Pidin tänään teemaistajaiset kolmelle ystävälleni. Idean
sain Pirkko Arstilan mainiosta ”Teen ystävän kirjasta”. Valitsin kolme
maustamatonta, selkeästi erilaista teetä, koska kukaan meistä ei ole suuri teen
tuntija. Kirjassa tällaisen selkeän maistelun vaihtoehtona olisi ollut
perehtyminen yhden teelaadun eroihin, esimerkiksi vertailemalla vihreitä teen
laatuja. Teelaatuja olisi voinut ehkä olla vielä yksi lisää, mutta useampaa
tuskin kannattaa ainakaan aloittelijoiden kesken ottaa käsittelyyn. Paljastin
teelaadut vasta maistelun jälkeen, jottei etukäteistieto loisi turhaan
mielikuvia ja mielenkiinto säilyisi yllä.
Kirjassa kehotettiin ottamaan useampi kuin yksi kannu
käyttöön. Minulla oli kaksi kannua ja niillä pärjäsi hyvin, kun toisen pesi
maistelun lomassa. Toki kolmella kannulla olisin voinut jättää tiskaamisen
kokonaan vasta maistelun jälkeen suoritettavaksi. Joka teelajin kohdalla katoin
ystävieni eteen uudet kupit ja kehotin haukkaamaan vaalean kurkkuleivän palan
ennen juomista. Vaalea leipäpala kurkulla puhdistaa makumaailman ennen uutta maistelua.
Maistelun aikana ei syödä kakkuja, keksejä tai mitään muutakaan voimakkaan
makuista. Luonnollisesti teehen ei sekoiteta maitoa, sokeria, sitruunaa tai
hunajaa.
|
Kaiken, mitä teen yhteydessä syödään, pitää olla hyvin neutraalia. |
Annoin jokaiselle teelaadulle kirjaimet ja maistelun kohteena
olivat tässä järjestyksessä keltainen tee, tiibetiläinen musta tee ja Milky
Oolong. Viimeiseksi mainittua en ollut itsekään ehtinyt aiemmin maistaa.
Arstilan kirjassa annetaan kuusi kysymystä, jotka olivat
niin hyvin kuvailtuja ja keksittyjä, että käytin niitä sellaisenaan. Mikään ei estä
esittämästä vähemmän kysymyksiä, mutta tässä tuli käytyä läpi teenautinnon
monet puolet. Ehkäpä vieraat eivät ole aiemmin edes tulleet ajatelleeksi, miten
monia erilaisia iloja tee voi tarjota? Kirjoitin ja tulostin kaikille omat täytettävät
kaavakkeet. Vastauksia oli hauska ja mielenkiintoista käydä läpi, oli kiva, kun
osanottajat käyttivät mielikuvitusta vastauksissaan.
Kysymykset kannattaa pohjustaa joko kertomalla tai
kirjoittamalla. Kun kysymystä avataan hiukan pidemmälle ”Miltä maistuu?”
lausahduksen sijaan, tulee maistaja tietoisemmaksi kaikista niistä mahdollisuuksista
ja vivahteista, joita teestä voi etsiä ja löytää. Mielikuvituksen käyttöön ja
mielikuvien tunnusteluun kannattaa kannustaa ja varata aikaa.
Alla kysymykset ja opastavat tekstit sellaisina kuin ne
kaavakkeeseen kirjoitin (ne ovat siis suoria lainauksia Pirkko Arstilan
teeoppaasta) sekä osanottajien vastauksia:
1. Miltä
tee näyttää kuivana?
Hypistelkää, haistelkaa, kuvitelkaa. Ovatko ne kikkaroita, kakkaroita,
rusinoita, mykeröitä, neulasia, jouheisia, rouheisia jyväsiä, lehtisiä, lehden
palasia, nuppusia, oksaisia? Nöhtäisiä? Mikä on väri? […] Miltä lehdet tuoksuvat
vai tuoksuvatko laisinkaan? Minkälaiseksi kuvittelemme tämän teen maun? Tee voi
kuivana tuoksua aivan erilaiselta kuin haudutettuna.
