Thaimaalainen mulperihauduke: Ranong Tea

Sain tuliaisina Thaimaasta pussiteetä. Tällä kertaa siis maistelen ja arvostelen tavoistani poiketen pussiteetä ja taitaapa olla niin, ettei kyseessä olekaan tee vaan hauduke.

 

Sisältötiedon mukaan sekoituksesta 90 % on mulperi vihreää teetä ja 10 % krysanteemin kukkaa.
Mulberry eli suomeksi mulperi kuulosti niin oudolta, että minun täytyi ottaa selvää, mistä oikein oli kyse. Kävi ilmi, ettei kyseessä ole tee vaan hauduke. Mulperi- eli silkkiäispuut ovat trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla kasvava kasvisuku. Teejuoma tehdään valkoisen mulperin lehdistä.
Kyseessä ei siis ole varsinaisesti tee, vaikka haudutettu lopputulos onkin hyvin samankaltainen.

 Englanninkielisiltä, aiheeseen perehtyneiltä sivuilta sain tietooni, että mulperihauduke on kofeeinitonta, vitamiinipitoista juomaa, jolla voidaan ehkäistä ja hoitaa monia sairauksia (listalta löytyi mm. diabetes). Juoma kuulemma myös auttaa painonpudotuksessa ja huonon kolesterolin hallinnassa, pari terveys-seikkaa mainitakseni.

Muinaiset kiinalaiset käyttivät mulperipuita silkkimatojen kasvattamiseen (mulperipuun lehdet ovat silkkimatojen ruokaa), paperin tekoon, ruoaksi ja rohdoksi.

 Tämän myötä minulle valkenee, miksi pakkauksen kuvaan on valittu urheilullista ja terveellistä elämää viettävän näköinen malli. Voisin hyvin kuvitella, että mulperihauduketta mainostetaan laihduttajan tai kuntoilijan valintana.

 

 Yllätyksekseni pahvipakkauksen toisella sivulla valmistusohjeet löytyvät myös englanniksi:
“Put 1-2 tea bag in a cup of hot water, wait for 1-2 minutes. Good smell, good taste, good quality mulberry green tea is ready to serve. Drink 6-8 glasses a day.”

 Aika monta lasillista kehotetaan päivässä hörppimään. Pakkaus sisältää kymmenen teepussia eli aika tiuhaan saisi olla firman tuotetta ostamassa, mikäli oletuksena on, että jokainen teepussi on kertakäyttöinen.

Pakkauksesta vielä sen verran, että melkoisiin kääreisiin on teepussit pakattu (tämä tosin koskee lähes kaikkia pussiteitä): Pahvilaatikko on kääritty muoviin ja laatikon sisällä on vielä ilmatiivispussi, jonka sisällä teepussit ovat. On hupaisaa ajatella, millaisiin kääreisiin mulperimurska on kietaistu, mutta koska en voi kerskua ekologisilla valinnoillani muutenkaan, jätän ajatukseni ääneen lausumatta.

 

Haudutin mulperipussia 2,5 minuuttia kupissani. Näissä teepusseissa ei ole narua, joten ongin pussukan vedestä pois lusikalla.

Teeveden väri on kirkkaan sammaleen vihreä, mutta harjaantumaton nenäni ei haista oikeastaan mitään. Maku on kuitenkin helposti lähestyttävä, miellyttävä ja pehmeä. Omasta mielestäni mulperijuoma on myös melko raikas.

 Tämä oli mielenkiintoinen oppitunti; rooiboksen ohella tämä on nyt toinen maistamani kofeiiniton hauduke. Kiitos siis heille, jotka toivat minulle paketin tuliaisiksi matkaltaan! Ilman tätä lahjaa en olisi välttämättä koskaan saanut tietää koko mulperin olemassaolosta.