Vihreä tee ja L-teaniini

Lukijan jättämästä kommentista sain inspiraation lähteä tutkimaan enemmän teen rauhoittavaa ominaisuutta. Teen sisältämä kofeeini –eli piristävä vaikutus- on lähes kaikille tuttu, mutta sen rauhoittava puoli ei aina ole yhtä tunnettu. Olen kirjoittanut aiheesta jonkin verran huhtikuun postauksessa ”Teen terveysvaikutukset”, mutta tahdoin nyt paneutua tähän yhteen ominaisuuteen hiukan syvemmin.

 

Avainsana on L-teaniini, joka omaa positiivisia neurobiologisia vaikutuksia. Tätä vapaata aminohappoa löytyy vain teepensaista ja sitä esiintyy teeladuista ainoastaan vihreässä teessä.

 

Olen kuullut jonkin verran puhuttavan ”viidennestä mausta”, jonka japanilaiset ovat keksineet (makean, suolaisen, happaman ja kitkerän lisäksi). Tämä viides perusmaku on nimeltään umami ja kyseessä on juurikin se maku, jonka vihreä tee saa L-teaniini aminohaposta. Tämä oli itselleni uusi asia, sillä olen jonkin verran miettinyt, mitä tällä viidennellä perusmaulla tarkoitetaan. Kun seuraavan kerran juon vihreää teetä, voin makustella sitä ja tutkiskella ”umamin” makua.

 

Kuten tunnettua, teessä on kofeiinia, mutta L-teaniinin ansiosta kofeiini ei ota teenjuojasta ylivaltaa, sillä tämä aminohappo tasaa kofeiinin vaikutuksia ja rauhoittaa keskushermostoa. Tutkimusten perusteella vihreän teen nauttiminen vaikuttaa ihmisiin rauhoittavasti 30 – 40 minuuttia teen juomisen jälkeen. Tähän on kaksi syytä:

Ensinnäkin L-teaiini stimuloi kehoa tuottamaan alpha-aaltoja, jotka rauhoittavat mieltä, mutta lisäävät samalla vireystasoa. Toiseksi, L-teaiini vaikuttaa Gamma aminohapon muodostumiseen positiivisesti (Gamma aminohappo eli GABA on tärkein luonnollisesti ihmiskehossa muodostuva keskushermostoa rauhoittava välittäjäaine). GABA vaikuttaa muun muassa serotoniinin ja dopamiinin tuotantoon, jotka puolestaan vaikuttavat rentoutumiseen.

 

Rauhoittamista edistävien ominaisuuksiensa lisäksi L-teaniinilla on muitakin terveysvaikutuksia. Se alentaa verenpainetta ja joidenkin tutkimuksien mukaan sillä on havaittu olevan jopa syöpäsolujen muodostumista vähentäviä ominaisuuksia. Dopamiinin ja serotoniinin vapautumiseen liittyen se myös parantaa oppimiskykyä ja muistia. Ja koska L-teaniini auttaa lieventämään stressiä on sillä positiivinen vaikutus stressin aiheuttamiin ongelmiin kuten vastustuskyvyn heikkenemiseen, masennukseen ja ahdistukseen.

 

L-teaniinia voi nauttia rauhallisin mielin, sillä se on turvallinen ainesosa eikä sillä ole havaittu olevan minkäänlaisia sivuvaikutuksia.

Mikäli L-teaniinia toivoo saavansa mahdollisimman paljon, voi vihreistä teeladuista valita japanilaisen matchan (olen kerran maistanut matchaa; sitä nauttiessa teepulveri tulee kokonaan juoduksi eli kyseessä on varsin tuhti annos vihreää teetä).

 

Voidaan sanoa, että L-teaniini tekee vihreästä teestä juuri vihreää teetä: se luo sen erikoislaatuisen ominaisuuden sekä virkistää että rauhoittaa, antaa makua ja toimii muutoinkin nauttijansa eduksi mm. lievittämällä stressiä.
 

 

 

Joulu rooibos

Joulu lähestyy kovaa kyytiä, joten tällä kertaa maistelin joulutunnelmissa Forsmanin ”Joulu rooibos”-sekoitusta.

 

Rooibos on saanut mausteekseen appelsiinia, kanelia ja vaniljaa. Lisänä on saflorin ja kanervan kukkia.

Haudutin juomaa viisi minuuttia.

Kuivana punapensasteesekoitus tuoksuu voimakkaasti kanelilta. Rooibosta tekisi mieli tuoksutella vaikka miten pitkään. Tuoksu säilyy onneksi myös haudutetussa juomassa. Tällä saisi nostettua joulutunnelmaa vaikkapa pikkujouluissa tai lahjoja paketoidessa.

 

Maku on pehmeä ja kanelin vivahde miellyttävä. Olisin voinut hauduttaa rooibosta pidemmän aikaa, 5 minuuttia ei ehkä ihan riittänyt saamaan mausteita kunnolla esiin.



Musta lehtitee: Tibet – Makujen temppeli

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Suomen itsenäisyyspäivänä voi uhrata pari ajatusta myös sille, että monen maan kohdalla itsenäisyys ei ole selviö. Tämän ajatuksen innoittamana valitsin kaapista ”Tibet – Makujen temppeli”- lehtiteen.

 

Tavoistani poiketen maistelen tänään siis mustaa lehtiteetä. Pidän enemmän valkoisen, vihreä ja keltaisen teen mausta, musta tee on kohdallani tarvinnut aina voimakkaat mausteet mukaansa ennen kuin olen siitä pitänyt. Mielenkiinnolla lähdin siis hauduttamaan maustamatonta mustaa teetä.

Laatua kuvaillaan Forsman Tean pussin kyljessä näin: ”Tiibetin vuorilla kasvava korkealaatuinen musta lehtitee. Juoma kullanruskea, maku hienostuneen aromikas, runsas ja pehmeä jälkimaku.”

Veden lämmitin 90 asteeseen ja haudutusajaksi pussin kyljessä annetaan 4-5 minuuttia.

