Chamraj, Mansikka-vanilja vihreä lehtitee

On vierähtänyt monta kuukautta edellisestä blogikirjoituksestani. Uusia teemakuja olen maistellut hyvin harvakseltaan, sillä olen yrittänyt saada kaappini vanhaa varastoa käytettyä. Uusia teehuonevierailuja tässä välissä on ollut yksi, josta voisin kirjoittaa oman tekstinpätkän, mikäli palaan paikalle uudestaan kameran kanssa.



Tänään minulla oli sopivasti aikaa, kamera ladattuna ja edessäni avaamaton Forsmanin teesekoituspussi, jotta sain pitkästä aikaa syntymään blogikirjoituksen. Testauksen kohteena oli siis Forsman Tean vihreä tee, jota on maustettu vaniljalla ja mansikalla. Kyseessä on ilahduttavasti reilun kaupan tuote, joka on kotoisin Intiasta, Chamrajn viljelmältä Nilgiristä. Mansikan ja vaniljan lisäksi mausteena on käytetty ruusun terälehtiä.



Kuivan teen tuoksu on ennen kaikkea vihreän teen tuoksu, mansikka ainoastaan häivähtää taustalla. Haudutetun juoman tuoksu on lempeä ja kutsuva.

Vaikka sekoitus mansikka-vanilja kuulostaa houkuttelevalta, ei kumpikaan mainituista maistu haudutetussa juomassa. Ystävänikään ei tuntenut vaniljan tai mansikan makua, kun häntä asian tiimoilta haastattelin. Mansikka- ja vaniljaöljyä olisi voinut lisätä sekoitukseen paljon rohkeammin. Tavallisena vihreänä teenä tämä kyllä toimii ihan kelvollisesti.

 

 



"Vilukissa", Sen Cha vihreä lehtitee

Kevät on alkamassa ja ainakin Helsingissä katupölyä on välillä niin paljon, että ainakin minulta menee nenä tukkoon ja henkitorvet täyteen hiekanjyviä. Ystävien luona olen tutustunut uuteen vihreä tee sekoitukseen, joka on lähtöisin Forsmanin putiikista. Kyseessä on "Vilukissa", Sen Cha vihreä lehtitee, joka on maustettu eukalyptuksella. Tähän kiinalaiseen teehen antavat lisämakua maracujaöljy sekä jasmiinin kukat.

 

 

Eukalyptusta on lisätty teelehtiin juuri sopivasti. Maku on raikas ja auttaa ainakin hiukan tukkoiseen nenään. Tämä maustettu vihreä tee tosin on sen verran miellyttävän makuista, että joisin sitä ilman katupölyäkin. Eukalyptuksesta huolimatta tee ei maistu samalta kuin kurkkupastilli tai hammastahna, vaan vihreä tee on tunnistettavissa. Mausteita ei siis ole loroteltu lehdille liikaa.

Tämä on myös siitä iloinen ja ehkä harvinainenkin tuttavuus maustettujen teiden saralla, että teen tuoksulla kuivana ja maulla haudutettuna ei ole suurta eroa. Tuoksu lupaa juuri sitä, mitä kohta on luvassa huulilla ja kielellä.

 

Teetä ja kanelimanteleita: täydellinen herkkuhetki.







Vihreä tee-sekoitus: Sencha Greenhorn

Hyvää uutta vuotta kaikki blogini pariin eksyneet! Nyt on hyvä aika maistella joululahjoja.

Sain lahjaksi vihreää teetä, josta on nyt tullut yksi suosikeistani. Tee on ostettu helsinkiläisestä kahvilasta nimeltä Crema (Liisankatu 15), missä sitä myydään irtotuotteena. Cremalla on myös nettikauppa, joten tuotteita (teetä, kahvia ja tarvikkeita) voi tilata kotiinsa, mikäli liikkeessä asiointi ei onnistu.

 

Vihreä tee on laadultaan sencha greenhorn ja sen haudutuslämpötilaksi annetaan pussin kyljessä 80 astetta ja haudutusajaksi 2-3 minuuttia. Vihreä tee on maustettu appelsiinilla ja sitruunalla. Löysin Creman nettisivulta luettelon sekoituksen sisällöstä:

-Vihreä tee 84%

-Appelsiinin siivuja

-Appelsiini (glukoosisiirappi, appelsiinimehutiiviste, aprikoosisosetiiviste, sokeri, sakeuttamisaine E401)

-Sitruuna (glukoosisiirappi, sitruunamehutiiviste, sokeroitu aprikoosi, muunneltu tärkkelys, sakeuttamisaine E401, aromeja)

-Aromeja

-Auringonkukan terälehtiä

-Luontaisia aromeja

Harmi, että sekoitukseen on työnnetty E-koodi, se laskee vähän pisteitä. En myöskään liputa sokerin tai mehun puolesta, kun teestä on kyse, mutta nämä seikat selittävät sen, miksi ihastuin teen makuun niin paljon, herkkupeppu kun olen.