Keltaisesta teestä sanottua:
”Näyttää pitkulaisilta
leteiltä, tuoksuu itämaiselta.”, ”Pitkä liru”, ”Toisiinsa kiertyneitä
lehtiä/oksia”
Mustasta teetä sanottua:
”Kuivalta heinältä näyttää ja
tuoksuu”, ”Hituloita”, ”Pientä sälää”
Oolongista sanottua:
”Kakkaroilta, palloilta.
Tuoksuu hyvältä, lakritsiselta.”, ”Suklaahippu”, ”Pieniä kikkareita”
|
Kuivaa teetä esitellään maistajille valkoiselta lautaselta. |
2. Haudutetun
teen väri?
Kun tee on kaadettu kuppeihin, voi alkaa ihailla sen väriä. Onko se
hento? Vahva? Meripihkaa, sampanjaa, vihreää nurmea, luumua? Vai hehkuttaako se
kellertävää valoa? Kuutamoa? Onko se punainen, roosa? Vai likaisen ruskea?
Samea lammikko?
Keltaisesta teestä sanottua:
”Hento sampanjainen”, ”Sampanja,
hento”, ”Hento, vaalea, hailakka”
Mustasta teetä sanottua:
”Tumma vahva”, ”Kasvivärjäysliuos
(vastaajalle oli tullut mieleen muistikuva äidistään värjäämässä kankaita
kasviväreillä)”, ”Hyvin vahva, tumma”
Oolongista sanottua:
”Omenamehumainen, kaunis väri”,
”Aamupissa, oranssi meripihka”, ”Omenamehu”
3. Miltä
tee tuoksuu?
Tuoksutelkaamme. Nenä pystyy erottamaan 10 000 tuoksua, tuoksu
johdattaa makuun ja suurin osa mauistamme on hajun ja maun yhdistelmä. Tuoksuun
tottuu liiankin nopeasti, joten nuuhkaistaan ensin voimakkaasti vain kerran,
pari. […] Mitä teen tuoksu tuo mieleen? Kukkia, multaa, ruohoa, havua?
Mausteita? Merta? Karamellia, suklaata, vaniljaa? Mielikuvitus kehään:
Apiloita, jäniksenkorvia, hevosen hikeä, kengännauhoja, pahvitölkkiä, kuolleen
tädin puseroa, märkää hautausmaata, syksyn sänkeä?
Keltaisesta teestä sanottua:
”Tulee mieleen kuuma lähde tai
hieno kylpylä”, ”Ruoho + vanilja”, ”Eipä tuoksu paljon miltään”
Mustasta teetä sanottua:
”Hevoselta tai tallilta,
mustalta”, ”Äiti keittänyt luonnonvärejä kankaanvärjäykseen, tuoksuu vahvasti
värjäysliuokselta”, ”Nahkainen, myös hieman makea, hunajainen”
Oolongista sanottua:
”Hyvältä, ei tule mitään
mieleen”, ”vahaliitu”, ”Vahaliitu”
4. Miltä
tee maistuu?
Teen jäähdyttyä sopivasti tulee maistamisen riemuisa hetki. On aika kokea
”makuavaruus”. Perusmakuja on neljä; suolainen, makea, karvas ja hapan. On myös
maku nimeltä umami. Tee maistuu harvoin suolaiselta, mutta makeus ja kitkeryys
nousevat esiin ensimmäisinä. Puhutaan alkumausta, joka on se ensimmäinen
vaikutelma. Keskimaku tuntuu juuri ennen nielaisua ja jälkimaku, ”häntä”, on tärkeä.