 

Maustamattoman mustan teen juominen vaatii jonkin verran totuttelua. Tämä tiibetiläinen lehtitee vaikuttaa hyvältä valinnalta mustaan teehen tottumattomalle. Jälkimaku tosiaan on pehmeä ja maku muutenkin ystävällinen ja suun täyttävä. Omasta mielestäni mustissa teissä on aina tietynlaista tummaa kitkeryyttä, niin tässäkin, mutta se ei tunnu kielellä pahalta.

Musta teen syvässä tuoksussa on jotain hyvin perinteistä ja nostalgista, jostain syystä mieleeni tuli lapsuuteni mummola. Ehkäpä isovanhempani keittelivät mustaa teetä ollessani lapsi (vaikka kahvia he useimmiten joivat).

Appelsiini-chili rooibos

Sain ystävien luona maisteltavaksi punapensasteetä eli rooibos-hauduketta. Kyseessä oli Forsmanin sekoitus, jossa lisämakua antavat hedelmäöljyt (joita ei ole pakkauksessa eritelty tarkemmin), chili sekä appelsiinin palat.

Appelsiini ja chili kuulostaa hyvältä yhdistelmältä. Valmiissa juomassa appelsiini tuntuu antavan enemmän tuoksua kuin makua, mutta silti se pehmentää taustalla voimakasta chiliä.

Chili maistuu ilahduttavasti jälkipotkuna kielellä ja kurkussa. Mauste on selkeä, joten tämä sekoitus ilahduttaa varmasti chilin ystäviä –ja vastaavasti jäisi chiliä karttavilta juomatta. Annostelu pitää vain muistaa tehdä oikein, jottei juomasta tule liian laimeata.

Haudutusajaksi pakkauksessa annetaan 5 min ja annostelu on se tavallinen eli yksi teelusikallinen kuppia kohti.

Appelsiini-chili rooibos oli hauska tuttavuus. Mukavaa huomata, että myös voimakkaille mausteille annetaan mahdollisuus sekoituksissa.

 

Rooibos hautuu lasipannussa.

Yleisesti rooibos-haudukkeista puhuakseni; minulla on ollut niiden kohdalla ihmettelyn aiheena eräs seikka:

Pakkauksissa lukee usein (niin myös tämän kertaisessa), että rooibos sopii myös odottaville äideille. Kuitenkin mm. terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivuilla suositellaan, ettei raskauden aikana juotaisi yrtti- tai rooibosjuomia, koska niiden vaikutuksia sikiöön ei tiedetä. Olin pitkään siinä luulossa, että raskauden aikana olisi syytä karttaa nimenomaan oikeaa teetä sen kofeiinin takia ja suosia sen sijaan juurikin rooibosta, mutta sain muutama päivä sitten kuulla kaveriltani, että asia on päinvastoin.

Onko kenelläkään tietoa aiheesta? Oletteko te tai ystävänne/sukulaisenne jättäneet yrtti- ja rooiboshaudukkeet pois juomavalikoimasta raskauden aikana?

 

Vihreä riisitee: Gen Mai Cha

Löysin vihdoinkin aikaa teelaadulle, jota olen pyöritellyt pitkään mielessäni. Forsmanin myymälässä törmäsin ensimmäistä kertaa riisiteehen; en ollut ikinä kuullutkaan moisesta!

Sain pussillisen kaupanpäällisiksi myymälästä.

Vihreä riisitee esillä Forsman Tea-myymälässä.

 

Kyseessä on perinteinen, eksoottinen japanilaistyyppinen erikoisuus, jossa on yhdistetty paahdettu riisi ja vihreä lehtitee. Pakkauksen mukaan laatu on vähäkofeiininen, eli sitä voisi harkita vaihtoehdoksi rooibos- tai yrttihaudukkeelle, jos syystä tai toisesta joutuu karttamaan kofeiinia. 

Kuivan teen tuoksu on havumainen ja pehmeän tumma, siinä on jotain kaukaista, mitä en tunnista. Kuiva teekin näyttää tarkasteltuna männynneulasilta riisinjyvien seassa.

Haudutin teetä 5 minuuttia 80-asteisessa vedessä (pakkauksessa haudutusajaksi annetaan 3-5 min).

Riisitee kuivana.

 

Valmiissa juomassa on makea haju; teen tuoksu muistuttaa riisikakkua tai popcornia. Vihreä tee muistuttelee itsestään vienosti paahdetun riisin alta. 

Maku on jännittävä, maistan selvästi paahdetun riisin. Vihreä tee taisi ehtiä hieman kitkeröityä, luulen, että 3 minuuttia olisi riittänyt haudutusajaksi pikkukupilliselleni. Muutoin suutuntuma on makea, lempeä ja suun täyttävä.

 

Tämä oli oikein mielenkiintoinen ja palkitseva kupillinen, vaikuttaa hyvältä syys- ja talvijuomalta pehmeän ja makean olemuksensa ansiosta. Suosittelen vihreää riisiteetä erityisesti heille, jotka ovat jo ehtineet hieman tutustua teen maailmaan ja tahtovat kokea erikoisempia makuaistimuksia. Tämä olisi myös hauskaa tarjottavaa Japanin tai Aasian kulttuureista kiinnostuneille tai miksei lapsivieraillekin –teessähän voi lähes maistaa popcornin.

Pussiteetä IKEAssa

Minulla sattui olemaan kamera mukana IKEA:n reissulla, joten ravintolassa piipahtaessani päätin tallentaa ruoan jälkeisen teehetkeni.

IKEAsta olen löytänyt monet huonekalut ja pikkutilpehöörit kotiini ja pidän muutenkin useiden tuotteiden selkeästä ja modernista tyylistä. Ravintolan hinta-laatusuhde on myös ollut aina kohdallaan, mutta minun täytyy sanoa, että nyt tuli vastaan teekupillinen, jota en kyennyt juomaan loppuun…

 

Tarjolla oli kahta erilaista pussiteelaatua ja valitsin niistä reilun kaupan luomuteetä, joka oli Clipper-merkkinen, maustamaton vihreä tee. En ole tainnut aiemmin törmätä kyseisen merkin alla kulkeviin teihin.