 

Noh, kaikesta huolimatta tämä sekoitus maistuu ja tuoksuu hyvältä.

Haudutetun juoman tuoksu on ihanan raikkaan appelsiininen ja väri on kirkas ja haalean keltainen, appelsiinin palat värjäävät vettä.

Maku on kevyt, raikas ja makeahko, mutta siinä on myös sitrushedelmien kirpsakka sävy. Sitruksiset sävyt eivät kuitenkaan peitä alleen vihreän teen makua vaan kaikki makujen vivahteet ovat tasapainossa keskenään. Onnistunut sekoitus.

 

Valmis juoma muumimukissa. Joulupukki toi myös kuvassa näkyvät kauniit pienet valotimantit (pukin pajan lisäksi niitä löytyy IKEA:sta ;)).

 

Vihreä riisitee: Gen Mai Cha

Löysin vihdoinkin aikaa teelaadulle, jota olen pyöritellyt pitkään mielessäni. Forsmanin myymälässä törmäsin ensimmäistä kertaa riisiteehen; en ollut ikinä kuullutkaan moisesta!

Sain pussillisen kaupanpäällisiksi myymälästä.

Vihreä riisitee esillä Forsman Tea-myymälässä.

 

Kyseessä on perinteinen, eksoottinen japanilaistyyppinen erikoisuus, jossa on yhdistetty paahdettu riisi ja vihreä lehtitee. Pakkauksen mukaan laatu on vähäkofeiininen, eli sitä voisi harkita vaihtoehdoksi rooibos- tai yrttihaudukkeelle, jos syystä tai toisesta joutuu karttamaan kofeiinia. 

Kuivan teen tuoksu on havumainen ja pehmeän tumma, siinä on jotain kaukaista, mitä en tunnista. Kuiva teekin näyttää tarkasteltuna männynneulasilta riisinjyvien seassa.

Haudutin teetä 5 minuuttia 80-asteisessa vedessä (pakkauksessa haudutusajaksi annetaan 3-5 min).

Riisitee kuivana.

 

Valmiissa juomassa on makea haju; teen tuoksu muistuttaa riisikakkua tai popcornia. Vihreä tee muistuttelee itsestään vienosti paahdetun riisin alta. 

Maku on jännittävä, maistan selvästi paahdetun riisin. Vihreä tee taisi ehtiä hieman kitkeröityä, luulen, että 3 minuuttia olisi riittänyt haudutusajaksi pikkukupilliselleni. Muutoin suutuntuma on makea, lempeä ja suun täyttävä.

 

Tämä oli oikein mielenkiintoinen ja palkitseva kupillinen, vaikuttaa hyvältä syys- ja talvijuomalta pehmeän ja makean olemuksensa ansiosta. Suosittelen vihreää riisiteetä erityisesti heille, jotka ovat jo ehtineet hieman tutustua teen maailmaan ja tahtovat kokea erikoisempia makuaistimuksia. Tämä olisi myös hauskaa tarjottavaa Japanin tai Aasian kulttuureista kiinnostuneille tai miksei lapsivieraillekin –teessähän voi lähes maistaa popcornin.

Pussiteetä IKEAssa

Minulla sattui olemaan kamera mukana IKEA:n reissulla, joten ravintolassa piipahtaessani päätin tallentaa ruoan jälkeisen teehetkeni.

IKEAsta olen löytänyt monet huonekalut ja pikkutilpehöörit kotiini ja pidän muutenkin useiden tuotteiden selkeästä ja modernista tyylistä. Ravintolan hinta-laatusuhde on myös ollut aina kohdallaan, mutta minun täytyy sanoa, että nyt tuli vastaan teekupillinen, jota en kyennyt juomaan loppuun…

 

Tarjolla oli kahta erilaista pussiteelaatua ja valitsin niistä reilun kaupan luomuteetä, joka oli Clipper-merkkinen, maustamaton vihreä tee. En ole tainnut aiemmin törmätä kyseisen merkin alla kulkeviin teihin.

Liotettuani pussia vesikupissa aikani, haistelin valmistunutta juomaa. Tuoksu oli hieman tunkkainen ja tumma, mutta vihreän teen tuttu aromi tuoksui selkeästi. Maku oli vähän kitkerä. Liotin pussia hyvin vähän aikaa mukissani, mutta en ole varma, olisiko minun pitänyt noukkia pussukka pois kupista vieläkin aikaisemmin. Pussiteetähän ei tule liottaa vedessä pitkään, sillä se hautuu jauhomaisena puruna nopeammin kuin teen lehdet. Tämän pussiteen maku oli lopulta sekoitus kitkeryyttä, kuumaa vettä ja jonkinlaista vihreää teetä.

