Teehuone Pieni Kilpikonna

Vielä ehdin käydä yhdessä Helsingin teehuoneista! Tällä kertaa poikkesin Eerikinkadulla sijaitsevaan ”Pieni Kilpikonna”-nimiseen teehuoneeseen.

 

Nettisivuilla kerrotaan, että ”Pieni Kilpikonna on kiinalais-vaikutteinen kungfu-perheen omistama teehuone ja teekauppa. Teehuone myy laatuteetä Kiinasta, Taiwanilta, Intiasta ja Japanista. Oman maahantuonnin ansiosta teet saapuvat tuottajilta suoraan myymälään. Teelaadut on kaikki valittu huolella ja jokaiseen pakkaukseen merkitään myös satoaika ja -paikka.”

 

Sisutus on rosoisen tyylikästä, taustalla soi hiljakseen aasialainen musiikki. Katutasolta alkavasta ikkunasta tulvii sisään kevätauringon valo. Oloni tuntui melkein samalta kuin joogasaliin astuessa: tässä teehuoneessa oli jotain hyvin rauhoittavaa ja seesteistä.

 

Olin etukäteen lukenut nettisivuilta, että Pieni kilpikonna tarjoilee gong fu-haudutuksia  (ja on tarjoillut niitä ensimmäisenä Suomessa). Minulla ei ollut minkäänlaista ennakkotietoa tästä menetelmästä, mutta nyt kun olen sen nähnyt, haluan ehdottomasti kokea sen uudestaan.

On ehkä parempi, etten lähde kuvailemaan gong fu-haudutusta tarkasti, mutta kaiken perustana on puuritiläinen tarjotin, jonka alle jää hukkaveden keräävä astia: näin haudutusvettä voidaan esimerkiksi valella pienien lasipannujen päälle. Sain kirjaimellisesti kylmiä väreitä katsoessani rituaalin omaista teen hauduttamista ja kaatamista, se oli kuin pieni meditatiivinen seremonia.

 

Teevalintani: "Ya Bao", villi-teepuun silmut

Tilasin valkoista teetä ja sain viimeiset villiteepuun silmut kuluvan vuoden helmikuun sadosta.

Ystäväni sai kuppiinsa viljeltyä valkoista teetä.
Villin ja viljellyn välillä oli yllättävän paljon eroa (ero tosin saattoi syntyä monista muistakin seikoista, mutta niitä en harrastelijana osaa luetella). Ystäväni tee oli paljon tummempaa ja sen maussa oli häivähdys savua. Oma valkoinen teeni oli hyvin pehmeän ja raikkaan makuinen.



 

Vasemmalla tummahko viljelty tee, oikealla vaaleampana villi.

Teen lisäksi myytävänä olisi ollut myös teeastioita ja tarvikkeita.

Nälkäisenä tai haukkapalan toivossa Kilpikonnaan ei kannata poiketa, sillä ainoat myytävät makupalat olivat marjakeksit sekä tumma suklaa- ja inkiväärikarkit.

 

Hauska ykistyiskohta: pannujen hinnat on kirjoitettu kiviin.

 

Valkoinen jasmiinitee

Ostin kevätauringosta huumaantuneena kaksi rasiallista espanjalaisia mansikoita. Hetken mietin, kumpi yhdistelmä olisi parempi: mansikat ja makea kuohuviini vaiko mansikat ja valkoinen jasmiinitee. Päädyin kokeilemaan viimeiseksi mainittua.

 

Olen ostanut Stockmannilta pienen peltirasiallisen valkoista jasmiiniteetä. Kyseessä on ”korkeatasoinen kiinalainen valkoinen lehtitee, lisänä aidoista jasmiininkukista puristettua luontaista uutetta”. Alkuperämaa on siis Kiina.

Säilytysastia on kätevä ja aion pitää siinä vastaisuudessakin valkoista teetä.

 

Tee kuivana.

Valkoinen tee haudutetaan 70-85 asteisessa vedessä kuten vihreä tee (tällä kertaa käytin 70 asteista vettä teepurkin ohjeiden mukaan) ja teetä annostellaan 1 tl kuppia kohden. Haudutusaika on kuitenkin huomattavasti pidempi kuin vihreässä teessä, 5-10 minuuttia. Ja myös valkoisia teelehtiä voidaan käyttää useaan kertaan.