Liotettuani pussia vesikupissa aikani, haistelin valmistunutta juomaa. Tuoksu oli hieman tunkkainen ja tumma, mutta vihreän teen tuttu aromi tuoksui selkeästi. Maku oli vähän kitkerä. Liotin pussia hyvin vähän aikaa mukissani, mutta en ole varma, olisiko minun pitänyt noukkia pussukka pois kupista vieläkin aikaisemmin. Pussiteetähän ei tule liottaa vedessä pitkään, sillä se hautuu jauhomaisena puruna nopeammin kuin teen lehdet. Tämän pussiteen maku oli lopulta sekoitus kitkeryyttä, kuumaa vettä ja jonkinlaista vihreää teetä.

 

Yritän maistella uusia teekupillisiani mieli ja aistit avoimina, mutta tällä kertaa en löytänyt mausta mitään positiivista sanottavaa. Plussaa tämä pussitee saa reilun kaupan ja luomuleimoista, mutta makuelämykseksi siitä ei ole. Miltäköhän tämä tee olisi maistunut, jos sitä ei olisi jauhettu hienoksi tomuksi pussin sisään vaan olisin saanut liotella teenlehtiä tai lehden palasia?

Forsman Tea-myymälässä: maistelua ja ankkasihtejä



Pääsin viikko sitten pitkästä aikaa vierailemaan Forsman Tean Vantaan myymälässä. Maistiaisissa oli kolmea erilaista laatua, joista yhdestä kirjoitinkin jo aiemmin. Kaksi muuta, laadukasta vihreää teetä, esittelen tässä kirjoituksessa. Näitä kahta huipputeetä oli ostettu juotavaksi myös Suomessa taannoin vierailleelle Shanghain pormestarille. Mukana on myös yleiskatsaus myymälään sekä pieni tuote-esittely.

 

Mao Hunan

Luomu tiny hair, high grown

vihreä, kierrelehtinen tee

 

Tästä teelaadusta tuli yksi suosikkejani. Tee maistuu laadukkaalta, juodessa tuntuu, että hetkessä on jotain ylellistä. Maku on pehmeä ja miellyttävä, ei lainkaan väkevä ja helposti lähestyttävä. Tällaisesta kupillisesta tahtoo nauttia rauhassa; laatu ei maullaan vaadi pysähtymistä eikä keskittymistä, mutta juodessaan tahtoo vapaaehtoisesti vaipua pieneen rentoutuneeseen tilaan ja nauttia joka siemaisusta. Suosittelen lämpimästi!

Laatu on paitsi hyvää, minusta myös hinnaltaan kohtuullista (12,90/100 g). Tätä teetä olisi kuitenkin sääli juoda kiireisen arkiaamun pikaisena kupillisena; suosittelen nauttimaan tätä teetä silloin, kun on aikaa maistaa juoman sävyt.

 

Zhu ye Qing hautumassa



Zhu ye Qing

Green Bamboo, high grown, vihreä lehtitee

 

 

Teelaadulla on pitkät, neulasmaiset lehdet ja kuivana teen tuoksu on vahva.

Laatu ei kitkeröidy helposti eli hauduttaessa ei ole kiirettä poistaa filtteriä tai lehtiä kupista; itse asiassa maistelimme kupillisen niin, että lehdet leijuivat vedessä juomisen ajan. Lasinen teekuppi olikin kuin ikkuna akvaarioon, avautuneet teenlehdet olivat kauniita hyvin hailakasti värjäytyneessä vedessä.

Tämän ylellisen laadun maku tuntui haudutettuna tummalta eikä siinä ollut lainkaan makeutta. Kitkeryyttä ei tosiaan ollut, vihreän teen maku sen sijaan oli hyvin voimakas. Voin kuvitella, että tummapaahtoisen kahvin ystävät voisivat pitää tästä laadusta.

En ihastunut tähän laatuun, minun makuuni ovat näemmä enemmän kevyet vihreät teet, sillä Mao Hunaniin hullaannuin ikihyviksi. Zhu ye Qing on arvokkaampaa laatua, hinta vieraillessani liikkeessä oli 22,40/100 g.

 



Teemaistelun lisäksi hypistelin paria uutuustuotetta. Valikoimiin oli viime kerran jälkeen lisätty veikeä, kelluva ankkasihti sekä tyylikäs haudutuspannu, jonka kaatokahva on sijoitettu mielenkiintoisesti pannun kylkeen.

 

Ankkasihti oli vinkeä tuttavuus: se voisi olla hauska lahja leikkimieliselle teen ystävälle tai lapselle. En päässyt kokeilemaan ankkaa, mutta ymmärtääkseni pieni ankka kelluttaa sihtiä eikä se vajoa kupin pohjalle. Sihti oli samaa kokoluokkaa kuin perinteiset pallot tai lusikat ja hauduttamisen jälkeen ankka sihteineen asetetaan munakupin malliseen siniseen astiaan. Tässä sihdissä on ratkaistu näppärästi ongelma, mitä tehdä kahvipöydässä käytetylle teesihdille, kun se on aika poistaa kupista. Kumiankka ei ehkä ihan joka kattaukseen sovi, mutta ideana se on hauska ja toteutus varsin näppärä, pidän erityisesti märkä-teesihti-ratkaisusta.

 

Pannuhyllyllä uusi tulokas oli matala, keraaminen, Cha Cult-merkkinen haudutuspannu, jossa kaatokahva oli asetettu pannun sivulle nokkaan nähden. Cha Cult taitaa olla saksalainen merkki, oikaiskaa, jos olen väärässä. Tarjolla oli joko tummaa tai vaaleaa sävyä, itse pidin erityisesti tummasta. Sävyistä mieleen tulivat sekä puu että savi. Pannun sisällä oli valmiina sopivankokoinen sihti hauduttamista varten.

Kääntelin pannua käsissäni ja se voisi olla hyvä vaihtoehto valurautaiselle, japanilaiselle pannulle, jos ihan vain ulkonäöstä puhutaan.