 

Yritän maistella uusia teekupillisiani mieli ja aistit avoimina, mutta tällä kertaa en löytänyt mausta mitään positiivista sanottavaa. Plussaa tämä pussitee saa reilun kaupan ja luomuleimoista, mutta makuelämykseksi siitä ei ole. Miltäköhän tämä tee olisi maistunut, jos sitä ei olisi jauhettu hienoksi tomuksi pussin sisään vaan olisin saanut liotella teenlehtiä tai lehden palasia?

Forsman Tea-myymälässä: maistelua ja ankkasihtejä



Pääsin viikko sitten pitkästä aikaa vierailemaan Forsman Tean Vantaan myymälässä. Maistiaisissa oli kolmea erilaista laatua, joista yhdestä kirjoitinkin jo aiemmin. Kaksi muuta, laadukasta vihreää teetä, esittelen tässä kirjoituksessa. Näitä kahta huipputeetä oli ostettu juotavaksi myös Suomessa taannoin vierailleelle Shanghain pormestarille. Mukana on myös yleiskatsaus myymälään sekä pieni tuote-esittely.

 

Mao Hunan

Luomu tiny hair, high grown

vihreä, kierrelehtinen tee

 

Tästä teelaadusta tuli yksi suosikkejani. Tee maistuu laadukkaalta, juodessa tuntuu, että hetkessä on jotain ylellistä. Maku on pehmeä ja miellyttävä, ei lainkaan väkevä ja helposti lähestyttävä. Tällaisesta kupillisesta tahtoo nauttia rauhassa; laatu ei maullaan vaadi pysähtymistä eikä keskittymistä, mutta juodessaan tahtoo vapaaehtoisesti vaipua pieneen rentoutuneeseen tilaan ja nauttia joka siemaisusta. Suosittelen lämpimästi!

Laatu on paitsi hyvää, minusta myös hinnaltaan kohtuullista (12,90/100 g). Tätä teetä olisi kuitenkin sääli juoda kiireisen arkiaamun pikaisena kupillisena; suosittelen nauttimaan tätä teetä silloin, kun on aikaa maistaa juoman sävyt.

 

Zhu ye Qing hautumassa



Zhu ye Qing

Green Bamboo, high grown, vihreä lehtitee

 

 

Teelaadulla on pitkät, neulasmaiset lehdet ja kuivana teen tuoksu on vahva.

Laatu ei kitkeröidy helposti eli hauduttaessa ei ole kiirettä poistaa filtteriä tai lehtiä kupista; itse asiassa maistelimme kupillisen niin, että lehdet leijuivat vedessä juomisen ajan. Lasinen teekuppi olikin kuin ikkuna akvaarioon, avautuneet teenlehdet olivat kauniita hyvin hailakasti värjäytyneessä vedessä.

Tämän ylellisen laadun maku tuntui haudutettuna tummalta eikä siinä ollut lainkaan makeutta. Kitkeryyttä ei tosiaan ollut, vihreän teen maku sen sijaan oli hyvin voimakas. Voin kuvitella, että tummapaahtoisen kahvin ystävät voisivat pitää tästä laadusta.

En ihastunut tähän laatuun, minun makuuni ovat näemmä enemmän kevyet vihreät teet, sillä Mao Hunaniin hullaannuin ikihyviksi. Zhu ye Qing on arvokkaampaa laatua, hinta vieraillessani liikkeessä oli 22,40/100 g.

 



Teemaistelun lisäksi hypistelin paria uutuustuotetta. Valikoimiin oli viime kerran jälkeen lisätty veikeä, kelluva ankkasihti sekä tyylikäs haudutuspannu, jonka kaatokahva on sijoitettu mielenkiintoisesti pannun kylkeen.

 

Ankkasihti oli vinkeä tuttavuus: se voisi olla hauska lahja leikkimieliselle teen ystävälle tai lapselle. En päässyt kokeilemaan ankkaa, mutta ymmärtääkseni pieni ankka kelluttaa sihtiä eikä se vajoa kupin pohjalle. Sihti oli samaa kokoluokkaa kuin perinteiset pallot tai lusikat ja hauduttamisen jälkeen ankka sihteineen asetetaan munakupin malliseen siniseen astiaan. Tässä sihdissä on ratkaistu näppärästi ongelma, mitä tehdä kahvipöydässä käytetylle teesihdille, kun se on aika poistaa kupista. Kumiankka ei ehkä ihan joka kattaukseen sovi, mutta ideana se on hauska ja toteutus varsin näppärä, pidän erityisesti märkä-teesihti-ratkaisusta.

