Chamraj, Mansikka-vanilja vihreä lehtitee

On vierähtänyt monta kuukautta edellisestä blogikirjoituksestani. Uusia teemakuja olen maistellut hyvin harvakseltaan, sillä olen yrittänyt saada kaappini vanhaa varastoa käytettyä. Uusia teehuonevierailuja tässä välissä on ollut yksi, josta voisin kirjoittaa oman tekstinpätkän, mikäli palaan paikalle uudestaan kameran kanssa.



Tänään minulla oli sopivasti aikaa, kamera ladattuna ja edessäni avaamaton Forsmanin teesekoituspussi, jotta sain pitkästä aikaa syntymään blogikirjoituksen. Testauksen kohteena oli siis Forsman Tean vihreä tee, jota on maustettu vaniljalla ja mansikalla. Kyseessä on ilahduttavasti reilun kaupan tuote, joka on kotoisin Intiasta, Chamrajn viljelmältä Nilgiristä. Mansikan ja vaniljan lisäksi mausteena on käytetty ruusun terälehtiä.



Kuivan teen tuoksu on ennen kaikkea vihreän teen tuoksu, mansikka ainoastaan häivähtää taustalla. Haudutetun juoman tuoksu on lempeä ja kutsuva.

Vaikka sekoitus mansikka-vanilja kuulostaa houkuttelevalta, ei kumpikaan mainituista maistu haudutetussa juomassa. Ystävänikään ei tuntenut vaniljan tai mansikan makua, kun häntä asian tiimoilta haastattelin. Mansikka- ja vaniljaöljyä olisi voinut lisätä sekoitukseen paljon rohkeammin. Tavallisena vihreänä teenä tämä kyllä toimii ihan kelvollisesti.

 

 



"Vilukissa", Sen Cha vihreä lehtitee

Kevät on alkamassa ja ainakin Helsingissä katupölyä on välillä niin paljon, että ainakin minulta menee nenä tukkoon ja henkitorvet täyteen hiekanjyviä. Ystävien luona olen tutustunut uuteen vihreä tee sekoitukseen, joka on lähtöisin Forsmanin putiikista. Kyseessä on "Vilukissa", Sen Cha vihreä lehtitee, joka on maustettu eukalyptuksella. Tähän kiinalaiseen teehen antavat lisämakua maracujaöljy sekä jasmiinin kukat.

 

 

Eukalyptusta on lisätty teelehtiin juuri sopivasti. Maku on raikas ja auttaa ainakin hiukan tukkoiseen nenään. Tämä maustettu vihreä tee tosin on sen verran miellyttävän makuista, että joisin sitä ilman katupölyäkin. Eukalyptuksesta huolimatta tee ei maistu samalta kuin kurkkupastilli tai hammastahna, vaan vihreä tee on tunnistettavissa. Mausteita ei siis ole loroteltu lehdille liikaa.

Tämä on myös siitä iloinen ja ehkä harvinainenkin tuttavuus maustettujen teiden saralla, että teen tuoksulla kuivana ja maulla haudutettuna ei ole suurta eroa. Tuoksu lupaa juuri sitä, mitä kohta on luvassa huulilla ja kielellä.

 

Teetä ja kanelimanteleita: täydellinen herkkuhetki.







Forsman Tea luomu rooibos

Ulkona kevät yrittää jo varovaisesti saapua maisemaan.



Tuulinen sunnuntaipäivä. Olin juonut jo kaksi kupillista valkoista jasmiiniteetä (jonka olen arvostellut tässä blogissa 27.3.2013), mutta edelleen teki mieli hörppiä jotakin. Päätin vaihtaa pitkästä aikaa rooibokseen ja kaapissa odotti avaamistaan Forsman Tean (kyllä, juon paljon heidän sekoituksiaan) luomu rooibos.

Tähän rooibokseen ei ole sekoitettu mitään makua antavia mausteita tai öljyjä vaan se on pelkästään ominta itseään.



Rooibos-silpun tuoksu on makea, etäisesti hunajainen.