 

Forsmanin Vantaan myymälään on aina ilo astua, kun silmät saavat levätä pitkissä hyllyriveissä, joissa monipuoliset teelaadut odottavat löytäjäänsä. Palvelu oli jälleen ystävällistä ja asiantuntevaa, jokaista asiakasta autetaan löytämään sopiva teelaatu ja neuvotaan sen hauduttamisessa. Pidän myös siitä, miten selkeä ja siisti esillepano myymälässä vallitsee; esimerkiksi valmiiksi pussitetut teet on jaettu hyllyittäin mustaan, vihreään, valkoiseen ja haudukkeisiin. Monenlaiset haudutuspannut puolestaan ovat kauniisti esillä korkeassa avohyllyssä. Tila on avara ja valkoisten kahvipöytien ääreen tekee mieli istahtaa teekupposelle. Suosittelen myymälää lämpimästi.



 

Minun teekuppini



Pelastin tämän ainoan huumorimukini ystävän kirpputorikasasta.
Minusta se on hulvaton. :D



Kuppi on olennainen osa teenautintoa. Teekuppi voi olla savea, posliinia, lasia… Mahdollisuuksia on monia. Olen juonut vanhasta lehdestä valmistettua hauduketta snapsilasista, teehuoneella olen siemaillut valkoista teetä korvattomasta, keraamisesta pikku kupposesta ja arkisimmat teeni juon muumimukista tai hädän tullen jopa pahvimukista. Tässä tulee katsaus teekuppeihin, joita piilee kaappieni kätköissä, yleisluontoisemman teekuppikirjoituksen laadin myöhemmin.

Japanilainen teekuppi

 

Parhaimman tee-elämyksen saan kotona, kun käytän isoäitini minulle lahjoittamia ohuen ohuita japanilaisia terra-posliini teekuppeja. Kuppeihin ja aluslautasiin on maalattu viehättävä japanilainen maisema kultaisilla koristeilla. Isoäitini sai kupit syntymäpäivälahjaksi nuoruudessaan, mutta hän ei käyttänyt niitä kuin kerran tai kaksi. Mummu olisi varmasti tyytyväinen, jos tietäisi, miten kovassa käytössä hänen kuppinsa nyt ovat –niiden peseminen tosin pelottaa joka kerta, posliini on lähes läpikuultavan ohutta.

Muumimukikokoelmani esittelinkin aiemmassa kirjoituksessani. Niiden rinnalla säilytän vain muutamaa posliinimukia, joista kerron hieman alla.

Lapsuuteni kisumirri-muki

 

Kultareunuksinen kissamuki ei ole –ainakaan enää- ihan tyyliäni, mutta en raaski antaa sitä pois. Sain tämän brittiläiseltä vaikuttavan posliinimukin lahjaksi isältäni ollessani 7- tai 8-vuotias. Join monta vuotta veteni ja mehuni juuri tästä mukista ja olin ylpeä, että minulla oli ihan oma juomamuki.

Keijukaiset

 

Kahteen kannelliseen keijumukiin pätee myös muistoihin kytkeytyvä tarina. Sain liilapohjaisen mukin useita vuosia sitten lahjaksi rakkaalta ystävältäni ja myöhemmin sain sattumalta sukulaiseltani lahjaksi sille parin. Liila keijumuki on niin muistorikas, että se saa pysyä kaapissani, ja niin kauan kuin pari mahtuu sen vierelle, sekin saa pysyä astiahyllylläni. Kannen alla juoma pysyisi lämpimänä, mutta harvoin hörpin teetäni niin hitaasti, että se ehtii jäähtyä. Ehkä kansiominaisuutta voisi hyödyntää syksyn aikaan parvekkeella.

 

Iittalan glögilasi on ajanut myös teekupin asemaa. Lasinen, lämmön kestävä glögilasi on oivallinen valinta, kun tahtoo nauttia teen väristä tai avautuvista teen lehdistä. Suosittelenkin kaikille teen visuaalisuudesta ilahtuville joko lasista teepannua tai lämmön kestävää glögilasia. Nykyään markkinoilla tosin on varta vasten teelle tarkoitettuja juomalasejakin.

 

 

Millaisesta kupista tai mukista sinä juot mieluiten tai useinmiten teesi? Onko kaapissasi jokin muistorikas teekuppi? Tai millainen olisi unelmiesi teeastiasto?

Little Miracles, luomujäätee

Vaikka syksyn viileät päivät ovatkin jo saapuneet, tekee silti välillä mieli juoda myös kylmiä juomia. Ostin marketin kylmähyllystä ”Little Miracles”-sarjaan kuuluvan jääteejuoman. Kyseessä on ilahduttavasti luomutuote ja hintaa 330 ml pullolla on noin 2.30 - 2.90 e kaupasta riippuen. Maahantuoja on Lejos Oy ja valmistaja löytyy Tanskasta.

Pullon mainosteksti lupaa seuraavaa: ”Organic Little Miracles –meaningful drinks to do you good. Virkistävä sekoitus luonnon piristäviä hedelmiä ja valkoista teetä sekä ginsengiä, josta saat terveellistä ja luontaista energiaa.”

En huomannut itsessäni kovin suurta energialatausta jääteetuokioni jälkeen (en tosin ollut väsynytkään, joten vertailukohtani on huono), mutta onhan tämä luomujuoma toki parempi vaihtoehto kuin kofeeinipitoiset energiajuomat limuhyllyillä.

 

”Little Miracles” jääteejuomia löytyy musta,- valkoinen- ja vihreäteepohjalla, itse valitsin hyllystä valkoinen tee-version. Itse teeuutetta juomassa on huvittavan vähän, ainesosat ovat seuraavanlaisia:

Hiilihapoton vesi, agaavesiirappi, tiivisteestä valmistetut hedelmämehut 5,5 % (omena, sitruuna, kirsikka, vadelma, acai), valkoinen tee-uute 0,12 %, kasviuute 0,001 % (6 vuotta vanha Panax-Ginseng), luonnonmukainen tiiviste porkkanoista, mustaviinimarjoista ja omenoista, sitruunahappo, antioksidantit.

Melkoinen coctail eri mehuja siis.

Juoman tuoksu on siirappinen ja väri on tumman oranssi. Maku on erikoinen, mutta tasapainoinen ja onnistunut sekoitus, joka tosin on melko makea. Voimakkaimmin maistuvat kirsikka ja siirappi, mutta sekoituksesta on vaikea erottaa ainesosia pelkän makuaistin avulla.