 

Pannuhyllyllä uusi tulokas oli matala, keraaminen, Cha Cult-merkkinen haudutuspannu, jossa kaatokahva oli asetettu pannun sivulle nokkaan nähden. Cha Cult taitaa olla saksalainen merkki, oikaiskaa, jos olen väärässä. Tarjolla oli joko tummaa tai vaaleaa sävyä, itse pidin erityisesti tummasta. Sävyistä mieleen tulivat sekä puu että savi. Pannun sisällä oli valmiina sopivankokoinen sihti hauduttamista varten.

Kääntelin pannua käsissäni ja se voisi olla hyvä vaihtoehto valurautaiselle, japanilaiselle pannulle, jos ihan vain ulkonäöstä puhutaan.

 

Forsmanin Vantaan myymälään on aina ilo astua, kun silmät saavat levätä pitkissä hyllyriveissä, joissa monipuoliset teelaadut odottavat löytäjäänsä. Palvelu oli jälleen ystävällistä ja asiantuntevaa, jokaista asiakasta autetaan löytämään sopiva teelaatu ja neuvotaan sen hauduttamisessa. Pidän myös siitä, miten selkeä ja siisti esillepano myymälässä vallitsee; esimerkiksi valmiiksi pussitetut teet on jaettu hyllyittäin mustaan, vihreään, valkoiseen ja haudukkeisiin. Monenlaiset haudutuspannut puolestaan ovat kauniisti esillä korkeassa avohyllyssä. Tila on avara ja valkoisten kahvipöytien ääreen tekee mieli istahtaa teekupposelle. Suosittelen myymälää lämpimästi.



 

Appelsiini Sen Cha, luomu vihreä tee

Tänään maistelussa oli Appelsiini Sen Cha, luomuviljeltyä vihreää teetä, jonka mukaan on lisätty luontaista appelsiiniöljyä. Kyseessä on Forsman Tea:n sekoitus ja maistelemaan pääsin ko. yrityksen myymälässä Vantaalla. Puodissa on ollut joka käyntikerralla jotain teesekoitusta vapaasti maisteltavana; en siis tällä kertaa valmistanut teetä itse, joten arvostelu on hiukan tavallista niukempi. Myymäläpiipahdukseni sattui Forsmanin luomuviikon ajankohtaan. Ajanjaksolla 30.9.-5.10 sai kaikista normaalihintaisista luomuteelaaduista -10% alennuksen.

 

Minulla on ollut luomuinnostuskausia ja ilahdun aina, kun mikä tahansa tuote on valmistettu luomuperiaatteella. Mitä maanläheisempää tuotanto on, sitä enemmän Maapallo kiittää, sillä luomuviljely edistää luonnonvarojen suojelua ja luonnon monimuotoisuutta. Luomuleimasta siis plussaa.

 

Kuivana tee tuoksuu voimakkaasti ja houkuttelevasti appelsiinilta.

Haudutettu juoma on todella raikas. Appelsiinin maku jää hyvin vienoksi, se ei ole päällekäyvä eikä peitä vihreän teen makua. Onnistunut sekoitus ja maistuu varmasti myös teehen tottumattomille!

Vihreä tee: Shincha Fukamushi Saemidori

Lämpimät kesäpäivät alkavat olla takana päin. On aika kaivaa teepannu esiin ja nauttia illan viiletessä kuppi kuumaa.

Sain tuliaisiksi Budapestistä pienen pussillisen vihreää teetä. Tee on luultavasti kauhottu pussiin isommasta astiasta, sillä pussukan kyljessä ei näy mitään muuta informaatiota kuin tarralapulle tulostettu nimi. Villi veikkaukseni on, että kyseessä on japanilainen tee, minkä päättelin paitsi nimestä, myös tuoksusta, joka muistuttaa pitkälti maistamiani japanilaisia vihreitä sencha-teitä.

 

 

 

Minulla oli makutuomareina itseni lisäksi kaksi ystävääni.

Kuivan teen tuoksu on siis selvästi japanilainen, omasta mielestäni hiukan tunkkainen, mutta kaverini olivat haistavinaan punapensasmaisuutta ja jopa hedelmäisyyttä.

 

Haudutin teen 70 asteisessa vedessä, kolmen minuutin ajan.  Kuiva tee oli hyvin hienojakoista, mukana oli neulasmaisia sattumia. Tämä aiheutti ongelmia haudutuspannun kanssa. Osasin ennustaa, että lasipannuni siivilä menisi tukkoon näin jauhomaisesta purusta, joten otin tilalle toisen teepannuni, jonka siivilä on muovia ja omaa erilaiset rakoset. Temppu ei kuitenkaan auttanut ja myös muovinen sihti meni tukkoon. Jos joku osaa antaa vinkkiä, miten hauduttaa pannullinen hienojakoista teetä, saa kertoa.