Haudutusveden annan kiehua 100 asteeseen ja haudutan juomaa viisi minuuttia. Rooiboksen haudutusajan kanssa ei tarvita intensiivistä kellon tarkkailua, koska sitä ei saa liiallisella haudutuksella muutettua kitkeräksi.

Kuiva rooibos odottamassa vettä ylleen.



Valmiilla juomalla on kevyt, huomaamaton tuoksu. Makukin on varsin mieto ja pehmeä. Olen selvästi aiemmin juonut vain maustettuja rooibos-sekoituksia, sillä huomaan odottavani selkeitä, tunnistettavia makuja viedessäni kupin huulilleni.

Tämä on helpon makuinen kofeiiniton juoma, joka varmasti kelpaa jokaiselle lämpimien kupposten ystävälle. Mikään tajunnanräjäyttävä tai erityisen herkkä makuelämys ei ole kyseessä, mutta perusjuomana tämä on oikein hyvä ja se sopii monenlaisiin hetkiin. Luomu-leimasta erityiskiitokset.

 

 



Teemaistajaiset

Pidin tänään teemaistajaiset kolmelle ystävälleni. Idean sain Pirkko Arstilan mainiosta ”Teen ystävän kirjasta”. Valitsin kolme maustamatonta, selkeästi erilaista teetä, koska kukaan meistä ei ole suuri teen tuntija. Kirjassa tällaisen selkeän maistelun vaihtoehtona olisi ollut perehtyminen yhden teelaadun eroihin, esimerkiksi vertailemalla vihreitä teen laatuja. Teelaatuja olisi voinut ehkä olla vielä yksi lisää, mutta useampaa tuskin kannattaa ainakaan aloittelijoiden kesken ottaa käsittelyyn. Paljastin teelaadut vasta maistelun jälkeen, jottei etukäteistieto loisi turhaan mielikuvia ja mielenkiinto säilyisi yllä.



Kirjassa kehotettiin ottamaan useampi kuin yksi kannu käyttöön. Minulla oli kaksi kannua ja niillä pärjäsi hyvin, kun toisen pesi maistelun lomassa. Toki kolmella kannulla olisin voinut jättää tiskaamisen kokonaan vasta maistelun jälkeen suoritettavaksi. Joka teelajin kohdalla katoin ystävieni eteen uudet kupit ja kehotin haukkaamaan vaalean kurkkuleivän palan ennen juomista. Vaalea leipäpala kurkulla puhdistaa makumaailman ennen uutta maistelua. Maistelun aikana ei syödä kakkuja, keksejä tai mitään muutakaan voimakkaan makuista. Luonnollisesti teehen ei sekoiteta maitoa, sokeria, sitruunaa tai hunajaa.

Kaiken, mitä teen yhteydessä syödään, pitää olla hyvin neutraalia.



Annoin jokaiselle teelaadulle kirjaimet ja maistelun kohteena olivat tässä järjestyksessä keltainen tee, tiibetiläinen musta tee ja Milky Oolong. Viimeiseksi mainittua en ollut itsekään ehtinyt aiemmin maistaa.

Arstilan kirjassa annetaan kuusi kysymystä, jotka olivat niin hyvin kuvailtuja ja keksittyjä, että käytin niitä sellaisenaan. Mikään ei estä esittämästä vähemmän kysymyksiä, mutta tässä tuli käytyä läpi teenautinnon monet puolet. Ehkäpä vieraat eivät ole aiemmin edes tulleet ajatelleeksi, miten monia erilaisia iloja tee voi tarjota? Kirjoitin ja tulostin kaikille omat täytettävät kaavakkeet. Vastauksia oli hauska ja mielenkiintoista käydä läpi, oli kiva, kun osanottajat käyttivät mielikuvitusta vastauksissaan.

