Teemaistajaiset

Pidin tänään teemaistajaiset kolmelle ystävälleni. Idean sain Pirkko Arstilan mainiosta ”Teen ystävän kirjasta”. Valitsin kolme maustamatonta, selkeästi erilaista teetä, koska kukaan meistä ei ole suuri teen tuntija. Kirjassa tällaisen selkeän maistelun vaihtoehtona olisi ollut perehtyminen yhden teelaadun eroihin, esimerkiksi vertailemalla vihreitä teen laatuja. Teelaatuja olisi voinut ehkä olla vielä yksi lisää, mutta useampaa tuskin kannattaa ainakaan aloittelijoiden kesken ottaa käsittelyyn. Paljastin teelaadut vasta maistelun jälkeen, jottei etukäteistieto loisi turhaan mielikuvia ja mielenkiinto säilyisi yllä.



Kirjassa kehotettiin ottamaan useampi kuin yksi kannu käyttöön. Minulla oli kaksi kannua ja niillä pärjäsi hyvin, kun toisen pesi maistelun lomassa. Toki kolmella kannulla olisin voinut jättää tiskaamisen kokonaan vasta maistelun jälkeen suoritettavaksi. Joka teelajin kohdalla katoin ystävieni eteen uudet kupit ja kehotin haukkaamaan vaalean kurkkuleivän palan ennen juomista. Vaalea leipäpala kurkulla puhdistaa makumaailman ennen uutta maistelua. Maistelun aikana ei syödä kakkuja, keksejä tai mitään muutakaan voimakkaan makuista. Luonnollisesti teehen ei sekoiteta maitoa, sokeria, sitruunaa tai hunajaa.

Kaiken, mitä teen yhteydessä syödään, pitää olla hyvin neutraalia.



Annoin jokaiselle teelaadulle kirjaimet ja maistelun kohteena olivat tässä järjestyksessä keltainen tee, tiibetiläinen musta tee ja Milky Oolong. Viimeiseksi mainittua en ollut itsekään ehtinyt aiemmin maistaa.

Arstilan kirjassa annetaan kuusi kysymystä, jotka olivat niin hyvin kuvailtuja ja keksittyjä, että käytin niitä sellaisenaan. Mikään ei estä esittämästä vähemmän kysymyksiä, mutta tässä tuli käytyä läpi teenautinnon monet puolet. Ehkäpä vieraat eivät ole aiemmin edes tulleet ajatelleeksi, miten monia erilaisia iloja tee voi tarjota? Kirjoitin ja tulostin kaikille omat täytettävät kaavakkeet. Vastauksia oli hauska ja mielenkiintoista käydä läpi, oli kiva, kun osanottajat käyttivät mielikuvitusta vastauksissaan.

Kysymykset kannattaa pohjustaa joko kertomalla tai kirjoittamalla. Kun kysymystä avataan hiukan pidemmälle ”Miltä maistuu?” lausahduksen sijaan, tulee maistaja tietoisemmaksi kaikista niistä mahdollisuuksista ja vivahteista, joita teestä voi etsiä ja löytää. Mielikuvituksen käyttöön ja mielikuvien tunnusteluun kannattaa kannustaa ja varata aikaa.

Alla kysymykset ja opastavat tekstit sellaisina kuin ne kaavakkeeseen kirjoitin (ne ovat siis suoria lainauksia Pirkko Arstilan teeoppaasta) sekä osanottajien vastauksia:

1.       Miltä tee näyttää kuivana?

Hypistelkää, haistelkaa, kuvitelkaa. Ovatko ne kikkaroita, kakkaroita, rusinoita, mykeröitä, neulasia, jouheisia, rouheisia jyväsiä, lehtisiä, lehden palasia, nuppusia, oksaisia? Nöhtäisiä? Mikä on väri? […] Miltä lehdet tuoksuvat vai tuoksuvatko laisinkaan? Minkälaiseksi kuvittelemme tämän teen maun? Tee voi kuivana tuoksua aivan erilaiselta kuin haudutettuna.