Valmiin juoman tuoksu on levämäinen, vieraitteni mukaan tee tuoksui kuivana paremmalta.

On mahdollista, että minulla meni sihdin tukkeutumisen takia vesi/tee-suhde pieleen, sillä juomasta tuli kitkerähköä. Maku oli joka tapauksessa voimakas, hyvin läpitunkeva. Tämä ei tunnu kepeältä seurustelujuomalta vaan ennemmin hiljaisuutta ja keskittymistä vaativalta kupposelta.

 

Tämä laatu ei saanut koemaistelussa suurta suosiota osakseen kovin voimakkaan olemuksensa takia. Suosikkijapanilaiseni on siis edelleen fancy sencha.

Vihreä tee: Japan Sencha Fukujyu

Olen palannut taas japanilaisen teen pariin. Maistelun kohteena Nordqvistin Japan Sencha Fukujyu, joka on siis vihreää teetä.

Tämä taitaa muuten olla ensimmäinen Nordqvist-merkin alla kulkeva teekupposeni.

 

Paketin takaosasta löytyy lyhyt luonnehdinta: ”Shizuokan alueelta Fuzijaman rinteiltä. Tyypillisen vaalea väriltään, miedosti kirpeä ja senchamainen maku.” Pakkauksen sisällä pitäisi olla kortti, josta löytyy lisää tietoa teestä, mutta en ainakaan oman teepakkaukseni sisältä löytänyt mitään korttia. Joko näköni ja ymmärrykseni ovat heikentyneet entisestään tai sitten tämä sattui olemaan vikakappale.

 

Tässä tulee oma makuarvioni:

Sencha Fukujyu on maultaan voimakkaampi kuin Fancy Sencha, josta kovasti pidin. Myös tässä japanilaisessa teessä on koivun tuoksua, mutta tuoksu ei ole yhtä raikas ja selkeä. Tuoksu ja maku ovat kuin paahtuneita; kun Fancystä tuli mieleen tuore koivu, tuo Fukujyu mieleen sammaleen. Nordqvistin kuvailuista poiketen en itse aisti teessä kirpeyttä. Ei se toki yhtä pehmeä ole kuin esimerkiksi jasmiinilla maustettu valkoinen tee.
Mukava tuttavuus, mutta omissa makumieltymyksissäni ihana Fancy Sencha ohittaa helposti Fukujyun.

Käytin herkälle japanilaiselle teelle 70 asteista vettä ja haudutusaikana pidin 3 minuuttia.

 

 

 

Mansikka Sen Cha: Vihreä lehtitee

Olin hiukan skeptinen, kun poimin avaamattoman Forsmanin Mansikka vihreä tee-pussin hyllyltäni, sillä kaikki mansikkateet eivät ole hyviä, mutta yllätyin todella positiivisesti! Forsmanin valikoimiin kuuluu useita mansikka-aiheisia teesekoituksia, joista vihreä tee pohjaisia ovat ainakin Kesäheila, Mansikkapilvi, Chamraj sekä maistamani Mansikka Sen Cha. Valitsin teemyymälästä Sen Chan, koska kaksi ensin mainittua sisältävät paljon muitakin mausteita, ja Chamraj mansikan lisäksi voimakasta vaniljaa, jolloin arvelin liian monen maun sotkevan koko sekoituksen. Mutta koska tämä maistelu oli niin iloinen yllätys, taidan seuraavalla kerralla kokeilla ”jälkiruokatee Mansikkapilveä” tai ”Kesäheilaa”, jossa mausteena on lisäksi mm. luumua.

 

Tällä kertaa maisteltu laatu oli siis vihreä kiinalainen Sencha, joka on maustettu villimansikkaöljyllä, mansikanlehdillä sekä ruusun terälehdillä. Kuivalla teellä on voimakas vihreän teen tuoksu, joka vain häivähtää makeasti mansikalle.

Tee oli niin hyvää, että join sitä loppujen lopuksi kolme haudusta (kolme mukillista siis, kolme pannua olisi ehkä ollut yksinään latkittuna jo vähän liikaa ;)). Mansikan maku laimeni hieman joka haudutuksella, mutta pidinkin tässä sekoituksessa nimenomaan siitä, ettei mansikka ollut liian päällekäyvä.

 

Ensimmäinen haudutus oli kolmen minuutin pituinen ja arvioin tässä siitä syntynyttä kokemusta.

Tee tuoksuu haudutettunakin hyvälle: kevyesti mansikkaiselle, mutta se ei peitä vihreän teen omaa tuoksua alleen.

Ja maku on erinomainen! Se on ihanan pehmeä, kieltä hivelevä. Tee tuntuu hyvältä koko suussa, mieleen tulee silkkikankaan kosketus. Mansikasta maistuu vain aavistus, mutta voimakkaampaa sävyä en kaipaisikaan. Tämä taitaa olla paras tähän asti maistamistani Forsmanin teesekoituksista ja pääsee muutoinkin suosikkiteideni listalle.

