vasten, ehkä se olisi pysynyt siinä, jos olisin hiukan kastellut sitä? Toisaalta mukinikaan ei ole ihanteellinen, laakea teekuppi.

Filtterin peseminen ei minusta ollut sen hankalampaa kuin muidenkaan pienten teehauduttimien. Itse asiassa se oli ehkä helpompaa, kun pehmeästä silikonipussista pystyi puristelemaan käytetyt teemurskat ulos.

Todella hauska systeemi! Kiittipä kiitti lahjan antajille!