Keltaisesta teestä sanottua:

”Näyttää pitkulaisilta leteiltä, tuoksuu itämaiselta.”, ”Pitkä liru”, ”Toisiinsa kiertyneitä lehtiä/oksia”

Mustasta teetä sanottua:

”Kuivalta heinältä näyttää ja tuoksuu”, ”Hituloita”, ”Pientä sälää”

Oolongista sanottua:

”Kakkaroilta, palloilta. Tuoksuu hyvältä, lakritsiselta.”, ”Suklaahippu”, ”Pieniä kikkareita”

 

Kuivaa teetä esitellään maistajille valkoiselta lautaselta.



2.       Haudutetun teen väri?

Kun tee on kaadettu kuppeihin, voi alkaa ihailla sen väriä. Onko se hento? Vahva? Meripihkaa, sampanjaa, vihreää nurmea, luumua? Vai hehkuttaako se kellertävää valoa? Kuutamoa? Onko se punainen, roosa? Vai likaisen ruskea? Samea lammikko?

Keltaisesta teestä sanottua:

”Hento sampanjainen”, ”Sampanja, hento”, ”Hento, vaalea, hailakka”

Mustasta teetä sanottua:

”Tumma vahva”, ”Kasvivärjäysliuos (vastaajalle oli tullut mieleen muistikuva äidistään värjäämässä kankaita kasviväreillä)”, ”Hyvin vahva, tumma”

Oolongista sanottua:

”Omenamehumainen, kaunis väri”, ”Aamupissa, oranssi meripihka”, ”Omenamehu”

 

 

3.       Miltä tee tuoksuu?

Tuoksutelkaamme. Nenä pystyy erottamaan 10 000 tuoksua, tuoksu johdattaa makuun ja suurin osa mauistamme on hajun ja maun yhdistelmä. Tuoksuun tottuu liiankin nopeasti, joten nuuhkaistaan ensin voimakkaasti vain kerran, pari. […] Mitä teen tuoksu tuo mieleen? Kukkia, multaa, ruohoa, havua? Mausteita? Merta? Karamellia, suklaata, vaniljaa? Mielikuvitus kehään: Apiloita, jäniksenkorvia, hevosen hikeä, kengännauhoja, pahvitölkkiä, kuolleen tädin puseroa, märkää hautausmaata, syksyn sänkeä?

Keltaisesta teestä sanottua:

”Tulee mieleen kuuma lähde tai hieno kylpylä”, ”Ruoho + vanilja”, ”Eipä tuoksu paljon miltään”

Mustasta teetä sanottua:

”Hevoselta tai tallilta, mustalta”, ”Äiti keittänyt luonnonvärejä kankaanvärjäykseen, tuoksuu vahvasti värjäysliuokselta”, ”Nahkainen, myös hieman makea, hunajainen”

Oolongista sanottua:

”Hyvältä, ei tule mitään mieleen”, ”vahaliitu”, ”Vahaliitu”

4.       Miltä tee maistuu?

Teen jäähdyttyä sopivasti tulee maistamisen riemuisa hetki. On aika kokea ”makuavaruus”. Perusmakuja on neljä; suolainen, makea, karvas ja hapan. On myös maku nimeltä umami. Tee maistuu harvoin suolaiselta, mutta makeus ja kitkeryys nousevat esiin ensimmäisinä. Puhutaan alkumausta, joka on se ensimmäinen vaikutelma. Keskimaku tuntuu juuri ennen nielaisua ja jälkimaku, ”häntä”, on tärkeä. pitkä, hieno jälkimaku on hienon teen merkki. […]

Teetä pitää ottaa suun täydeltä, sitä saa purskutella suussaan viinin maistajien tavoin. Makujen viuhka on laaja ja täyttää suun ikenien takaisia soppeja myöten. Pidät mausta tai et, pyri tunnistamaan missä kohtaa maku tuntuu. […] Ovatko kitkeryys, happamuus, makeus tasapainossa? Miten teen maut leviävät suuhun ja yhdistyvät tuoksuihin? Millainen on jälkimaku? Pitkä, lyhyt, täysin olematon? Jos joku tee tuntuu vastenmieliseltä, niin maistaja ikään kuin pidättelee sen aistimusta vastaan.