Kysymykset kannattaa pohjustaa joko kertomalla tai kirjoittamalla. Kun kysymystä avataan hiukan pidemmälle ”Miltä maistuu?” lausahduksen sijaan, tulee maistaja tietoisemmaksi kaikista niistä mahdollisuuksista ja vivahteista, joita teestä voi etsiä ja löytää. Mielikuvituksen käyttöön ja mielikuvien tunnusteluun kannattaa kannustaa ja varata aikaa.

Alla kysymykset ja opastavat tekstit sellaisina kuin ne kaavakkeeseen kirjoitin (ne ovat siis suoria lainauksia Pirkko Arstilan teeoppaasta) sekä osanottajien vastauksia:

1.       Miltä tee näyttää kuivana?

Hypistelkää, haistelkaa, kuvitelkaa. Ovatko ne kikkaroita, kakkaroita, rusinoita, mykeröitä, neulasia, jouheisia, rouheisia jyväsiä, lehtisiä, lehden palasia, nuppusia, oksaisia? Nöhtäisiä? Mikä on väri? […] Miltä lehdet tuoksuvat vai tuoksuvatko laisinkaan? Minkälaiseksi kuvittelemme tämän teen maun? Tee voi kuivana tuoksua aivan erilaiselta kuin haudutettuna.

Keltaisesta teestä sanottua:

”Näyttää pitkulaisilta leteiltä, tuoksuu itämaiselta.”, ”Pitkä liru”, ”Toisiinsa kiertyneitä lehtiä/oksia”

Mustasta teetä sanottua:

”Kuivalta heinältä näyttää ja tuoksuu”, ”Hituloita”, ”Pientä sälää”

Oolongista sanottua:

”Kakkaroilta, palloilta. Tuoksuu hyvältä, lakritsiselta.”, ”Suklaahippu”, ”Pieniä kikkareita”

 

Kuivaa teetä esitellään maistajille valkoiselta lautaselta.



2.       Haudutetun teen väri?

Kun tee on kaadettu kuppeihin, voi alkaa ihailla sen väriä. Onko se hento? Vahva? Meripihkaa, sampanjaa, vihreää nurmea, luumua? Vai hehkuttaako se kellertävää valoa? Kuutamoa? Onko se punainen, roosa? Vai likaisen ruskea? Samea lammikko?

Keltaisesta teestä sanottua:

”Hento sampanjainen”, ”Sampanja, hento”, ”Hento, vaalea, hailakka”

Mustasta teetä sanottua:

”Tumma vahva”, ”Kasvivärjäysliuos (vastaajalle oli tullut mieleen muistikuva äidistään värjäämässä kankaita kasviväreillä)”, ”Hyvin vahva, tumma”

Oolongista sanottua:

”Omenamehumainen, kaunis väri”, ”Aamupissa, oranssi meripihka”, ”Omenamehu”

 

 

3.       Miltä tee tuoksuu?

Tuoksutelkaamme. Nenä pystyy erottamaan 10 000 tuoksua, tuoksu johdattaa makuun ja suurin osa mauistamme on hajun ja maun yhdistelmä. Tuoksuun tottuu liiankin nopeasti, joten nuuhkaistaan ensin voimakkaasti vain kerran, pari. […] Mitä teen tuoksu tuo mieleen? Kukkia, multaa, ruohoa, havua? Mausteita? Merta? Karamellia, suklaata, vaniljaa? Mielikuvitus kehään: Apiloita, jäniksenkorvia, hevosen hikeä, kengännauhoja, pahvitölkkiä, kuolleen tädin puseroa, märkää hautausmaata, syksyn sänkeä?

