Puerhtee

Tällä kertaa tarkastelun kohteena mielenkiintoinen puerhtee.

 Puerhtee on ehkä erikoisin ja salaperäisin kaikista teelaaduista. Kyseessä on kiinalainen tee, joka kuuluu myös kiinalaisen lääketieteen rohtoihin. Kiinalaisten mielestä puerh on maaelementti, joka tuo tasapainoa elämänenergiaan.

Puerhia myydään niin isoina "tiilinä" kuin pieninä kakkusinakin. Kuvan kakku on halkaisijaltaan n. 1 cm

 

Puerhia myydään sekä kakkuina, joista leikataan sopivan kokoisia paloja, että irtoteenä. Kakkua leikatessa täytyy varoa rikkomasta lehtiä. Tämä on ainoa tee, joka ikääntyessään paranee kuin viinit ja antiikkipuerhista onkin maksettu huimia summia.

 Poikkeuksena muista teelaaduista puerhiin ei käytetä nuppuja tai kärkisilmuja vaan rotevia lehtiä vanhoista, villinä kasvavista teepuista. Lehtiä ei hapeteta. Valmistusprosessi on salainen, mutta sen verran tiedetään, että vihreän teen bakteerikanta muutetaan puristamalla vuosia kestävän varastoinnin aikana. Voidaan sanoa, että kyse on pääasiassa aidosta mikrobien suorittamasta fermentaatiosta.

Puerh-kakku



Puerhtee on ainoa teelaji, jonka voi hauduttaa jopa 100 asteisessa vedessä (95-100 astetta on ihannelämpötila). Puerhia annostellaan 5 g kuppia kohden ja haudutusaika on 3-5 minuuttia. Puerhia voidaan hauduttaa useita kertoja: Suomessa ehkä yleisimmin myytävien, pikkuisten kakkusten päälle voi lisätä vettä niin kauan kuin ne luovuttavat väriä ja makua. Useita kaatoja kannattaakin maistella uteliaisuudella, sillä jokainen maistuu hieman erilaiselta.

 Omasta mielestäni haudutettu puerh tuoksuu navetalta, kuivalta heinältä ja maaemolta. Sen maku on pehmeä, maanläheinen ja tumma. Puerh vie mielen maaseudun maisemiin, jossa eläimet kuljeskelevat navetoissa ja laitumella, pellon multa on kosteaa sateen jäljiltä. Toiset tuntevat saavansa sisäänsä maan voimaa ja virkeyttä, joku tuntee puerhissa syksyn hiljalleen maatuvat lehdet.

 

Haudutettu tee on väriltään tumman punaista.

Puerhin terveysvaikutuksista on kirjoitettu kirjoja ja sen ympärille on rakennettu dieettejä. Alla lista puerhin hyvistä vaikutuksista kiinalaisten mukaan:

 

-          Vahvistaa elämän energiatasoa
-          Ehkäisee ylipainoa
-          Alentaa kolesterolia
-          Piristää maksan aineenvaihduntaa
-          Vahvistaa pernaa
-          Ehkäisee närästystä
-          Ehkäisee infektiotauteja
-          Ehkäisee bakteerien kasvua
-          Alentaa veren rasva-arvoja
-          Poistaa rasvaisten ruokien myrkkyjä ja kuona-aineita
-          Vahvistaa immuunijärjestelmää
-          Poistaa alkoholin tuomia haittoja

Puerh -teessä on monia samoja antioksidantteja kuin vihreässä-  ja oolong-teessä. Teetä täytyy toki nauttia säännöllisesti, jotta sen suomista hyödyistä saisi kaiken irti.

Eräs kuntoilulehdestä löytämäni artikkeli kertoo, että puerh-tee kiihdyttää tutkitusti energian kulutusta. ”Pu-erh edistää tutkitusti rasvan palamista. Pariisilaisen Hopital St. Antoinen tutkimuksessa kolme kuppia kyseistä teetä päivässä laski veren rasvaprosenttia 13 prosentilla kuukauden kuluessa.”
Monissa teksteissä toistellaan puerhin parantavan vatsan toimintaa.

 

En itse juo puerhia niin säännöllisesti, että pystyisin ottamaan kantaa sen muihin hyviin ominaisuuksiin kuin makuun, josta pidän kovasti. Onhan se kuitenkin positiivinen lisä, että höyryävästä kupillisesta saa sekä makunautinnon että hyviä terveysvaikutuksia.