Keltaisesta teestä sanottua:

”Mieto maku, maistuu myös kuumalta lähteeltä tai turkkilaiselta kylpylältä”, ”Miellyttävä mieto maku. Ei jälkimakua.”, ”Todella mieto maku”

Mustasta teetä sanottua:

”Maistuu jotenkin perusteeltä (saako näin sanoa?)”, ”Ei maistu oikein yhtä paljon kuin tuoksuu”, ”Hieman kitkerä”

Oolongista sanottua:

”Vähän karvas, jotenkin mieleen tulee, että olisi ulkomailla”, ”Suklainen, makea”, ”Mieto”

5.       Miltä teen lehdet näyttävät haudutettuina?

On aina mielenkiintoista ja kiehtovaa nähdä millaisiksi lehdet muuttuvat haudutuksessa. […] Ne voivat muistuttaa vaikkapa sammalia, merileviä, haavan lehtiä, pieniä ituja, niitä ei voi lakata hämmästelemästä. Nuppulehdet voivat näyttää siltä kuin ne olisi juuri poimittu.

Keltaisesta teestä sanottua:

”Ruskeilta, boolissa lilluneilta hedelmiltä”, Pitkiltä”, ”Näyttävät samoilta kuin kuivina, mutta vettyneiltä”

Mustasta teetä sanottua:

”Vihreiltä lehdiltä”, ”Järven rannassa syksyllä lilluva lehtimassa”, ”Leikattu ruoho”

Oolongista sanottua:

”Tummanvihreiltä, syksyiseltä nurmikolta”, ”Ajettu ruoho muussina”, ”Pieniä nuppuja”

6.       Milloin ja missä yhteydessä haluaisit nauttia juuri tätä teetä?

Hyvin tärkeä kysymys, se avaa suhteemme teehen. Jotkut sanovat sen sopivan aamiaiseensa tai iltapäiväänsä. Mutta nyt on lupa heittäytyä tunnelmien valtaan. Vaikkapa näin: Tämä tee sopisi nautittavaksi saunan laiturilla tyynenä iltana järven kimaltaessa pelityynenä ja kalojen tuikkiessa pintaan. Lumipyryisenä päivänä kahden ystävyksen tavatessa pitkän ajan jälkeen. Ollessani levoton ja onneton tämä tee tuo lohtua. Palkitsen itseni tällä jumalaisella juomalla.

Voihan olla, että maistelija parahtaa: En ikinä aio tätä teetä juoda!

Keltaisesta teestä sanottua:

”Rauhallisessa ympäristössä, kylpyläkäynnin jälkeen”, ”Nautiskeluhetkeen, ei aamuteeksi. Hidas hetki. Henkilönä tai fiktiohahmona muistuttaa Niiskuneitiä.”, ”Ehkä hieman liian laimea ja mitäänsanomaton minun makuuni”

Mustasta teetä sanottua:

”Aamulla aamupalapöydässä rauhassa”, ”Ehkä illalla tai aamulla”, ”Ehkä aamuisin”

Oolongista sanottua:

”Hotellin iltapalalla”, ”Iloisena hetkenä, melkein kuin kahvi”, ”Ehkä iltapäiväteenä kakkupalan kanssa.”

Vihreä tee-sekoitus: Sencha Greenhorn

Hyvää uutta vuotta kaikki blogini pariin eksyneet! Nyt on hyvä aika maistella joululahjoja.

Sain lahjaksi vihreää teetä, josta on nyt tullut yksi suosikeistani. Tee on ostettu helsinkiläisestä kahvilasta nimeltä Crema (Liisankatu 15), missä sitä myydään irtotuotteena. Cremalla on myös nettikauppa, joten tuotteita (teetä, kahvia ja tarvikkeita) voi tilata kotiinsa, mikäli liikkeessä asiointi ei onnistu.

 

Vihreä tee on laadultaan sencha greenhorn ja sen haudutuslämpötilaksi annetaan pussin kyljessä 80 astetta ja haudutusajaksi 2-3 minuuttia. Vihreä tee on maustettu appelsiinilla ja sitruunalla. Löysin Creman nettisivulta luettelon sekoituksen sisällöstä:

-Vihreä tee 84%

-Appelsiinin siivuja

-Appelsiini (glukoosisiirappi, appelsiinimehutiiviste, aprikoosisosetiiviste, sokeri, sakeuttamisaine E401)

-Sitruuna (glukoosisiirappi, sitruunamehutiiviste, sokeroitu aprikoosi, muunneltu tärkkelys, sakeuttamisaine E401, aromeja)

-Aromeja

-Auringonkukan terälehtiä

-Luontaisia aromeja

Harmi, että sekoitukseen on työnnetty E-koodi, se laskee vähän pisteitä. En myöskään liputa sokerin tai mehun puolesta, kun teestä on kyse, mutta nämä seikat selittävät sen, miksi ihastuin teen makuun niin paljon, herkkupeppu kun olen.