pitkä, hieno jälkimaku on hienon teen merkki. […]
Teetä pitää ottaa suun täydeltä, sitä saa purskutella suussaan viinin
maistajien tavoin. Makujen viuhka on laaja ja täyttää suun ikenien takaisia
soppeja myöten. Pidät mausta tai et, pyri tunnistamaan missä kohtaa maku
tuntuu. […] Ovatko kitkeryys, happamuus, makeus tasapainossa? Miten teen maut
leviävät suuhun ja yhdistyvät tuoksuihin? Millainen on jälkimaku? Pitkä, lyhyt,
täysin olematon? Jos joku tee tuntuu vastenmieliseltä, niin maistaja ikään kuin
pidättelee sen aistimusta vastaan.
Keltaisesta teestä sanottua:
”Mieto maku, maistuu myös
kuumalta lähteeltä tai turkkilaiselta kylpylältä”, ”Miellyttävä mieto maku. Ei
jälkimakua.”, ”Todella mieto maku”
Mustasta teetä sanottua:
”Maistuu jotenkin perusteeltä
(saako näin sanoa?)”, ”Ei maistu oikein yhtä paljon kuin tuoksuu”, ”Hieman
kitkerä”
Oolongista sanottua:
”Vähän karvas, jotenkin
mieleen tulee, että olisi ulkomailla”, ”Suklainen, makea”, ”Mieto”
5. Miltä
teen lehdet näyttävät haudutettuina?
On aina mielenkiintoista ja kiehtovaa nähdä millaisiksi lehdet
muuttuvat haudutuksessa. […] Ne voivat muistuttaa vaikkapa sammalia, merileviä,
haavan lehtiä, pieniä ituja, niitä ei voi lakata hämmästelemästä. Nuppulehdet
voivat näyttää siltä kuin ne olisi juuri poimittu.
Keltaisesta teestä sanottua:
”Ruskeilta, boolissa
lilluneilta hedelmiltä”, Pitkiltä”, ”Näyttävät samoilta kuin kuivina, mutta
vettyneiltä”
Mustasta teetä sanottua:
”Vihreiltä lehdiltä”, ”Järven
rannassa syksyllä lilluva lehtimassa”, ”Leikattu ruoho”
Oolongista sanottua:
”Tummanvihreiltä, syksyiseltä
nurmikolta”, ”Ajettu ruoho muussina”, ”Pieniä nuppuja”
6. Milloin
ja missä yhteydessä haluaisit nauttia juuri tätä teetä?
Hyvin tärkeä kysymys, se avaa suhteemme teehen. Jotkut sanovat sen
sopivan aamiaiseensa tai iltapäiväänsä. Mutta nyt on lupa heittäytyä tunnelmien
valtaan. Vaikkapa näin: Tämä tee sopisi nautittavaksi saunan laiturilla tyynenä
iltana järven kimaltaessa pelityynenä ja kalojen tuikkiessa pintaan.
Lumipyryisenä päivänä kahden ystävyksen tavatessa pitkän ajan jälkeen.
Ollessani levoton ja onneton tämä tee tuo lohtua. Palkitsen itseni tällä
jumalaisella juomalla.
Voihan olla, että maistelija parahtaa: En ikinä aio tätä teetä juoda!
Keltaisesta teestä sanottua:
”Rauhallisessa ympäristössä,
kylpyläkäynnin jälkeen”, ”Nautiskeluhetkeen, ei aamuteeksi. Hidas hetki. Henkilönä
tai fiktiohahmona muistuttaa Niiskuneitiä.”, ”Ehkä hieman liian laimea ja
mitäänsanomaton minun makuuni”
Mustasta teetä sanottua:
”Aamulla aamupalapöydässä
rauhassa”, ”Ehkä illalla tai aamulla”, ”Ehkä aamuisin”
Oolongista sanottua:
”Hotellin iltapalalla”, ”Iloisena
hetkenä, melkein kuin kahvi”, ”Ehkä iltapäiväteenä kakkupalan kanssa.”