Muumimukit

Nyt aion esitellä Arabian muumimukikokoelmani. Aihe liippaa tarpeeksi läheltä teetä, jos muumimukeja pidetään teemukeina, eikö vain?

 

Syksy-talvi-aikaan käytettävät mukit

Kevät-kesä-aikaan käytettävät mukit



 

Kokoelmani ei sisällä harvinaisuuksia eikä minulla ole kiinnostusta huutaa nettihuutokaupoista Fazerin juhlakuppeja satasien summilla (tämä siis kaikella kunnioituksella intohimoisia keräilijöitä kohtaan, minun rahani vain menevät toisenlaiseen ”humpuukkiin”). Mukeja on yhteensä 28 ja ne ovat jokainen arkikäytössä. Ainoan poikkeuksen tekee liila Hemuli-muki: Ostin Hemulin aikoinaan isoisälleni lahjaksi ja nyt isovanhempieni kuoltua muki on palautunut minulle. Se nököttää astiakaapissa, mutta en halua käyttää sitä.

 

Talvisia teemamukeja katan pöytään joulun alla.

Koska mukeja on kaappitilaan nähden liikaa, olen jakanut ne syksy-talvi-osastoon ja kevät-kesä-valikoimaan. Jokunen viikko sitten vaihdoin kevätmukit alemmalle hyllylle, josta niitä voi napsia käyttöön. Kevät-kesämukien värimaailma on valoisampi kuin jäljelle jäävien vuodenaikojen.

 

Ensimmäinen Muumimukini.

 

Keräilyni alkoi vahingossa. Ihan ensimmäinen muumimukini oli oranssi ”Hattivatit”, jota pyysin tuparilahjaksi ensimmäiseen omaan kotiini. Sen jälkeen taisin saada lahjaksi Nuuskamuikkusen ja sitten homma luisui hiljalleen lapasesta… Mukien myötä sänkyyni ilmestyivät Rakkaus-Muumilakanat ja pyyhekaappiin parit Muumi-pyyhkeet. Sarjakuvahyllyä alkoivat täyttää Tove Janssonin sarjakuvat. Muumikirjoista ehdoton suosikkini on ”Muumipappa ja meri”, jonka symboliikka jättää upeasti tilaa lukijan omille tulkinnoille; ja tämä opus piti tietysti saada omaankin kirjahyllyyn.

 

Uusimmat tulokkaat kokoelmassani.

Olen monta kertaa tehnyt päätöksen olla ostamatta enempää muumimukeja, mutta aina kauppoihin ilmestyy jokin uutuus, joka nyt vain on pakko saada. Viimeisin hankinta olivat uudet Niiskuneiti ja Muumipeikko-mukit. Tiedän, että ”vaaleanpunainen pohja tytölle ja sininen pohja pojalle” on loppuun kulutettu juttu, mutta silti nuo vaaleat karkkisävyt saivat lompakkoni aukeamaan. En ole vielä päättänyt, pitäisinkö niitä ennemmin kevät- vai talvi-osastolla. Tai ehkä molemmissa?

 



 

Perinteisten posliinimukien lisäksi koin heikon hetken Muumi-emalimukin kohdalla. Niitä on sittemmin ilmestynyt kauppojen valikoimiin paljon lisää, mutta onneksi en ole sortunut ostamaan niitä enempää.

 

Kaikki eivät muumimukeista välitä, mutta omasta mielestäni ne ovat varsin kauniita värimaailmoineen ja kuva-aiheineen, varsinkin kun sattuu pitämään Muumeista. Vaikka jokainen muki on erilainen, on niillä kiva kattaa, sillä kaikki kuuluvat tunnistettavasti samaan sarjaan. Ne tekevät esillepanosta veikeän ja tuovat väriä yksiväristen lautasten rinnalla. Omasta mielestäni muumimukit sopivat sekä arki- että juhlapöytään (joskin teen juon mieluiten ohuista, laakeista teekupeista, lukuunottamatta mustaa teetä). Luulen, että vaikka Niiskuneidin ja Muumipeikon piti jäädä -taas kerran- viimeisiksi kupposiksi, tulen vielä sortumaan johonkin sarjan mukiin hienon värin tai hauskan kuvan takia. Ja pitkään olen tuumaillut, pitäisikö minun ostaa Hosuli-muki Sosuli-morsiamelle pariksi. Toivottavasti tiskikaapin hylly kestää...