 

Matcha

Sain japanilaiselta kaveriltani paketin nousevan auringon maasta. Mukana oli myös kaksi putkiloa, joiden tarkoitusta en heti oivaltanut. Toisen avaamisen jälkeen minulle valkeni, että sisällä oli pieniä, ilmatiiviisti pakattuja teeannoksia.
Pussukoiden tee oli vihreää jauhoa, joten päättelin kyseessä olevan matcha. Tämä japanilainen erikoisuus oli minulle aivan uusi tuttavuus, joten otin avuksi tietokirjani.

 

Matcha on teeseremonioiden tee. Se on gyokuron teelehdistä hienoksi jauhettua pulveria, joka vispataan bambuvispilällä veteen pienessä kulhossa. Vaahto on kirkkaan vihreää kuin avokado, mutta juoma itse tummaa. Tämä on juhlajuoma, joka nautitaan ääneti ja keskittyneenä.
Matcha sisältää runsaan määrän mineraaleja, vitamiineja, polyfenoleja ja kofeiinia. Kyseessä on äärimmäisen virkistävä juoma, mutta oppaani myös varoittaa, että tottumattomalle maku voi olla kitkerä, jopa epämiellyttävä.
Avattu matcha-pakkaus pitäisi käyttää mahdollisimman pian, sillä maku muuttuu nopeasti. Japanilaisten mukaan purkki voi olla avattuna korkeintaan kolme tuntia, sen jälkeen tee on syytä pakastaa.

 Matcha valmistetaan varjossa kasvaneista teepensaista. Lehdet höyrytetään, muttei rullata kuten muita teitä, vaan kuivataan. Kaikki suonet ja vanat poistetaan, kunnes jäljelle jää vain puhdas lehtiaines. Se jauhetaan hienon hienoksi pulveriksi. Tämä selittää vahvan maun ja aivojen nopean virkistymisen.

Kuivan jauheen tuoksu on melkeinpä pistävän koivuinen.

 

Koska minulla ei ollut bambuvispilää, käytin ystävien minikokoista, paristokäyttöistä vispainta. Tässä toki särkyi täysin matchan seremoniallinen ja juhlallinen puoli. Minulla ei ollut ohjeistusta veden ja jauheen suhteutukseen, joten kippasin yhden pussukan sisällön teekuppiin. En ole varma, olisiko minulla pitänyt olla hiukan isompi astia. Haudutuslämpötilaksi otin 80-90 astetta, sillä sen verran pystyin päättelemään japanilaisten kirjaimien seasta. Kaikki muu olikin sitten epävarmaa puuhaan ryhtyessäni.

 

Siitä olen kuitenkin melkoisen varma, että kyseessä oli matcha: hienoa jauhoa veden joukkoon vispatessani syntyi kirkkaan vihreää vaahtoa, kun taas teevesi muuttui tumman vihreäksi, muttei sumeaksi.

Maku oli todellakin kitkerä, toisena maistajana toiminut ystäväni ei tahtonut juoda omaa kupillistaan loppuun. Tämä tosin sai minut epäilemään, olinko epäonnistunut jauheen annostelun suhteen…
Hitaasti siemailtuna matcha maistuu paremmin, tähän teehen täytyy selvästi keskittyä ja syventyä.

 Kirjassani luki vielä, että teeseremoniaan kuuluva matcha on kallista, mutta myytävänä on myös halvempaa, ruoanlaittoon sopivaa matchaa. Sitä voi käyttää mm. leivonnaisiin tai jäätelöön. Kirjastani löytyy myös ohje piristävän matchajuoman tekemiseen: tarvitaan vain 2-4 rkl matchaa , litra hyvää lähdevettä sekä hieman kuplivaa, maustettua virvoitusjuomaa. Tätä kylmänä tarjoiltavaa tehojuomaa voisin kokeilla sitten, kun kesä koittaa.

 

Jälkikirjoitus: Aihetta lisää netistä tutkiessani tulin siihen tulokseen, että käytin aivan liikaa matchajauhetta kupillista kohden. Periatteessa jauheen määrää voi vaihdella oman mieltymyksen mukaan, mutta monin paikoin puhutaan yhdestä grammasta (n.1/2 tl) per kuppi.

Minun täytynee harjoitella matchan käyttöä vielä jonkin verran… ;)

Vihreä lehtitee, "Vilukissa"

Ystäväpariskunnan kisumirri poseeraa teepakkauksen kanssa.