Moni jäätee lähentelee kaloreidensa puolesta limuja tai mehuja. Maistelun kohteena ollut juoma pitää sisällään energiaa 27 kcal/100 ml. Little Miracles ei kilpailijoihinsa verrattuna ole suurin kalorien lähde, mutta pienemmälläkin energiamäärällä jääteetä kaupoista löytyy. Hiilihydraatteja juomassa on 6.4 g/100 ml.

Vaikka jäätee olikin ihan maukasta, oli se sen verran makeaa, etten olisi yhtään enempää voinut juoda sitä. Olisin toki voinut sulkea kierrekorkin ja jättää osan myöhemmäksi, mutta tulipahan nyt kipattua kaikki kerralla lasiin. En ole limujen ystävä ja voisin kuvitella kaivavani piknikillä tai rantaretkellä laukustani ”Little Miracles”-pullon, kun muuta ottavat esiin Coca Cola-tölkit, mutta kovin usein en näin makeaa annosta himoitse lasiini.

Appelsiini Sen Cha, luomu vihreä tee

Tänään maistelussa oli Appelsiini Sen Cha, luomuviljeltyä vihreää teetä, jonka mukaan on lisätty luontaista appelsiiniöljyä. Kyseessä on Forsman Tea:n sekoitus ja maistelemaan pääsin ko. yrityksen myymälässä Vantaalla. Puodissa on ollut joka käyntikerralla jotain teesekoitusta vapaasti maisteltavana; en siis tällä kertaa valmistanut teetä itse, joten arvostelu on hiukan tavallista niukempi. Myymäläpiipahdukseni sattui Forsmanin luomuviikon ajankohtaan. Ajanjaksolla 30.9.-5.10 sai kaikista normaalihintaisista luomuteelaaduista -10% alennuksen.

 

Minulla on ollut luomuinnostuskausia ja ilahdun aina, kun mikä tahansa tuote on valmistettu luomuperiaatteella. Mitä maanläheisempää tuotanto on, sitä enemmän Maapallo kiittää, sillä luomuviljely edistää luonnonvarojen suojelua ja luonnon monimuotoisuutta. Luomuleimasta siis plussaa.

 

Kuivana tee tuoksuu voimakkaasti ja houkuttelevasti appelsiinilta.

Haudutettu juoma on todella raikas. Appelsiinin maku jää hyvin vienoksi, se ei ole päällekäyvä eikä peitä vihreän teen makua. Onnistunut sekoitus ja maistuu varmasti myös teehen tottumattomille!

Vihreä tee: Shincha Fukamushi Saemidori

Lämpimät kesäpäivät alkavat olla takana päin. On aika kaivaa teepannu esiin ja nauttia illan viiletessä kuppi kuumaa.

Sain tuliaisiksi Budapestistä pienen pussillisen vihreää teetä. Tee on luultavasti kauhottu pussiin isommasta astiasta, sillä pussukan kyljessä ei näy mitään muuta informaatiota kuin tarralapulle tulostettu nimi. Villi veikkaukseni on, että kyseessä on japanilainen tee, minkä päättelin paitsi nimestä, myös tuoksusta, joka muistuttaa pitkälti maistamiani japanilaisia vihreitä sencha-teitä.

 

 

 

Minulla oli makutuomareina itseni lisäksi kaksi ystävääni.

Kuivan teen tuoksu on siis selvästi japanilainen, omasta mielestäni hiukan tunkkainen, mutta kaverini olivat haistavinaan punapensasmaisuutta ja jopa hedelmäisyyttä.

 

Haudutin teen 70 asteisessa vedessä, kolmen minuutin ajan.  Kuiva tee oli hyvin hienojakoista, mukana oli neulasmaisia sattumia. Tämä aiheutti ongelmia haudutuspannun kanssa. Osasin ennustaa, että lasipannuni siivilä menisi tukkoon näin jauhomaisesta purusta, joten otin tilalle toisen teepannuni, jonka siivilä on muovia ja omaa erilaiset rakoset. Temppu ei kuitenkaan auttanut ja myös muovinen sihti meni tukkoon. Jos joku osaa antaa vinkkiä, miten hauduttaa pannullinen hienojakoista teetä, saa kertoa.

Valmiin juoman tuoksu on levämäinen, vieraitteni mukaan tee tuoksui kuivana paremmalta.

On mahdollista, että minulla meni sihdin tukkeutumisen takia vesi/tee-suhde pieleen, sillä juomasta tuli kitkerähköä. Maku oli joka tapauksessa voimakas, hyvin läpitunkeva. Tämä ei tunnu kepeältä seurustelujuomalta vaan ennemmin hiljaisuutta ja keskittymistä vaativalta kupposelta.

 

Tämä laatu ei saanut koemaistelussa suurta suosiota osakseen kovin voimakkaan olemuksensa takia. Suosikkijapanilaiseni on siis edelleen fancy sencha.

Tee itse: jääteejuomia

Helteet ovat palanneet, kesä näyttää jatkuvan. Blogikin on pitänyt hiljaiseloa koko kesän. Lämpimän sään kunniaksi esittelen kolme jääteejuomaohjetta, jotka löytyvät Pirkko Arstilan "Teen ystävän kirjasta". En ole itse vielä testannut ohjeita, mutta jos joku blogin lukijoista intoutuu koettamaan, niin kertokaa, miten onnistui ja miltä lopputulos maistui!

Nektariinilla ja basilikalla maustettu jäätee
1 rkl darjeeling-teen lehtiä
2 1/2 dl basilikan lehtiä
2 rkl mintun lehtiä
1 1/4 dl sokeria
1 1/4 litraa vettä
4 suurta nektariinia soseutettuina ja siivilöityinä

Pane teenlehdet, basilika, minttu ja sokeri kannuun. Kuumenna vesi n.85 asteeseen ja kaada kannuun. Hauduta 6-7 minuuttia ja siivilöi. Sekoita nektariinisose teen joukkoon ja pane tee jääkaappiin kahdeksi tunniksi tai kunnes se jäähtyy kunnolla. Lisää joukkoon muutama nektariiniviipale ja basilikanlehti ja tarjoa pitkistä laseista jääpalojen kanssa.