Vihreä lehtitee, "Vilukissa"

Ystäväpariskunnan kisumirri poseeraa teepakkauksen kanssa.

Eilen makutestiin pääsi Forsman Tean "Vilukissa"-niminen Sen Cha vihreä lehtiteesekoitus. Tee on maustettu eukalyptuksella ja lisämakua pitäisi löytyä maracujaöljystä ja jasmiinin kukista. Annostelu 1 tl /2 dl vettä ja haudutusaika 2-4 minuuttia. Pakkauksen takana on tekstiä Reilusta kaupasta, mutta en löydä Reilun kaupan logoa.

Tee kuivana

 

Eukalyptus tuoksui kuivassa teessä voimakkaasti, tuoksun voimakkuutta voisi verrata vaikka rintakehälle levitettävään Vick-salvaan. Varsinkin nuhanenät ilahtunevat tästä tuoksusta.

Lehdet näyttävät varsin kauniilta vedessä avautuneina.

 

Haudutettuna eukalyptuksen tuoksu lientyy, tilalle tulee hento vihreän teen leijailu. Jasmiinin kukkia en haista enkä maista. Eukalyptusta ja jasmiinia olisikin voinut ehkä käyttää mausteena rohkeammin: nyt kumpikin on vain haalea häivähdys teen maussa. Odotin huomattavasti vahvempaa mausteiden makua. Luulenpa, että tätä teetä olisi voinut hauduttaa vähän rohkeammallakin kädellä, jopa neljään minuuttiin asti.



Vihreä tee, ”Fancy Sencha”

 

 

Maistelussa japanilainen vihreä tee nimeltään ”Fancy sencha”. Teetä ei ole maustettu millään vaan tällä kertaa tuli juotua puhdasta vihreää teetä. Vietin teehetkeä ystävien luona. He olivat ostaneet pussukan Helsingin japanilaisia, lähinnä ruokatuotteita ja keittiövälineitä myyvästä Tokyokanista.

 

Pussin takapuolelta löytyvät englanninkieliset haudutusohjeet ja noudatin niitä tarkasti.
2 teelusikallista teelehtiä yhtä kuppia kohti, haudutusaika vain yksi minuutti 80 asteisessa vedessä. Suomenkielisessä niukkasanaisessa tarrassa mainitaan vielä lisäksi, ettei tämän teen kanssa käytetä maitoa tai sokeria. Niitä en tosin ole vielä tähän päivään mennessä käyttänyt minkään teen kanssa.

Kuivat teelehdet

 

Haudutettu tee tuoksuu ihanalta. Mieleen tulevat ensimmäisinä koivunlehdet, sen jälkeen mielikuva tarkentuu koivunlehtien tuoksuun saunassa, kun sopivan kosteissa löylyissä on käytetty vastaa.
Mieleeni aukeni lapsuudenmuisto pohjoisessa asuneen äidinäitini saunasta. Se oli rakennettu maan alle ja lauteilla istuessani haistoin kosteat kivet sekä mummon selkään asetellut ratamonlehdet. Kaiken tämän yllä leijaili koivuvastan kirpeänraikas tuoksu, sillä saunassa piti olla aina kesäisin vasta.
Tuoksu on tosiaan ihmiselle vahvin muistojen lähde.

 Teen väri on kauniin kirkas ja viherkeltainen.

 

Apunani makuarviossa olivat kaksi ystävääni. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että koivunlehden vivahde säilyi myös maussa. Ystäväni olivat sitä mieltä, että maussa oli jonkin tutun peruspussiteen tuntua.

Juomasta ei tullut lainkaan kitkerää, oli siis hyvä noudattaa tiukasti lyhyttä haudutusaikaa.
Maku oli niin raikas, että tätä laatua voisi käyttää janojuomanakin, miksei myös kylmänä.
Vihreä tee ei tosiaan kaivannut mitään ylimääräistä sotkemaan harmonista makuaan; ehdottomasti ei hunajaa, sokeria tai maitoa tämän laadun kanssa.

Minusta tuntui, että vihreäteeannos piristi minua lempeällä tavalla. Se ikään kuin virkisti väsyneitä silmiä.

Rooibos (omena-sitruuna sekoitus)

Kuvassa rooibos-maistelun kohteeni

Tällä kertaa maistelun ja ihmettelyn kohteena yrttihauduke rooibos, josta usein puhutaan kofeiinittomana teenä tai punapensasteenä. Nyt siis lunastan lupaukseni kirjoittaa myös muista juomista kuin teestä.