Eilen makutestiin pääsi Forsman Tean "Vilukissa"-niminen Sen Cha vihreä lehtiteesekoitus. Tee on maustettu eukalyptuksella ja lisämakua pitäisi löytyä maracujaöljystä ja jasmiinin kukista. Annostelu 1 tl /2 dl vettä ja haudutusaika 2-4 minuuttia. Pakkauksen takana on tekstiä Reilusta kaupasta, mutta en löydä Reilun kaupan logoa.

Tee kuivana

 

Eukalyptus tuoksui kuivassa teessä voimakkaasti, tuoksun voimakkuutta voisi verrata vaikka rintakehälle levitettävään Vick-salvaan. Varsinkin nuhanenät ilahtunevat tästä tuoksusta.

Lehdet näyttävät varsin kauniilta vedessä avautuneina.

 

Haudutettuna eukalyptuksen tuoksu lientyy, tilalle tulee hento vihreän teen leijailu. Jasmiinin kukkia en haista enkä maista. Eukalyptusta ja jasmiinia olisikin voinut ehkä käyttää mausteena rohkeammin: nyt kumpikin on vain haalea häivähdys teen maussa. Odotin huomattavasti vahvempaa mausteiden makua. Luulenpa, että tätä teetä olisi voinut hauduttaa vähän rohkeammallakin kädellä, jopa neljään minuuttiin asti.



Vihreä tee, ”Fancy Sencha”

 

 

Maistelussa japanilainen vihreä tee nimeltään ”Fancy sencha”. Teetä ei ole maustettu millään vaan tällä kertaa tuli juotua puhdasta vihreää teetä. Vietin teehetkeä ystävien luona. He olivat ostaneet pussukan Helsingin japanilaisia, lähinnä ruokatuotteita ja keittiövälineitä myyvästä Tokyokanista.

 

Pussin takapuolelta löytyvät englanninkieliset haudutusohjeet ja noudatin niitä tarkasti.
2 teelusikallista teelehtiä yhtä kuppia kohti, haudutusaika vain yksi minuutti 80 asteisessa vedessä. Suomenkielisessä niukkasanaisessa tarrassa mainitaan vielä lisäksi, ettei tämän teen kanssa käytetä maitoa tai sokeria. Niitä en tosin ole vielä tähän päivään mennessä käyttänyt minkään teen kanssa.

Kuivat teelehdet

 

Haudutettu tee tuoksuu ihanalta. Mieleen tulevat ensimmäisinä koivunlehdet, sen jälkeen mielikuva tarkentuu koivunlehtien tuoksuun saunassa, kun sopivan kosteissa löylyissä on käytetty vastaa.
Mieleeni aukeni lapsuudenmuisto pohjoisessa asuneen äidinäitini saunasta. Se oli rakennettu maan alle ja lauteilla istuessani haistoin kosteat kivet sekä mummon selkään asetellut ratamonlehdet. Kaiken tämän yllä leijaili koivuvastan kirpeänraikas tuoksu, sillä saunassa piti olla aina kesäisin vasta.
Tuoksu on tosiaan ihmiselle vahvin muistojen lähde.

 Teen väri on kauniin kirkas ja viherkeltainen.

 

Apunani makuarviossa olivat kaksi ystävääni. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että koivunlehden vivahde säilyi myös maussa. Ystäväni olivat sitä mieltä, että maussa oli jonkin tutun peruspussiteen tuntua.

Juomasta ei tullut lainkaan kitkerää, oli siis hyvä noudattaa tiukasti lyhyttä haudutusaikaa.
Maku oli niin raikas, että tätä laatua voisi käyttää janojuomanakin, miksei myös kylmänä.
Vihreä tee ei tosiaan kaivannut mitään ylimääräistä sotkemaan harmonista makuaan; ehdottomasti ei hunajaa, sokeria tai maitoa tämän laadun kanssa.

Minusta tuntui, että vihreäteeannos piristi minua lempeällä tavalla. Se ikään kuin virkisti väsyneitä silmiä.

Ystävyyden Ruusu: Maustettu vihreäteeruusuke

Tarjosin kahdelle sukulaisvieraalleni teeruusukkeesta haudutettua teetä. Kyseessä oli siis kevyesti maustettu kiinalainen vihreä tee, Asia Lemon. Hopeanhohtoiset kärkilehdet on sidottu kukan muotoon. Lisämakua antaa limelehtien hienostunut sitruunankukkainen aromi.

Teeruusukkeiden avautumisen rentouttavasta katselemisesta olenkin jo kirjoittanut aiemmin, joten keskityn tässä ennemmin makuarvioon.

 

Haudutusaika on 4-10 minuuttia. Itse pitäydyin taas tutussa säännössä, jonka mukaan tee on valmista juotavaksi, kun kukka on avautuneena laskeutunut kannun pohjalle. En poistanut kukkia vaan annoin niiden jäädä lasipannun pohjalle ja lisäsin kahdesti uudet haudutusvedet kukkien päälle; näistä tosiaan saa monta kaatoa.