Valkoinen tee vaatii kiireettömän hetken ja sitä pitää maistella sopivan lämpöisenä: ei koskaan höyryävänä. Valkoinen tee on kaikkein luonnonmukaisinta teetä; teelehtien annetaan vain kuivua ja lakastua ulkotiloissa.

Jasmiini on ehkä paras tuoksu koko maailmassa. Kuivia, jasmiininkukkauutteella maustettuja teelehtiä on ihana tuoksutella.

Haudutettu tee on kirkkaan keltaista, melko lailla samanväristä kuin omenatäysmehu.
 

En ole vielä maistanut maustamatonta valkoista teetä, joten en tiedä, miltä se maistuisi yksinään. Tämä jasmiinilla maustettu on joka tapauksessa ihanaa: kevyttä ja silkkistä.

Valkoisesta teestä sanotaan, ettei se maistu juuri millekään, mutta sen verran, mitä olen erilaisia teelaatuja maistellut, olen huomannut pitäväni juurikin niistä ”laimeammista” tai viipyilevämmistä, tunnustelua vaativista mausta. Pidän hennosta vihreästä teestä, riisiveden makuisesta japanilaisesta teestä ja lempeästä oolongista. Musta tee ei ole minun juttuni ellei se ole runsaasti maustettu. Hassua, että juuri musta tee on ollut länsimaissa se perinteisesti suosituin. Asia tosin selittyy mustan teen säilyvyydellä sekä sen vertaamisella kahviin.

Minun täytyy päästä maistamaan vaikkapa johonkin asiantuntevaan kahvilaan täysin maustamatonta valkoista teetä, niin houkuttelevasti sitä kuvaillaan: hienostunut, raikas ja kevyt. Siinä on asiantuntijan mukaan myös hieman makea maku, joka raikastaa hengityksen. Tosin minusta nämä samat kuvailut pätevät myös nyt maistamamaani valkoiseen teehen.

 

Maistoin teetä myös kylmänä ja totesin sen olevan miellyttävän makuista jäähtyneenäkin.

Nyt koko olohuone tuoksuu jasmiinilta, kielelläni maistuu mansikka. Tätä voisi jo kutsua kevätpäiväksi.

 

Teehuone: Thehuone

Loman kunniaksi kävin toistamiseen Eerikinkadulla sijaitsevassa Thehuoneessa virkistämässä muistiani tästä teepuodista. Sekä ottamassa valokuvia. Thehuoneen nettisivuja katsellessani huomasin, että heillä on myös toinen liike Korkeavuorenkadulle. Siellä en ole vielä käynyt, mutta meni nyt listalle.

 

Ensimmäisellä käyntikerrallani pari viikkoa sitten palvelu oli ystävällistä ja rentoa, tällä kertaa ainoalla paikalla olleella työntekijällä tuntui olevan hieman kiire. Tai sitten ilmapiiri ei vain ollut ihan niin vapautunut kuin viimeksi. Asiantuntevuus oli silti kohdillaan ja sain neuvoja kysyessäni matchasta.

Lukuisten teelaatujen (valikoimissa on n.300 teelaatua) ja herkkupalojen lisäksi Thehuoneella on myös myytävänä teen valmistusvälineitä (kuten ihailemiani, matalia valurautaisia aasialaisia pannuja) sekä teekirjallisuutta.

 

Thehuoneella voi siemailun ohessa selailla kiinnostavaa teekirjallisuutta.

The Ounciin verrattuna Thehuoneen sisustus on hyvin pelkistettyä eikä niin viimeisen päälle. Hyvä teehetki ei toki tarvitse hienoa rekvisiittaa ympärilleen, joten en näkisi koristelujen puutetta negatiivisena asiana.  The Ounce ja Thehuone ovat tunnelmiltaan melkoisen erilaiset, mutta kumpikin on tahoillaan viihtyisä keidas. Siinä, missä The Ounce on hämärä kirjastohuoneen nurkkaus, on Thehuone valoisa, avara ja isosta ikkunasta voi seurata kadunkulkijoita. Ehkä olisin kuitenkin toivonut Thehuoneelle jonkinlaista kevyttä taustamusiikkia esimerkiksi Aasiasta; vaikka musiikittomuus saattaa olla tietoinenkin valinta. Thehuoneella ei kuitenkaan ole juurikaan ääntä eristäviä elementtejä ja teetoverin kanssa juttelu muuttuu helposti kuiskailuksi.