Ananasjäätee
1 litra vettä
2-3 rkl teenlehtiä
1 dl tomusokeria
2 tlk ananaspaloja
jääkuutioita, sitruunalimsaa
(sitruunaa)

Valmista tee normaalisti. Sekoita tomusokeri joukkoon. Jäähdytä. Pane ananaspalat lasien pohjille. Kaada tee laseihin puoliväliin ja lisää sitruunaista virvoitusjuomaa. Koristele sitruunaviipaleilla.

Etelävaltioiden jäätee
2 1/2 dl kylmää, vahvaa, mustaa teetä
1-2 tl sokeria
1/4 sitruunan mehu
jääkuutioita
ohuita sitruunaviipaleita

Sekoita keskenään kylmä tee, sokeri ja sitruunamehu. Kaada tee korkeaan ja kapeaan lasiin. Lisää lasiin jääkuutioita ja sitruunaviipaleita. Hunaja sopii myös.

Jäätee - hedelmäjuoma

Teeblogini on elänyt hiljaiseloa kuukauden ajan uusien makukokemusten ja teehuonekokemusten vähyyden takia. En takaa valtaisaa päivitysvyöryä kesäkuullekaan, mutta jotain uutta maisteltavaa kaapista vielä löytyi!

Kuuman kesäpäivän maistelukohteena on Forsmanin Jäätee -hedelmäjuoma. Ja, jälleen kerran, kyseessä ei ole nimestään huolimatta tee vaan kofeiiniton hauduke.

 

Pakkauksessa ei ollut haudutuslämpötilaa. Koska kyseessä on kofeiiniton hedelmähauduke, olisin voinut kaataa purujen päälle vaikka kiehautettua vettä, mutta päädyin kuumentamaan veden 80 asteeseen. Haudutusaika oli 10 minuuttia, jonka jälkeen jätin kuppini jäähtymään –jääkaappiin muki pääsi vasta kun se oli selvästi viilentynyt.
Haudukepussin ohje kehottaa makeuttamaan juoman ennen kylmään siirtämistä, mutta en tahdo sotkea juoman makua hunajalla tai sokerilla.

Olin tyytyväinen, että sekoitus koostui isoista sattumista.

 

Tuoksu: Kivan hedelmäinen. Aiemmin maistamani mansikkajuoma tuoksui selvästi mansikalta, mutta tässä Forsmanin sekoituksessa haistaa monia erilaisia hedelmiä. Olin erottavinani ainakin appelsiinin, mansikan ja papaijan. Etsin tuoksutteluni jälkeen tarkemman tuoteselosteen netistä ja sekoitus pitää sisällään näitä kaikkia ainesosia: kuivattua ruusunmarjaa, korinttia, ananasta, hibiscusta, papaijaa, omenaa, pionin terälehtiä ja mansikkaöljyä. Eli taisin sotkea nenässäni ananaksen ja appelsiinin keskenään.
Valmiin teen tuoksussa erottuvat parhaiten ruusunmarja ja mansikka.

 

Valmis juoma on kirkkaan viininpunaista. Litkin juomaa jääkaappilämpöisenä ja se oli varsin hyvää. Maku ei ole kirpeä vaan lempeän raikas, mansikka maistuu valmiissa juomassa eniten. Tätä laatua voisi hyvinkin valmistaa kannullisen ystäville kesäillan viettoon, kunhan muistaa varata tarpeeksi aikaa juoman jäähdyttämiseen –kesähelteellä kannullinen kuumaa vettä ei ihan heti viilene.

 

Steatz vihreäjäätee

Sain maistaa ystävän luona vieraillessani itselleni täysin uutta tuttavuutta: tölkitettyä jääteetä. Eikä kyseessä ollut yleisimmin myytävä, sokeripitoinen persikkamehujäätee vaan 100% vihreää teetä. Harmikseni kaverini ei enää muistanut, mistä oli teen ostanut, mutta kyseessä lienee ollut jokin K- tai S-ketjun marketti.

Steatz-merkkisen jääteen alkuperämaaksi on merkitty USA ja koska tölkissä on vain täyttä tavaraa, ei juomassa ole kaloreita eikä lisättyä sokeria. Pakkauksessa lukee ”organic green tea”, joten kaipa tämä luomua sitten on.

 

Tiedän, että laadukkaat vihreät tai valkoiset teet maistuvat hyviltä myös jäähtyneinä ja olen viilentyneitä kupillisia juonutkin. En kuitenkaan voi sanoa, että tölkitetty Steatz olisi ollut kovinkaan makuhermoja hivelevä elämys. Voisin kuvitella juovani yhden tölkillisen kuumana kesäpäivänä piknikillä, mutta tuskin lähtisin tätä tuotetta kaupoista metsästämään. Maku oli melko mitäänsanomaton, suht raikas muttei mainittavan hyvä. Sitruunan maku on tunnistettavissa. Ystäväni mielestä juoma oli jopa pahaa.

 

Mikäli olet jääteen ystävä, etkä kaipaa makeaa juotavaa, voi Steatzin tölkki olla hauska kokemus. Luulen kuitenkin, että parempaa jääteetä saa, kun hauduttaa itse laadukkaita teelehtiä ja jäähdyttää veden haluamaansa lämpötilaan. Ellei sitten kaipaa mehumaisempaa kokemusta ja käy kaupan perinteisen persikkajääteen kimppuun.

Valmistusaineet: vesi, inuliinikuitu (kasviskuitu), sitruunamehu, luontaiset makuaineet, vihreä tee.

Teemakeinen

Löysin Helsingin Tokyokanista mielenkiintoisen tuttavuuden: teekarkkeja. Pussillinen maksoi n.3 euroa, jos muistan oikein.