Rooibos on hyvin vaativa aavikkokasvi. Pensas kasvaa villinä Etelä-Afrikassa vain pienellä läntisellä rinnealueella ja se vaatii aivan tietynlaisen hiekkaisen maaperän; yritykset kasvattaa rooibosta muualla ovat epäonnistuneet. Se murske, jota minäkin filtteriini tipautan, on punapensaan neulasten kaltaisista lehdistä valmistettu sekoitus. Punertava väri syntyy valmistusprosessissa.

 Rooibos on ollut jo kauan afrikkalaisten terveysjuomaa. Mielenkiintoista on, että rooibos on ollut teen korvike toisen maailmansodan aikana Euroopassa (jolloin teetä ei saanut tuoda mantereellemme) sekä pitkään köyhien etelä-afrikkalaisten vaihtoehto teelle. Rooiboksen vienti ulkomaille lähti vauhtiin 1990-luvulla ihmisten innostuttua sen terveysvaikutuksista.

Rooibos on turvallinen vaihtoehto: se käy kofeiinittomana minä tahansa vuorokauden aikana. Rooibos toimii myös diureettina ja on vatsaystävällinen. Sen on havaittu vähentävän hermostuneisuutta ja jopa allergioita, mutta viimeiseksi manittua en voi itse todistaa.

Rooiboksen terveysvaikutuksista löytyy runsaasti tekstiä. Joidenkin tutkimusten mukaan sillä sanotaan olevan jopa syöpää ehkäiseviä ja immuniteettia parantavia vaikutuksia, mutta koska en ole tutkija enkä alan asiantuntija, en pysty sanomaan tällaisista väitteistä oikein mitään. Tiedemiehet ovat kuitenkin löytäneet rooibosista runsaasti terveydelle välttämättömiä ravintoaineita: useiden kivennäisaineiden kuten raudan, kaliumin, fluorin, mangaanin ja magnesiumin lisäksi siinä on muun muassa C-vitamiinia, antioksidantteja, flavonoideja ja polyfenoleita.

 Asiaa tutkiessani oli hupaisaa huomata, että rooibosta on alettu käyttää myös kosmetiikassa (pyörin hyvin vähän kosmetiikkahyllyillä, joten tämä oli minulle uusi asia). Rooibosin sisältämä sinkki ja soluja puhdistava entsyymi tehostavat kuulemma aineenvaihduntaa ja auttavat ihoa suojautumaan ikääntymistä vastaan. Hyviä ominaisuuksia on hyödynnetty myös vaippaihottumaan ja murrosiän akneen.

 

Afrikkalaisessa keittiössä rooibosta on käytetty myös mausteena.

 

Sitten makuarvioon:

Olen saanut tämän todella hyväntuoksuisen ja maukkaan rooibos-sekoituksen lahjaksi. Pidän kovasti sen mausta ja senpä takia kuvattavaa ei paljoa enää olekaan jäljellä. Kyseessä on siis luomu punapensastee, joka on maustettu omenalla ja sitruunalla. Sitruunan tuoksu on melko voimakas, muttei pistävä, omenaa en onnistu haistamaan mutta se varmasti pehmentää olemassaolollaan voimakasta sitruunaa.

Rooibos haudutetaan kiehautetussa vedessä, haudutusajaksi annetaan lähteestä riippuen 4-10 minuuttia. Rooiboksen maku ei muutu kitkeräksi, vaikka sitä haudutettaisiin pitkäänkin, sillä se ei sisällä tanniineja. Annostelussa yksi teelusikallinen kuppia kohden on sopiva määrä.

Valmis juoma tuoksuu ja maistuu pehmeältä, hiukan makealta. Rooibos tosin maistuu yleisestikin makeammalta kuin esim. vihreä tee. Kaikissa maistamissani rooiboksissa on ollut maanläheinen ja lämmin maku, tätä arvostelun kohdetta sitruunan aromi piristää kivasti. Pidän siis sekoituksesta kovasti edelleenkin.

Minun täytynee kohta etsiä uusi suosikkirooibos, sillä kovin montaa lusikallista ei enää ole nykyistä suosikkiani jäljellä.

Vierailu Forsman tea-myymälässä

Valokuvat myymälästä on otettu luvan kanssa. Oloni oli kuin lapsella karkkikaupassa: minun oli vaikea päättää, mitkä kuvat laitan esille. Niitä on yhä liikaa, mutta toivottavasti niiden katselu antaa tuntumaa valikoimista ja liikkeen tunnelmasta.