Istumapaikkoja on kummassakin testaamassani teepuodissa suunnilleen yhtä monta eli isoista kahviloista ei ole kyse.

 

Ensimmäisellä käyntikerrallani sain eteeni todella ihanaa oolong-teesekoitusta, mutta koska en silloin kirjoittanut nimeä ylös, en voinut tilata samaa. Pitäydyin kuitenkin yhä vaaleassa oolongissa, maistelun kohteeni nimi oli tällä kertaa Daan High Mountain. Maku oli kermainen ja pehmeä, hyvin miellyttävä.

 

Thehuoneella teelehtiä saa käyttää useaan kertaan lisäämällä pannuun kuumaa vettä termoskannusta (The Ouncissakin samoista lehdistä saa useamman kaadon, mutta henkilökunta hoitaa uudet haudutukset). Sopivan haudutusajan jälkeen filtteri on helppo nostaa omin käsin pienestä lasipannusta posliiniseen astiaan. Tällä kertaa käytin teelehtiä ensimmäisen haudutuksen jälkeen vielä kahteen kaatoon. Hinta on siis kohdillaan, kun ajattelee, miten monta kupillista lehdistä saa.



 

Teepannullisen oheen saa kuivattuja litsihedelmiä ilman lisähintaa.

 

 

 

 

Teehuone The Ounce

The Ouncen näyteikkuna on hauskasti somistettu.

Elämäni toinen teehuonekäynti. Kulkuni suuntautui tänään Helsingin Fredrikinkadulle, The Ounce-nimiseen teepuotiin. Minulla oli mahdollisuus olla liikkeellä arkipäivänä alkuiltapäivästä, joten muita asiakkaita ei ovesta juuri sisään astunut ja saimme seuralaiseni kanssa juoda kupillisemme rauhassa. The Ounce on kuitenkin ilmeisen suosittu, sillä seinälle kiinnitetyssä lappusessa kerrottiin ruuhka-aikoina teenjuontituokion rajoittuvan 1.5 tuntiin lukuisten asiakkaiden takia. Ymmärrän hyvin aikarajoituksen, sillä pöytiä pieneen kahvilaan mahtuu vain muutama.

 

Tunnelmaltaan The Ounce on hämyinen, intiimi ja kotoisa. Teelaadut ovat kauniisti esillä lasipurkeissa tiskin takana (en ikävä kyllä tullut ottaneeksi niistä valokuvaa), tunnelmassa on jotain hyvin brittiläistä ja rauhoittavaa. Sisustukseen ja somistukseen on panostettu vanhoja kirjoja ja sievästi valaistuja, vitriinin suojissa olevia teelahjapakkauksia myöten.

"Kahvilapuolen" hyllyillä on esillä monenmoista mielenkiintoista.

 

Ehdin maistaa kahta erilaista teetä: maustamatonta, mustaa ceylonia, joka ei suoraan sanottuna ollut lainkaan mieleeni, maku oli liian tumma, voimakas ja karvas, sekä vihreäteesekoitusta, joka puolestaan oli taivaallisen tuoksuista ja makuista ananas- ja kukka-aromeineen.



Näinkin rentouttavan nurkkauksen voi löytää keskeltä Helsinkiä.

 

Suosittelen lämpimästi kaikkia teen ystäviä piipahtamaan The Ouncissa: teehetki täällä on kuin pieni pakomatka arjesta.


Ensimmäisenä maistettu musta tee: ceylon.

Toisena maisteltu tee Samettisesonki: vihreää teetä, oolongia, ananasta, mansikkaa, hietaolkikukkaa, ruiskukkaa, kehäkukkaa.

 

Ensimmäinen kattaus. Vihreää teetä varten saimme toisenlaiset kupit.

 

Vihreäteesekoitus kupissani.



Thaimaalainen mulperihauduke: Ranong Tea

Sain tuliaisina Thaimaasta pussiteetä. Tällä kertaa siis maistelen ja arvostelen tavoistani poiketen pussiteetä ja taitaapa olla niin, ettei kyseessä olekaan tee vaan hauduke.

 

Sisältötiedon mukaan sekoituksesta 90 % on mulperi vihreää teetä ja 10 % krysanteemin kukkaa.
Mulberry eli suomeksi mulperi kuulosti niin oudolta, että minun täytyi ottaa selvää, mistä oikein oli kyse. Kävi ilmi, ettei kyseessä ole tee vaan hauduke. Mulperi- eli silkkiäispuut ovat trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla kasvava kasvisuku. Teejuoma tehdään valkoisen mulperin lehdistä.
Kyseessä ei siis ole varsinaisesti tee, vaikka haudutettu lopputulos onkin hyvin samankaltainen.