 

Kyseessä on matchateen makuinen nami ja matchan maku on varsin voimakas. Minun täytyy myöntää, etten itse pystynyt syömään loppuun edes yhtä karkkia. Testasin makeisia myös parilla ystävällä ja toiselta heistä jäi herkkupala syömättä. Yhteinen tuomio oli, että karkit voisivat olla huomattavasti –vaikkapa puolet- pienempiä. Tottumattomalle mimosasuulle tällainen vahvasti vihreän matchan makuinen pala on aika tuhti kokemus. Karkit ovat myös niin kovia, ettei niitä viitsi pureskella. Tarkoitus varmaan olisi ottaa yksi karkki ja imeskellä sitä minuuttitolkulla. Tällainen suomalainen ahmatti ei hallitse japanilaista karkin syöntiä. ;)

 

Loppulauselma:

Matchateen tai voimakkaan vihreän teen ystäville varma valinta, muille ei niinkään.

 

Ainekset: maltitoliosiirappi, pelkistetty tärkkelyssiirappi, pelkistetty palatinoosi, vihreä teejauhe, kasvisrasva, aromit, makeutusaineet (aspartaami, sukraloosi).

Alkuperämaa: Japani

Maahantuoja: Ailako Oy

Vihreä tee: Japan Sencha Fukujyu

Olen palannut taas japanilaisen teen pariin. Maistelun kohteena Nordqvistin Japan Sencha Fukujyu, joka on siis vihreää teetä.

Tämä taitaa muuten olla ensimmäinen Nordqvist-merkin alla kulkeva teekupposeni.

 

Paketin takaosasta löytyy lyhyt luonnehdinta: ”Shizuokan alueelta Fuzijaman rinteiltä. Tyypillisen vaalea väriltään, miedosti kirpeä ja senchamainen maku.” Pakkauksen sisällä pitäisi olla kortti, josta löytyy lisää tietoa teestä, mutta en ainakaan oman teepakkaukseni sisältä löytänyt mitään korttia. Joko näköni ja ymmärrykseni ovat heikentyneet entisestään tai sitten tämä sattui olemaan vikakappale.

 

Tässä tulee oma makuarvioni:

Sencha Fukujyu on maultaan voimakkaampi kuin Fancy Sencha, josta kovasti pidin. Myös tässä japanilaisessa teessä on koivun tuoksua, mutta tuoksu ei ole yhtä raikas ja selkeä. Tuoksu ja maku ovat kuin paahtuneita; kun Fancystä tuli mieleen tuore koivu, tuo Fukujyu mieleen sammaleen. Nordqvistin kuvailuista poiketen en itse aisti teessä kirpeyttä. Ei se toki yhtä pehmeä ole kuin esimerkiksi jasmiinilla maustettu valkoinen tee.
Mukava tuttavuus, mutta omissa makumieltymyksissäni ihana Fancy Sencha ohittaa helposti Fukujyun.

Käytin herkälle japanilaiselle teelle 70 asteista vettä ja haudutusaikana pidin 3 minuuttia.

 

 

 

Mansikka Sen Cha: Vihreä lehtitee

Olin hiukan skeptinen, kun poimin avaamattoman Forsmanin Mansikka vihreä tee-pussin hyllyltäni, sillä kaikki mansikkateet eivät ole hyviä, mutta yllätyin todella positiivisesti! Forsmanin valikoimiin kuuluu useita mansikka-aiheisia teesekoituksia, joista vihreä tee pohjaisia ovat ainakin Kesäheila, Mansikkapilvi, Chamraj sekä maistamani Mansikka Sen Cha. Valitsin teemyymälästä Sen Chan, koska kaksi ensin mainittua sisältävät paljon muitakin mausteita, ja Chamraj mansikan lisäksi voimakasta vaniljaa, jolloin arvelin liian monen maun sotkevan koko sekoituksen. Mutta koska tämä maistelu oli niin iloinen yllätys, taidan seuraavalla kerralla kokeilla ”jälkiruokatee Mansikkapilveä” tai ”Kesäheilaa”, jossa mausteena on lisäksi mm. luumua.

 

Tällä kertaa maisteltu laatu oli siis vihreä kiinalainen Sencha, joka on maustettu villimansikkaöljyllä, mansikanlehdillä sekä ruusun terälehdillä. Kuivalla teellä on voimakas vihreän teen tuoksu, joka vain häivähtää makeasti mansikalle.

Tee oli niin hyvää, että join sitä loppujen lopuksi kolme haudusta (kolme mukillista siis, kolme pannua olisi ehkä ollut yksinään latkittuna jo vähän liikaa ;)). Mansikan maku laimeni hieman joka haudutuksella, mutta pidinkin tässä sekoituksessa nimenomaan siitä, ettei mansikka ollut liian päällekäyvä.

 

Ensimmäinen haudutus oli kolmen minuutin pituinen ja arvioin tässä siitä syntynyttä kokemusta.

Tee tuoksuu haudutettunakin hyvälle: kevyesti mansikkaiselle, mutta se ei peitä vihreän teen omaa tuoksua alleen.

Ja maku on erinomainen! Se on ihanan pehmeä, kieltä hivelevä. Tee tuntuu hyvältä koko suussa, mieleen tulee silkkikankaan kosketus. Mansikasta maistuu vain aavistus, mutta voimakkaampaa sävyä en kaipaisikaan. Tämä taitaa olla paras tähän asti maistamistani Forsmanin teesekoituksista ja pääsee muutoinkin suosikkiteideni listalle.

 

Teen terveysvaikutukset

Olen jo jonkin verran kirjoittanut teen hyvistä ominaisuuksista terveydelle, esimerkiksi puerh-maistelun yhteydessä, mutta päätinpä koota useampia terveysväittämiä yhden otsikon alle.

Virkistävä vaikutus ja L-teaniini:

Teessä on enemmän kofeiinia kuin kahvissa, mutta käsittelyssä osa kofeiinista haihtuu. Eri teelaadut sisältävät erilaisia pitoisuuksia kofeiinia; lehtien koko, poiminta-aika, käsittely ja maaperäkin vaikuttavat asiaan. Korkein kofeiinitaso on mustalla teellä.