Kävin nyt toista kertaa Vantaalla sijaitsevassa Forsmanin teemyymälässä, joka toimii varasto- ja tuotantotilojen kyljessä. Ainakin esitteen mukaan kyseessä on Pohjoismaiden suurin erikoisteemyymälä; sekoituksia ja lajikkeita on tarjolla satoja. Myytävänä on myös monenlaisia teetarvikkeita ja erilaisia haudukkeita.

Aaro Forsman Oy:n kotisivuilla kerrotaan, että heidän teetuotteensa sekoitetaan, pakataan ja valmistetaan Vantaan Viinikkalassa.

Irtotee säilytetään tiiviissä astioissa.



Erilaisille teepakkauksille on varattu tilaa kolme hyllyseinällistä

Olen saanut molemmilla kerroilla hyvää palvelua. Myymälän henkilökunta on asiantuntevaa ja aidosti kiinnostunutta ja innostunutta teen maailmasta. Kaikki on kauniisti esillä, mieleni tekisi tuoksutella ja katsella jokainen pussukka ja irtoteeastia läpi. Ja istua myymälän kahvilapöytään teekupposen kanssa (ikkunat ovat sen verran matalalla, että yli nousevat lentokoneet tuskin näkyvät teepöytään, mutta olisipa hauska katsella lentokoneita hyvää teetä siemaillen).





Kauniita pannuja on monentyylisiä

 Sievä Japani-aiheinen teesetti

Miksi pussitee on huonompi vaihtoehto?

Pussitee keksittiin puolivahingossa (kuten moni muukin keksintö) vuonna 1904. Se on länsimaiden suosituin tee.

Suomi on kahvinjuojien maa, ainakin ollut sitä näihin päiviin asti. Kahvia on pidetty arvossa ja ravintoloista ja kahviloista on saanut erilaisia kahvilaatuja ja –juomia. Mutta jos pyydätkin kahvin sijaan teetä on edessäsi pian kuppi kuumaa vettä ja muutama vaihtoehto teepusseja. Monista Suomen ravintoloista puuttuu teetietämys, mutta valoa tunnelin päässä on nähtävillä: mm. Forsman Tea on alkanut järjestää teekoulutusta ravintola-alan opiskelijoille ja ravintoloiden henkilökunnalle. Ehkäpä pian Suomessakin tee alkaa ihan laajaltikin tarkoittaa jotain muuta kuin parfyymiltä tuoksuvaa ja esanssilta maistuvaa pussukkaa.

Toki jo nyt on olemassa ravintoloita ja kahviloita, joissa on panostettu teetarjoiluun  ja teen laatun sekä valmistukseen. Uskon, että todellinen teen maailma vielä saavuttaa  Suomessakin suuret massat samaan tapaan kuin tietämys viinistä tai hienoista suklaista!

Mutta miksi pussiteen sijasta on syytä suosia irtoteetä? Karkeasti voidaan sanoa, että pussiteen ja irtoteen välinen ero on kuin halvan pahvipurkkiviinin ja hienon laatuviinin välillä. Tai jääkaappieineksen ja ravintola-annoksen välillä.

-          Pussiteessä maksat usein turhasta. Mikäli pussien sisältä paljustuu hienoa pölyä, eikä selvää lehtiainesta, voidaan sanoa, että olet maksanut kivan värisestä paperikuoresta, jossa on yhtiön logo. Lisäksi pussitee on aina kertakäyttöistä, kun taas irtoteestä saa useita kaatoja (paitsi mustasta).

-          Se harmaa jauho, mitä pussukasta löytyy, ei enää sisällä juurikaan teen vitamiineja. Irtoteessä terveysvaikutukset ovat huomattavammat, sillä irtotee kerätään korkeilta alueilta ja usein käsin.

-          Pussitee ei tuoksu teeltä. Se voi tuoksua ties miltä piparminttuhajusteelta, mutta oikeaa teentuoksua (tai makua sen puoleen) on varsin vaikea havaita.

-          Pussiteen maku on oikeastaan aina kehnompi kuin aidon tavaran. Pussissa teen maku on kalpea aavistus siitä täyteläisyydestä tai niistä vivahteista, jotka oikeat teelehdet vapauttavat veteen. Pussien tee kasvaa tehoviljelmillä, joilla se kerätään koneellisesti. Kevät ja kesä ovat parasta teeaikaa, mutta pusseihin käytetään myös huonompia satoja, jolloin maku ei enää ole huipussaan. Se on yksi syy, miksi niitä maustetaan vahvasti.