Keltaisesta teestä sanottua:

”Tulee mieleen kuuma lähde tai hieno kylpylä”, ”Ruoho + vanilja”, ”Eipä tuoksu paljon miltään”

Mustasta teetä sanottua:

”Hevoselta tai tallilta, mustalta”, ”Äiti keittänyt luonnonvärejä kankaanvärjäykseen, tuoksuu vahvasti värjäysliuokselta”, ”Nahkainen, myös hieman makea, hunajainen”

Oolongista sanottua:

”Hyvältä, ei tule mitään mieleen”, ”vahaliitu”, ”Vahaliitu”

4.       Miltä tee maistuu?

Teen jäähdyttyä sopivasti tulee maistamisen riemuisa hetki. On aika kokea ”makuavaruus”. Perusmakuja on neljä; suolainen, makea, karvas ja hapan. On myös maku nimeltä umami. Tee maistuu harvoin suolaiselta, mutta makeus ja kitkeryys nousevat esiin ensimmäisinä. Puhutaan alkumausta, joka on se ensimmäinen vaikutelma. Keskimaku tuntuu juuri ennen nielaisua ja jälkimaku, ”häntä”, on tärkeä. pitkä, hieno jälkimaku on hienon teen merkki. […]

Teetä pitää ottaa suun täydeltä, sitä saa purskutella suussaan viinin maistajien tavoin. Makujen viuhka on laaja ja täyttää suun ikenien takaisia soppeja myöten. Pidät mausta tai et, pyri tunnistamaan missä kohtaa maku tuntuu. […] Ovatko kitkeryys, happamuus, makeus tasapainossa? Miten teen maut leviävät suuhun ja yhdistyvät tuoksuihin? Millainen on jälkimaku? Pitkä, lyhyt, täysin olematon? Jos joku tee tuntuu vastenmieliseltä, niin maistaja ikään kuin pidättelee sen aistimusta vastaan.

Keltaisesta teestä sanottua:

”Mieto maku, maistuu myös kuumalta lähteeltä tai turkkilaiselta kylpylältä”, ”Miellyttävä mieto maku. Ei jälkimakua.”, ”Todella mieto maku”

Mustasta teetä sanottua:

”Maistuu jotenkin perusteeltä (saako näin sanoa?)”, ”Ei maistu oikein yhtä paljon kuin tuoksuu”, ”Hieman kitkerä”

Oolongista sanottua:

”Vähän karvas, jotenkin mieleen tulee, että olisi ulkomailla”, ”Suklainen, makea”, ”Mieto”

5.       Miltä teen lehdet näyttävät haudutettuina?

On aina mielenkiintoista ja kiehtovaa nähdä millaisiksi lehdet muuttuvat haudutuksessa. […] Ne voivat muistuttaa vaikkapa sammalia, merileviä, haavan lehtiä, pieniä ituja, niitä ei voi lakata hämmästelemästä. Nuppulehdet voivat näyttää siltä kuin ne olisi juuri poimittu.

Keltaisesta teestä sanottua:

”Ruskeilta, boolissa lilluneilta hedelmiltä”, Pitkiltä”, ”Näyttävät samoilta kuin kuivina, mutta vettyneiltä”

Mustasta teetä sanottua:

”Vihreiltä lehdiltä”, ”Järven rannassa syksyllä lilluva lehtimassa”, ”Leikattu ruoho”

Oolongista sanottua:

”Tummanvihreiltä, syksyiseltä nurmikolta”, ”Ajettu ruoho muussina”, ”Pieniä nuppuja”

6.       Milloin ja missä yhteydessä haluaisit nauttia juuri tätä teetä?

Hyvin tärkeä kysymys, se avaa suhteemme teehen. Jotkut sanovat sen sopivan aamiaiseensa tai iltapäiväänsä. Mutta nyt on lupa heittäytyä tunnelmien valtaan. Vaikkapa näin: Tämä tee sopisi nautittavaksi saunan laiturilla tyynenä iltana järven kimaltaessa pelityynenä ja kalojen tuikkiessa pintaan. Lumipyryisenä päivänä kahden ystävyksen tavatessa pitkän ajan jälkeen. Ollessani levoton ja onneton tämä tee tuo lohtua. Palkitsen itseni tällä jumalaisella juomalla.

Voihan olla, että maistelija parahtaa: En ikinä aio tätä teetä juoda!