Teessä on siis paljon kofeiinia, mutta se ei aiheuta sydämen tiheälyöntisyyttä tai äkkivirkistymistä kuten kahvi. Tämä johtuu teen teen sisältämästä L-teaniinista, aminohaposta, joka hidastaa kofeiinin imeytymistä. L-teaniini on glutamiinihappojohdannainen ja glutamiinihappo puolestaan on yksi hermoston välittäjäaineista, joka vaikuttaa suoraan aivoihin. Sen löysi japanilainen tutkija Sakato vuonna 1949.

Siinä, missä kahvi humahtaa hetkessä päähän, vaikuttaa teekupponen noin tunnin viiveellä. Kahvi vaikuttaa sydämen ja verenkierron välityksellä, tee hermoston.

Teen virkistävän vaikutuksen huomaa parhaiten nauttimalla sitä pitkin päivää.

Tietoa L-teaniinista:

Teaniinia tavataan 0.8 -2,4 % pitoisuuksina vain vihreissä teelehdissä. Vihreää teetä hauduttaessa lehtien teaniinista liukenee teeveteen n.70 %. Se on vastapaino runsaalle kofeiinille ja hidastaa sen imeytymistä.

Teaniinilla on aivoihimme rentouttava vaikutus. Siinä syy, miksi tee sekä virkistää (kofeiini) että rentouttaa (L-teaniini). Japanissa L-teaniinia käytetään lisäaineena elintarvikkeissa ja se on vaaratonta pitkäaikaisessakin käytössä.

Mielialaa kohentava vaikutus:

Tee torjuu ahdistusta ja stressiä, mutta saadakseen kaiken hyödyn pitää teetä juoda paljon. Kolmea kuppia päivässä suositellaan aloitukseen ja määrä pitäisi nostaa ainakin litraan. Vihreää, valkoista, keltaista ja oolonglaatuja voi nauttia miten paljon tahansa ilman sivuvaikutuksia. Jos valmistat aamulla ison kannullisen teetä, voit juoda sitä pitkin päivää: laadukas tee on hyvää myös haaleana ja kylmänä (lukuunottamatta mustaa teetä).

Vähän hapetettujen teiden hyvät ominaisuudet:

Vihreän teen terveysvaikutuksia on tutkittu laaduista ehkä eniten. Tutkimuksia on julkaistu lähemmäs 20 000 ja suuri osa niistä painottui vihreän teen antioksidatiivisiin ominaisuuksiin ja teen ehkäiseviin vaikutuksiin rappeutumissairauksissa ja syövässä.

Tee sisältää runsaasti polyfenoleja, joilla on kasveissa antioksidanttisia vaikutuksia. Polyfenoleja ovat tanniinit, stilbeenit, fenolihapot ja flavonoidit. Tee sisältää näitä kaikkia runsaasti: tuoreissa teelehdissä jopa kolmannes painosta voi olla polyfenoleja.

Tutkijoita kiinnostavat erityisesti flavonoidien ryhmään kuuluvat katekiinit, jotka ovat antioksidantteja. Antioksidantit ehkäisevät solujen härskiintymistä ja suojaavat tällä tavalla sairauksilta.

Kaikki teet ovat terveellisiä, mutta vähän hapetut laadut kuten valkoinen, keltainen, vihreä, oolong ja puerh sisältävät eniten L-teaniinia, vitamiineja, flavonoideja ja antioksidantteja.

Iho:

Tee edistää ihon kimmoisuutta ja suojaa ultraviolettisäteilyltä. Tästä syystä sitä käytetään paljon kosmetiikkateollisuudessa.

Vitamiinit ja kivennäisaineet:

Tee sisältää runsaasti erilaisia vitamiineja ja kivennäisianeita. Vähäfermentoidut laadut, kuten vihreä, valkoinen, keltainen ja oolongtee sisältävät runsaasti C-vitamiinia. Yli 90-asteisessa vedessä ne tuhoutuvat, siksi teen lehdille ei pidä kaataa kiehuvaa vettä. Mustassa teessä ei C-vitamiinia ole. Lisäks teessä on mm. B1-, B2- ja E-vitamiinia, fluoria, kaliumia, magnesiumia, sinkkiä ja kuparia.

Hampaat ja suu:

Hapettamattomat ja vähän hapetetut laadut (vihreä, valkoinen, keltainen, oolong) estävät hampaiden reikiintymistä ja hoitavat limakalvoja. Tämän lisäksi hengitys raikastuu. Tee on myös hyvä fluorin lähde.

Kosmeettinen haitta on se, että tee värjää hampaita tanniininsa vuoksi. Hampaiden tummumista voi vähentää välttämällä tummia teelaatuja ja suosimalla vihreää ja valkoista teetä.

Apuna laihdutuksessa:

Tee voi auttaa laihduttamisessa ja painonhallinnassa. Runsas teen juonti siirtää nälkää ja tuo kylläisyyden tunteen.

Teen katekiini-flavonoidit estävät rasvan kertymistä kudoksiin ja aineenvaihdunta vilkastuu. Valkoinen, vihreä, keltainen ja oolongtee myös puhdistavat elimistöä. Puerhteellä on omat erityisominaisuutensa, joiden takia sitä kutsutaan laihduttajan ystäväksi.

Erityisiä huomioita:

Juo runsaasti teetä flunssa-aikaan, sillä se lisää vastustuskykyä.

Älä nauti lääkeaineita teen kanssa. Teen polyfenolit saattavat estää niiden imeytymistä.

Kuva: www.cozeeteas.com

Teehetki itsessään voi olla stressaantuneelle tai ahdistuneelle mielelle lääkettä. Teehetken voi antaa lahjaksi omalle itselle. Kun teen hauduttaa hiljaa ja huolella, kaataa rauhassa kuppiin ja istuutuu juoman äärelle, voivat mieli ja ajatukset rentoutua. Teekupin veden liikettä ja väriä, sekä pohjalle vajoavaa tanniinipölyä, voi katsella pitkiäkin aikoja ja siemailla juomaa nautinnollisesti, aistit herkkinä. Eikö tällaisella tuokiolla voisikin olla rauhoittava ja mieltä kohentava vaikutus?

Lähteet:

- Pirkko Arstila, ”Teen ystävän kirja” (kirjan osio, joka perustuu professori Raimo Hiltusen haastatteluun)

- tohtori.fi