 Suomen pussiteemarkkinoilla on myös se ongelma, että pussin paperi on usein paksumpaa kuin esim. Britanniassa käytettävissä pusseissa. Tuoksut ja maut saattavat imeytyä pussiin eivätkä veteen.

-          Pussiteessä ei ole mitään visuaalista. Et voi nähdä teelehtien turpoamista, et teesekoitusten hedelmänpalasten väriä ja muotoa. Et pääse lähelle teetä ja kokemus jää vajaaksi. Oikeissa teen lehdissä muoto, väri ja tuoksu vievät nauttijansa kaukaisiin maihin, joissa nämä ilahduttavat lehdet kasvavat. Väriä pusseista tosin lähtee oikein urakalla.

Pussitee on helppo ratkaisu, mutta nykyisin yleisesti myytävät metalliset filtterit eivät nekään juuri vaivaa aiheuta. Ja kahviloissa ja ravintoloissa olisi syytä panostaa teen hauduttamiseen sekä yrittää oppia pitämään kahvi ja tee erossa toisistaan: ei ole kovin miellyttävää saada eteensä pahimmillaan kahvilta maistuvaa teetä, koska sekä kahville että teelle käytetään samaa kannua.

Paasauksestani huolimatta en ole heittämässä pussiteetä kokonaan roviolle. Sille on omat paikkansa eivätkä kaikki pussiteetkään ole täysin kelvottomia. Jonkin aikaa on myyty myös pyramidin muotoisia teepusseja, joiden sisälle mahtuu muutakin kuin hienoa pölyä.

Tässä vielä vinkit pussiteen käyttäjille tai tilaisuuksiin, jolloin pussitee on syystä tai toisesta pakko valita:

-          Koska pusseihin käytetään teepölyä, on haudutusaika aina lyhyempi kuin irtolehtien.

-          Älä rutista lusikalla teepussin mehuja kuppiisi: tämän seuraukseni juomasi on nimittäin takuuvarmasti kitkerää.

-          Yritä etsiä laatuja, joissa esanssin sijasta käytetään luonnollisia makuja kuten hedelmiä, marjoja tai yrttejä. Tarkista pakkausselosteesta myös aidon teen määrä.

-          Säilytä pussit ilmatiiviisti.

-          Valitse pussit, joissa ei ole käytetty metalliniittejä kiinnikkeinä.

Mielipiteet pussiteestä sekä puolesta että vastaan ovat tervetulleita!

Ystävyyden Ruusu: Maustettu vihreäteeruusuke

Tarjosin kahdelle sukulaisvieraalleni teeruusukkeesta haudutettua teetä. Kyseessä oli siis kevyesti maustettu kiinalainen vihreä tee, Asia Lemon. Hopeanhohtoiset kärkilehdet on sidottu kukan muotoon. Lisämakua antaa limelehtien hienostunut sitruunankukkainen aromi.

Teeruusukkeiden avautumisen rentouttavasta katselemisesta olenkin jo kirjoittanut aiemmin, joten keskityn tässä ennemmin makuarvioon.

 

Haudutusaika on 4-10 minuuttia. Itse pitäydyin taas tutussa säännössä, jonka mukaan tee on valmista juotavaksi, kun kukka on avautuneena laskeutunut kannun pohjalle. En poistanut kukkia vaan annoin niiden jäädä lasipannun pohjalle ja lisäsin kahdesti uudet haudutusvedet kukkien päälle; näistä tosiaan saa monta kaatoa.

Minun on ollut hiukan vaikea arvioida oikeaa teen määrää. Lisäsin toisen ruusukkeen pannuun sen jälkeen, kun totesin vieraineni teen olevan melkoisen laimeaa yhdellä kukalla. Ja kaksi ruusuketta olikin oikeampi määrä.

 

Teemaistelijani kiittelivät hyvää tuoksua eikä makuakaan valitettu.

Itse pidän kovasti Ystävyyden ruusun mausta. Se ei ole kitkerä, vaan lempeä ja hellä. Tämä on sellainen tee, jota voi juoda useita kupillisia peräkkäin, mausta tulee mieleen tyyni kesäpäivä kun ei ole liian kuuma. Tällaisen ystävällisen ja selkeän maun luulisi olevan useimpien mieleen.