 Englanninkielisiltä, aiheeseen perehtyneiltä sivuilta sain tietooni, että mulperihauduke on kofeeinitonta, vitamiinipitoista juomaa, jolla voidaan ehkäistä ja hoitaa monia sairauksia (listalta löytyi mm. diabetes). Juoma kuulemma myös auttaa painonpudotuksessa ja huonon kolesterolin hallinnassa, pari terveys-seikkaa mainitakseni.

Muinaiset kiinalaiset käyttivät mulperipuita silkkimatojen kasvattamiseen (mulperipuun lehdet ovat silkkimatojen ruokaa), paperin tekoon, ruoaksi ja rohdoksi.

 Tämän myötä minulle valkenee, miksi pakkauksen kuvaan on valittu urheilullista ja terveellistä elämää viettävän näköinen malli. Voisin hyvin kuvitella, että mulperihauduketta mainostetaan laihduttajan tai kuntoilijan valintana.

 

 Yllätyksekseni pahvipakkauksen toisella sivulla valmistusohjeet löytyvät myös englanniksi:
“Put 1-2 tea bag in a cup of hot water, wait for 1-2 minutes. Good smell, good taste, good quality mulberry green tea is ready to serve. Drink 6-8 glasses a day.”

 Aika monta lasillista kehotetaan päivässä hörppimään. Pakkaus sisältää kymmenen teepussia eli aika tiuhaan saisi olla firman tuotetta ostamassa, mikäli oletuksena on, että jokainen teepussi on kertakäyttöinen.

Pakkauksesta vielä sen verran, että melkoisiin kääreisiin on teepussit pakattu (tämä tosin koskee lähes kaikkia pussiteitä): Pahvilaatikko on kääritty muoviin ja laatikon sisällä on vielä ilmatiivispussi, jonka sisällä teepussit ovat. On hupaisaa ajatella, millaisiin kääreisiin mulperimurska on kietaistu, mutta koska en voi kerskua ekologisilla valinnoillani muutenkaan, jätän ajatukseni ääneen lausumatta.

 

Haudutin mulperipussia 2,5 minuuttia kupissani. Näissä teepusseissa ei ole narua, joten ongin pussukan vedestä pois lusikalla.

Teeveden väri on kirkkaan sammaleen vihreä, mutta harjaantumaton nenäni ei haista oikeastaan mitään. Maku on kuitenkin helposti lähestyttävä, miellyttävä ja pehmeä. Omasta mielestäni mulperijuoma on myös melko raikas.

 Tämä oli mielenkiintoinen oppitunti; rooiboksen ohella tämä on nyt toinen maistamani kofeiiniton hauduke. Kiitos siis heille, jotka toivat minulle paketin tuliaisiksi matkaltaan! Ilman tätä lahjaa en olisi välttämättä koskaan saanut tietää koko mulperin olemassaolosta.

Teenjuontiin sopivat hetket:

Kun sydän ja kädet ovat vapaat.

Kun olemme väsyneet runouden lukemisesta.
Kun ajatuksemme ovat hämmentyneet.
Kun kuuntelemme lauluja ja viisuja.
Kun laulu on loppunut.
Kun istumme kotona vapaapäivänä.
Kun soitamme tsh’iniä tai katselemme maalauksia.
Kun keskustelu jatkuu myöhään yöhön.
Kirkkaan ikkunan ja puhtaan pöydän ääressä.
Miellyttävien ystävien ja sorjien jalkavaimojen seurassa.
Palattuamme ystävien kera vierailulta.
Kun päivä on kirkas ja tuuli leuto.
Pienten sadekuurojen rapistessa.
Maalatussa veneessä pienen puusillan läheisyydessä.
Korkeassa bambumetsässä.
Kesäisenä päivänä lootuksia kasvavan rannan paviljongissa.
Kun suitsuke palaa pienessä huoneessa.
Kun juhla on ohi ja vieraat menneet.
Kun lapset ovat koulussa.
Rauhaisassa, yksinäisessä temppelissä.
Kuuluisien lähteiden ja kummallisten kallioiden läheisyydessä.