Keltaisesta teestä sanottua:

”Rauhallisessa ympäristössä, kylpyläkäynnin jälkeen”, ”Nautiskeluhetkeen, ei aamuteeksi. Hidas hetki. Henkilönä tai fiktiohahmona muistuttaa Niiskuneitiä.”, ”Ehkä hieman liian laimea ja mitäänsanomaton minun makuuni”

Mustasta teetä sanottua:

”Aamulla aamupalapöydässä rauhassa”, ”Ehkä illalla tai aamulla”, ”Ehkä aamuisin”

Oolongista sanottua:

”Hotellin iltapalalla”, ”Iloisena hetkenä, melkein kuin kahvi”, ”Ehkä iltapäiväteenä kakkupalan kanssa.”

Vihreä tee-sekoitus: Sencha Greenhorn

Hyvää uutta vuotta kaikki blogini pariin eksyneet! Nyt on hyvä aika maistella joululahjoja.

Sain lahjaksi vihreää teetä, josta on nyt tullut yksi suosikeistani. Tee on ostettu helsinkiläisestä kahvilasta nimeltä Crema (Liisankatu 15), missä sitä myydään irtotuotteena. Cremalla on myös nettikauppa, joten tuotteita (teetä, kahvia ja tarvikkeita) voi tilata kotiinsa, mikäli liikkeessä asiointi ei onnistu.

 

Vihreä tee on laadultaan sencha greenhorn ja sen haudutuslämpötilaksi annetaan pussin kyljessä 80 astetta ja haudutusajaksi 2-3 minuuttia. Vihreä tee on maustettu appelsiinilla ja sitruunalla. Löysin Creman nettisivulta luettelon sekoituksen sisällöstä:

-Vihreä tee 84%

-Appelsiinin siivuja

-Appelsiini (glukoosisiirappi, appelsiinimehutiiviste, aprikoosisosetiiviste, sokeri, sakeuttamisaine E401)

-Sitruuna (glukoosisiirappi, sitruunamehutiiviste, sokeroitu aprikoosi, muunneltu tärkkelys, sakeuttamisaine E401, aromeja)

-Aromeja

-Auringonkukan terälehtiä

-Luontaisia aromeja

Harmi, että sekoitukseen on työnnetty E-koodi, se laskee vähän pisteitä. En myöskään liputa sokerin tai mehun puolesta, kun teestä on kyse, mutta nämä seikat selittävät sen, miksi ihastuin teen makuun niin paljon, herkkupeppu kun olen.

 

Noh, kaikesta huolimatta tämä sekoitus maistuu ja tuoksuu hyvältä.

Haudutetun juoman tuoksu on ihanan raikkaan appelsiininen ja väri on kirkas ja haalean keltainen, appelsiinin palat värjäävät vettä.

Maku on kevyt, raikas ja makeahko, mutta siinä on myös sitrushedelmien kirpsakka sävy. Sitruksiset sävyt eivät kuitenkaan peitä alleen vihreän teen makua vaan kaikki makujen vivahteet ovat tasapainossa keskenään. Onnistunut sekoitus.

 

Valmis juoma muumimukissa. Joulupukki toi myös kuvassa näkyvät kauniit pienet valotimantit (pukin pajan lisäksi niitä löytyy IKEA:sta ;)).

 

Vihreä tee ja L-teaniini

Lukijan jättämästä kommentista sain inspiraation lähteä tutkimaan enemmän teen rauhoittavaa ominaisuutta. Teen sisältämä kofeeini –eli piristävä vaikutus- on lähes kaikille tuttu, mutta sen rauhoittava puoli ei aina ole yhtä tunnettu. Olen kirjoittanut aiheesta jonkin verran huhtikuun postauksessa ”Teen terveysvaikutukset”, mutta tahdoin nyt paneutua tähän yhteen ominaisuuteen hiukan syvemmin.

 

Avainsana on L-teaniini, joka omaa positiivisia neurobiologisia vaikutuksia. Tätä vapaata aminohappoa löytyy vain teepensaista ja sitä esiintyy teeladuista ainoastaan vihreässä teessä.

