Miksi tee kiinnostaa?

Olen vasta muutama viikko sitten saanut kipinän teestä. Valveuduin muutama vuosi sitten jo sen verran, että hylkäsin pussiteet huomattuani miten paljon paremmalta maistuvat vapaat teelehdet ja sekoitukset (onko oikea nimitys ”irtotee”?). Sittemmin olen teestä kertovia tekstejä luettuani todennut päätökseni olleen muutenkin järkevä.

Innostuin teestä toden teolla sen jälkeen, kun vierailin Forsman Tean erikoisteemyymälässä Vantaalla ja sattuneesta syystä saatan mainita ko. putiikin useampaankin kertaan. Enpä olisi arvannut, miten monipuolinen, kiinnostava ja ihmeellinen teen maailma voikaan olla. Ja keräilijä minussa innostui valtavasta valikoimasta erilaisia maustettuja ja maustamattomia teitä.

Tee sopii minulle täydellisesti (vaikka kenelle se ei sopisi?). Olen luonteeltani sellainen, että ahdistun ja stressaannun helposti, joskus aivan järjettömistäkin syistä. Teen laittaminen ja sen juominen rentouttaa ja rauhoittaa ja kun teen valmistamiseen ja nauttimiseen keskittyy, saa säntäilevät ajatuksetkin suunnattua toisaalle. Vihreä tee sisältääkin mielihyvää tuottavaa L-teaniinia, mutta saan mielihyvää mistä tahansa hyvästä teekupposesta. Kahvia en ole koskaan oppinut juomaan, sen tuoksu, maku ja väri eivät ole ikinä viehättäneet minua. Teessäkin on mukana kofeiinia, mutta minulle sopivammassa mittasuhteessa. Pidän myös kovasti monista rooibos-yrttijuomista ja eräs pitkäaikainen "tee"suosikkini onkin rooibosta (palaan suosikkiini myöhemmin).

Olen luonteeltani myös utelias ja tahdon kokea uusia asioita. Toisilla on oma erityinen suosikkiteensä, jota he lipittävät vuodesta toiseen. Itseäni kuitenkin kiinnostaa maistaa monenlaisia makuja ja laatuja. Tahdon siemaista niin kinuskikarpalon makuista ”humpuukkiteetä” kuin laadukasta puerhiäkin (puerhille ei taida olla Suomessa vakiintunutta kirjoitusasua, itse käytän tätä kirjoitustapaa) .

Aina ei ole mahdollisuutta lähteä tutkimaan uutta kaupunkia Eurooppaan tai maksaa teatterilippua, mutta teematkan voi tehdä vaikka joka päivä.

Teen maailma on avautunut minulle entisestään aloitettuani Pirkko Arstilan todella hienosti kirjoitetun ”Teen ystävän kirja”n. Teos on monipuolinen katsaus teehen; sen historiaan, monenlaisiin laatuihin, käyttötapoihin ja terveysvaikutuksiin. Suosittelen kaikille teestä hiukankin kiinnostuneille: voin taata, että lukemisen myötä tulee halu saada tietää aiheesta lisää! Suurin osa teetietoudestani pohjautuu tähän kirjaan ja olen käyttänyt sitä opaskirjana teetä valmistaessani.

Kuten ensimmäisessä blogitekstissäni mainitsinkin, en ole teen asiantuntija vaan havainnot ja pohdinnat perustuvat omiin tuntemuksiini ja vaatimattomaan pohjatietooni, jota tosin yritän aihealuetta opiskelemalla ja kokemuksillani kartuttaa lisää. Mikäli lukijasta tuntuu, että kirjoitan puuta heinää, saa minua oikaista ja opastaa, otan kaikenlaisia kommentteja ilolla vastaan!