 

-     Ts’eshu (suom. Sakari Saarikivi)

 

 

 

Millainen on sinun mielestäsi teenjuontiin sopiva hetki?

 

Matcha

Sain japanilaiselta kaveriltani paketin nousevan auringon maasta. Mukana oli myös kaksi putkiloa, joiden tarkoitusta en heti oivaltanut. Toisen avaamisen jälkeen minulle valkeni, että sisällä oli pieniä, ilmatiiviisti pakattuja teeannoksia.
Pussukoiden tee oli vihreää jauhoa, joten päättelin kyseessä olevan matcha. Tämä japanilainen erikoisuus oli minulle aivan uusi tuttavuus, joten otin avuksi tietokirjani.

 

Matcha on teeseremonioiden tee. Se on gyokuron teelehdistä hienoksi jauhettua pulveria, joka vispataan bambuvispilällä veteen pienessä kulhossa. Vaahto on kirkkaan vihreää kuin avokado, mutta juoma itse tummaa. Tämä on juhlajuoma, joka nautitaan ääneti ja keskittyneenä.
Matcha sisältää runsaan määrän mineraaleja, vitamiineja, polyfenoleja ja kofeiinia. Kyseessä on äärimmäisen virkistävä juoma, mutta oppaani myös varoittaa, että tottumattomalle maku voi olla kitkerä, jopa epämiellyttävä.
Avattu matcha-pakkaus pitäisi käyttää mahdollisimman pian, sillä maku muuttuu nopeasti. Japanilaisten mukaan purkki voi olla avattuna korkeintaan kolme tuntia, sen jälkeen tee on syytä pakastaa.

 Matcha valmistetaan varjossa kasvaneista teepensaista. Lehdet höyrytetään, muttei rullata kuten muita teitä, vaan kuivataan. Kaikki suonet ja vanat poistetaan, kunnes jäljelle jää vain puhdas lehtiaines. Se jauhetaan hienon hienoksi pulveriksi. Tämä selittää vahvan maun ja aivojen nopean virkistymisen.

Kuivan jauheen tuoksu on melkeinpä pistävän koivuinen.

 

Koska minulla ei ollut bambuvispilää, käytin ystävien minikokoista, paristokäyttöistä vispainta. Tässä toki särkyi täysin matchan seremoniallinen ja juhlallinen puoli. Minulla ei ollut ohjeistusta veden ja jauheen suhteutukseen, joten kippasin yhden pussukan sisällön teekuppiin. En ole varma, olisiko minulla pitänyt olla hiukan isompi astia. Haudutuslämpötilaksi otin 80-90 astetta, sillä sen verran pystyin päättelemään japanilaisten kirjaimien seasta. Kaikki muu olikin sitten epävarmaa puuhaan ryhtyessäni.

 

Siitä olen kuitenkin melkoisen varma, että kyseessä oli matcha: hienoa jauhoa veden joukkoon vispatessani syntyi kirkkaan vihreää vaahtoa, kun taas teevesi muuttui tumman vihreäksi, muttei sumeaksi.

Maku oli todellakin kitkerä, toisena maistajana toiminut ystäväni ei tahtonut juoda omaa kupillistaan loppuun. Tämä tosin sai minut epäilemään, olinko epäonnistunut jauheen annostelun suhteen…
Hitaasti siemailtuna matcha maistuu paremmin, tähän teehen täytyy selvästi keskittyä ja syventyä.

 Kirjassani luki vielä, että teeseremoniaan kuuluva matcha on kallista, mutta myytävänä on myös halvempaa, ruoanlaittoon sopivaa matchaa. Sitä voi käyttää mm. leivonnaisiin tai jäätelöön. Kirjastani löytyy myös ohje piristävän matchajuoman tekemiseen: tarvitaan vain 2-4 rkl matchaa , litra hyvää lähdevettä sekä hieman kuplivaa, maustettua virvoitusjuomaa. Tätä kylmänä tarjoiltavaa tehojuomaa voisin kokeilla sitten, kun kesä koittaa.

 

Jälkikirjoitus: Aihetta lisää netistä tutkiessani tulin siihen tulokseen, että käytin aivan liikaa matchajauhetta kupillista kohden. Periatteessa jauheen määrää voi vaihdella oman mieltymyksen mukaan, mutta monin paikoin puhutaan yhdestä grammasta (n.1/2 tl) per kuppi.

Minun täytynee harjoitella matchan käyttöä vielä jonkin verran… ;)