 

Noh, kaikesta huolimatta tämä sekoitus maistuu ja tuoksuu hyvältä.

Haudutetun juoman tuoksu on ihanan raikkaan appelsiininen ja väri on kirkas ja haalean keltainen, appelsiinin palat värjäävät vettä.

Maku on kevyt, raikas ja makeahko, mutta siinä on myös sitrushedelmien kirpsakka sävy. Sitruksiset sävyt eivät kuitenkaan peitä alleen vihreän teen makua vaan kaikki makujen vivahteet ovat tasapainossa keskenään. Onnistunut sekoitus.

 

Valmis juoma muumimukissa. Joulupukki toi myös kuvassa näkyvät kauniit pienet valotimantit (pukin pajan lisäksi niitä löytyy IKEA:sta ;)).

 

Vihreä tee ja L-teaniini

Lukijan jättämästä kommentista sain inspiraation lähteä tutkimaan enemmän teen rauhoittavaa ominaisuutta. Teen sisältämä kofeeini –eli piristävä vaikutus- on lähes kaikille tuttu, mutta sen rauhoittava puoli ei aina ole yhtä tunnettu. Olen kirjoittanut aiheesta jonkin verran huhtikuun postauksessa ”Teen terveysvaikutukset”, mutta tahdoin nyt paneutua tähän yhteen ominaisuuteen hiukan syvemmin.

 

Avainsana on L-teaniini, joka omaa positiivisia neurobiologisia vaikutuksia. Tätä vapaata aminohappoa löytyy vain teepensaista ja sitä esiintyy teeladuista ainoastaan vihreässä teessä.

 

Olen kuullut jonkin verran puhuttavan ”viidennestä mausta”, jonka japanilaiset ovat keksineet (makean, suolaisen, happaman ja kitkerän lisäksi). Tämä viides perusmaku on nimeltään umami ja kyseessä on juurikin se maku, jonka vihreä tee saa L-teaniini aminohaposta. Tämä oli itselleni uusi asia, sillä olen jonkin verran miettinyt, mitä tällä viidennellä perusmaulla tarkoitetaan. Kun seuraavan kerran juon vihreää teetä, voin makustella sitä ja tutkiskella ”umamin” makua.

 

Kuten tunnettua, teessä on kofeiinia, mutta L-teaniinin ansiosta kofeiini ei ota teenjuojasta ylivaltaa, sillä tämä aminohappo tasaa kofeiinin vaikutuksia ja rauhoittaa keskushermostoa. Tutkimusten perusteella vihreän teen nauttiminen vaikuttaa ihmisiin rauhoittavasti 30 – 40 minuuttia teen juomisen jälkeen. Tähän on kaksi syytä:

Ensinnäkin L-teaiini stimuloi kehoa tuottamaan alpha-aaltoja, jotka rauhoittavat mieltä, mutta lisäävät samalla vireystasoa. Toiseksi, L-teaiini vaikuttaa Gamma aminohapon muodostumiseen positiivisesti (Gamma aminohappo eli GABA on tärkein luonnollisesti ihmiskehossa muodostuva keskushermostoa rauhoittava välittäjäaine). GABA vaikuttaa muun muassa serotoniinin ja dopamiinin tuotantoon, jotka puolestaan vaikuttavat rentoutumiseen.

 

Rauhoittamista edistävien ominaisuuksiensa lisäksi L-teaniinilla on muitakin terveysvaikutuksia. Se alentaa verenpainetta ja joidenkin tutkimuksien mukaan sillä on havaittu olevan jopa syöpäsolujen muodostumista vähentäviä ominaisuuksia. Dopamiinin ja serotoniinin vapautumiseen liittyen se myös parantaa oppimiskykyä ja muistia. Ja koska L-teaniini auttaa lieventämään stressiä on sillä positiivinen vaikutus stressin aiheuttamiin ongelmiin kuten vastustuskyvyn heikkenemiseen, masennukseen ja ahdistukseen.