 

Olen kuullut jonkin verran puhuttavan ”viidennestä mausta”, jonka japanilaiset ovat keksineet (makean, suolaisen, happaman ja kitkerän lisäksi). Tämä viides perusmaku on nimeltään umami ja kyseessä on juurikin se maku, jonka vihreä tee saa L-teaniini aminohaposta. Tämä oli itselleni uusi asia, sillä olen jonkin verran miettinyt, mitä tällä viidennellä perusmaulla tarkoitetaan. Kun seuraavan kerran juon vihreää teetä, voin makustella sitä ja tutkiskella ”umamin” makua.

 

Kuten tunnettua, teessä on kofeiinia, mutta L-teaniinin ansiosta kofeiini ei ota teenjuojasta ylivaltaa, sillä tämä aminohappo tasaa kofeiinin vaikutuksia ja rauhoittaa keskushermostoa. Tutkimusten perusteella vihreän teen nauttiminen vaikuttaa ihmisiin rauhoittavasti 30 – 40 minuuttia teen juomisen jälkeen. Tähän on kaksi syytä:

Ensinnäkin L-teaiini stimuloi kehoa tuottamaan alpha-aaltoja, jotka rauhoittavat mieltä, mutta lisäävät samalla vireystasoa. Toiseksi, L-teaiini vaikuttaa Gamma aminohapon muodostumiseen positiivisesti (Gamma aminohappo eli GABA on tärkein luonnollisesti ihmiskehossa muodostuva keskushermostoa rauhoittava välittäjäaine). GABA vaikuttaa muun muassa serotoniinin ja dopamiinin tuotantoon, jotka puolestaan vaikuttavat rentoutumiseen.

 

Rauhoittamista edistävien ominaisuuksiensa lisäksi L-teaniinilla on muitakin terveysvaikutuksia. Se alentaa verenpainetta ja joidenkin tutkimuksien mukaan sillä on havaittu olevan jopa syöpäsolujen muodostumista vähentäviä ominaisuuksia. Dopamiinin ja serotoniinin vapautumiseen liittyen se myös parantaa oppimiskykyä ja muistia. Ja koska L-teaniini auttaa lieventämään stressiä on sillä positiivinen vaikutus stressin aiheuttamiin ongelmiin kuten vastustuskyvyn heikkenemiseen, masennukseen ja ahdistukseen.

 

L-teaniinia voi nauttia rauhallisin mielin, sillä se on turvallinen ainesosa eikä sillä ole havaittu olevan minkäänlaisia sivuvaikutuksia.

Mikäli L-teaniinia toivoo saavansa mahdollisimman paljon, voi vihreistä teeladuista valita japanilaisen matchan (olen kerran maistanut matchaa; sitä nauttiessa teepulveri tulee kokonaan juoduksi eli kyseessä on varsin tuhti annos vihreää teetä).

 

Voidaan sanoa, että L-teaniini tekee vihreästä teestä juuri vihreää teetä: se luo sen erikoislaatuisen ominaisuuden sekä virkistää että rauhoittaa, antaa makua ja toimii muutoinkin nauttijansa eduksi mm. lievittämällä stressiä.
 

 

 

Joulu rooibos

Joulu lähestyy kovaa kyytiä, joten tällä kertaa maistelin joulutunnelmissa Forsmanin ”Joulu rooibos”-sekoitusta.

 

Rooibos on saanut mausteekseen appelsiinia, kanelia ja vaniljaa. Lisänä on saflorin ja kanervan kukkia.

Haudutin juomaa viisi minuuttia.

Kuivana punapensasteesekoitus tuoksuu voimakkaasti kanelilta. Rooibosta tekisi mieli tuoksutella vaikka miten pitkään. Tuoksu säilyy onneksi myös haudutetussa juomassa. Tällä saisi nostettua joulutunnelmaa vaikkapa pikkujouluissa tai lahjoja paketoidessa.

 

Maku on pehmeä ja kanelin vivahde miellyttävä. Olisin voinut hauduttaa rooibosta pidemmän aikaa, 5 minuuttia ei ehkä ihan riittänyt saamaan mausteita kunnolla esiin.