 

L-teaniinia voi nauttia rauhallisin mielin, sillä se on turvallinen ainesosa eikä sillä ole havaittu olevan minkäänlaisia sivuvaikutuksia.

Mikäli L-teaniinia toivoo saavansa mahdollisimman paljon, voi vihreistä teeladuista valita japanilaisen matchan (olen kerran maistanut matchaa; sitä nauttiessa teepulveri tulee kokonaan juoduksi eli kyseessä on varsin tuhti annos vihreää teetä).

 

Voidaan sanoa, että L-teaniini tekee vihreästä teestä juuri vihreää teetä: se luo sen erikoislaatuisen ominaisuuden sekä virkistää että rauhoittaa, antaa makua ja toimii muutoinkin nauttijansa eduksi mm. lievittämällä stressiä.
 

 

 

Joulu rooibos

Joulu lähestyy kovaa kyytiä, joten tällä kertaa maistelin joulutunnelmissa Forsmanin ”Joulu rooibos”-sekoitusta.

 

Rooibos on saanut mausteekseen appelsiinia, kanelia ja vaniljaa. Lisänä on saflorin ja kanervan kukkia.

Haudutin juomaa viisi minuuttia.

Kuivana punapensasteesekoitus tuoksuu voimakkaasti kanelilta. Rooibosta tekisi mieli tuoksutella vaikka miten pitkään. Tuoksu säilyy onneksi myös haudutetussa juomassa. Tällä saisi nostettua joulutunnelmaa vaikkapa pikkujouluissa tai lahjoja paketoidessa.

 

Maku on pehmeä ja kanelin vivahde miellyttävä. Olisin voinut hauduttaa rooibosta pidemmän aikaa, 5 minuuttia ei ehkä ihan riittänyt saamaan mausteita kunnolla esiin.



Musta lehtitee: Tibet – Makujen temppeli

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Suomen itsenäisyyspäivänä voi uhrata pari ajatusta myös sille, että monen maan kohdalla itsenäisyys ei ole selviö. Tämän ajatuksen innoittamana valitsin kaapista ”Tibet – Makujen temppeli”- lehtiteen.

 

Tavoistani poiketen maistelen tänään siis mustaa lehtiteetä. Pidän enemmän valkoisen, vihreä ja keltaisen teen mausta, musta tee on kohdallani tarvinnut aina voimakkaat mausteet mukaansa ennen kuin olen siitä pitänyt. Mielenkiinnolla lähdin siis hauduttamaan maustamatonta mustaa teetä.

Laatua kuvaillaan Forsman Tean pussin kyljessä näin: ”Tiibetin vuorilla kasvava korkealaatuinen musta lehtitee. Juoma kullanruskea, maku hienostuneen aromikas, runsas ja pehmeä jälkimaku.”

Veden lämmitin 90 asteeseen ja haudutusajaksi pussin kyljessä annetaan 4-5 minuuttia.

 

Maustamattoman mustan teen juominen vaatii jonkin verran totuttelua. Tämä tiibetiläinen lehtitee vaikuttaa hyvältä valinnalta mustaan teehen tottumattomalle. Jälkimaku tosiaan on pehmeä ja maku muutenkin ystävällinen ja suun täyttävä. Omasta mielestäni mustissa teissä on aina tietynlaista tummaa kitkeryyttä, niin tässäkin, mutta se ei tunnu kielellä pahalta.

Musta teen syvässä tuoksussa on jotain hyvin perinteistä ja nostalgista, jostain syystä mieleeni tuli lapsuuteni mummola. Ehkäpä isovanhempani keittelivät mustaa teetä ollessani lapsi (vaikka kahvia he useimmiten joivat).

Appelsiini-chili rooibos

Sain ystävien luona maisteltavaksi punapensasteetä eli rooibos-hauduketta. Kyseessä oli Forsmanin sekoitus, jossa lisämakua antavat hedelmäöljyt (joita ei ole pakkauksessa eritelty tarkemmin), chili sekä appelsiinin palat.

Appelsiini ja chili kuulostaa hyvältä yhdistelmältä. Valmiissa juomassa appelsiini tuntuu antavan enemmän tuoksua kuin makua, mutta silti se pehmentää taustalla voimakasta chiliä.

Chili maistuu ilahduttavasti jälkipotkuna kielellä ja kurkussa. Mauste on selkeä, joten tämä sekoitus ilahduttaa varmasti chilin ystäviä –ja vastaavasti jäisi chiliä karttavilta juomatta. Annostelu pitää vain muistaa tehdä oikein, jottei juomasta tule liian laimeata.

Haudutusajaksi pakkauksessa annetaan 5 min ja annostelu on se tavallinen eli yksi teelusikallinen kuppia kohti.

Appelsiini-chili rooibos oli hauska tuttavuus. Mukavaa huomata, että myös voimakkaille mausteille annetaan mahdollisuus sekoituksissa.

 

Rooibos hautuu lasipannussa.

Yleisesti rooibos-haudukkeista puhuakseni; minulla on ollut niiden kohdalla ihmettelyn aiheena eräs seikka:

Pakkauksissa lukee usein (niin myös tämän kertaisessa), että rooibos sopii myös odottaville äideille. Kuitenkin mm. terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivuilla suositellaan, ettei raskauden aikana juotaisi yrtti- tai rooibosjuomia, koska niiden vaikutuksia sikiöön ei tiedetä. Olin pitkään siinä luulossa, että raskauden aikana olisi syytä karttaa nimenomaan oikeaa teetä sen kofeiinin takia ja suosia sen sijaan juurikin rooibosta, mutta sain muutama päivä sitten kuulla kaveriltani, että asia on päinvastoin.

Onko kenelläkään tietoa aiheesta? Oletteko te tai ystävänne/sukulaisenne jättäneet yrtti- ja rooiboshaudukkeet pois juomavalikoimasta raskauden aikana?

 

Vihreä riisitee: Gen Mai Cha

Löysin vihdoinkin aikaa teelaadulle, jota olen pyöritellyt pitkään mielessäni. Forsmanin myymälässä törmäsin ensimmäistä kertaa riisiteehen; en ollut ikinä kuullutkaan moisesta!

Sain pussillisen kaupanpäällisiksi myymälästä.

Vihreä riisitee esillä Forsman Tea-myymälässä.

 

Kyseessä on perinteinen, eksoottinen japanilaistyyppinen erikoisuus, jossa on yhdistetty paahdettu riisi ja vihreä lehtitee. Pakkauksen mukaan laatu on vähäkofeiininen, eli sitä voisi harkita vaihtoehdoksi rooibos- tai yrttihaudukkeelle, jos syystä tai toisesta joutuu karttamaan kofeiinia. 

Kuivan teen tuoksu on havumainen ja pehmeän tumma, siinä on jotain kaukaista, mitä en tunnista. Kuiva teekin näyttää tarkasteltuna männynneulasilta riisinjyvien seassa.

Haudutin teetä 5 minuuttia 80-asteisessa vedessä (pakkauksessa haudutusajaksi annetaan 3-5 min).

Riisitee kuivana.

 

Valmiissa juomassa on makea haju; teen tuoksu muistuttaa riisikakkua tai popcornia. Vihreä tee muistuttelee itsestään vienosti paahdetun riisin alta. 

Maku on jännittävä, maistan selvästi paahdetun riisin. Vihreä tee taisi ehtiä hieman kitkeröityä, luulen, että 3 minuuttia olisi riittänyt haudutusajaksi pikkukupilliselleni. Muutoin suutuntuma on makea, lempeä ja suun täyttävä.

 

Tämä oli oikein mielenkiintoinen ja palkitseva kupillinen, vaikuttaa hyvältä syys- ja talvijuomalta pehmeän ja makean olemuksensa ansiosta. Suosittelen vihreää riisiteetä erityisesti heille, jotka ovat jo ehtineet hieman tutustua teen maailmaan ja tahtovat kokea erikoisempia makuaistimuksia. Tämä olisi myös hauskaa tarjottavaa Japanin tai Aasian kulttuureista kiinnostuneille tai miksei lapsivieraillekin –teessähän voi lähes maistaa popcornin.