Minun on ollut hiukan vaikea arvioida oikeaa teen määrää. Lisäsin toisen ruusukkeen pannuun sen jälkeen, kun totesin vieraineni teen olevan melkoisen laimeaa yhdellä kukalla. Ja kaksi ruusuketta olikin oikeampi määrä.

 

Teemaistelijani kiittelivät hyvää tuoksua eikä makuakaan valitettu.

Itse pidän kovasti Ystävyyden ruusun mausta. Se ei ole kitkerä, vaan lempeä ja hellä. Tämä on sellainen tee, jota voi juoda useita kupillisia peräkkäin, mausta tulee mieleen tyyni kesäpäivä kun ei ole liian kuuma. Tällaisen ystävällisen ja selkeän maun luulisi olevan useimpien mieleen.

"Kissanpäivät": vihreä gunpowder teesekoitus



Kissanpäiviä japanilaisessa kalenterissa.

Maistamistestissä Forsman Tean sekoitus: Kissan päivät. Kyseessä on vihreä gunpowder tee. Kuvaus sekoituksesta kuuluu näin: ”Cupuacu hedelmän makuinen kiinalainen rullattulehtinen vihreä tee. Mausteena runsaasti appelsiinipuun kukkia, omenan paloja, hibiscusta ja papaijan paloja.”

Gunpowder on kiinalainen vihreä teelaatu. Tämän laadun sanotaan olevan parhaimmillaan sekoitettuna yrtteihin, kukkaisaromeihin ja mausteisiin –ja näitä löytyy myös Kissan päivien sekoituksesta.

Gunpowderin varoitetaan saattavan olla liian kitkerä aloittelijalle.

Kuiva tee näyttää melkein mysliltä isoine hedelmän palasineen. Voimakas tuoksu on viehättävä, siinä tuntuvat vieraat, eksoottiset hedelmät.

Valitsin haudutuslämpötilaksi 80 astetta (vihreällä teellä se on tavallisimmin 70-85 astetta, gunpowderin lämpötilaksi annettiin 80 astetta tietoa tästä laadusta etsiessäni).

Ensimmäisellä testikupillisella haudutin teetä noin kaksi minuuttia. Pelkäsin liian hauduttamisen mukanaan tuomaa kitkeröitymistä, sillä kyseessä on kuitenkin herkkä vihreä tee, mutta reilut kaksi minuuttia oli selvästikin liian vähän.

Haudutettu tee ei tuoksunut lainkaan niin hurmaavalta kuin kuiva sekoitus. Jos teen tuoksua hengitti oikein syvään, saattoi haistaa hedelmien himmeän varjon. Mutta jäljelle jäänyt tuoksu oli tuskin huomattava. Teeveden väri on hailakan keltainen, jokin hedelmänpaloista värjäsi teeveteen hetkeksi punaisen viirun.

Maku on hyvin kevyt. En maista hedelmiä enkä juuri muutakaan. Teeveden maku ei kuitenkaan ole epämiellyttävä vaan melko pehmeä.

Uusi yritys: 2 tl kuppiin ja 4 minuutin haudutusaika. Pussin kyljessä haudutusajaksi annetaan 2-4 min (vihreän teen suositeltu haudutusaika on ½ - 3 minuuttia, gunpowder-laadun haudutusajasta minulla ei ole tarkkaa tietoa, mikäli se poikkeaa vihreän teen yleissäännöstä).

Tällä kertaa tuoksu on voimakkaampi, se ei enää ole pelkkää hentoista höyryä (joskaan ei kovin voimakastakaan).

Hedelmiä en edelleenkään maista, mutta nyt juomassa tuntuu vihreän teen lievä kitkeryys, muttei häiritsevästi. Neljä minuuttia on kuitenkin ehdoton maksimi haudutusajassa. Ehkäpä reilu kolme minuuttia olisi ollut se täydellinen aika?

En tämän sekoituksen perusteella ihastunut gunpowder-laatuun vihreiden teiden joukossa. Ehkä makuhermoni kaipaavat vielä harjoitusta (jospa varoitus vasta-alkajille oli totta) tai sitten sekoitus ei ollut juuri minulle se iskevin. Pidän Kissanpäiviä kuitenkin selkeästi parempana kuin aiemmin arvostelemaani Päärynäteetä.

Kuivan teen tuoksusta erityismaininta, se oli varsin miellyttävä. Suurena kissojen ystävänä sekoituksen hauska nimi ilahdutti myös.

Jälkikirjoitus:

Gunpowder jätti kitalakeen kitkerähkön puolelle kallistuvan tuntuman. Kun join iltapalan kanssa lasin appelsiinimehua, muuttui mehun maku suussani todella raikkaaksi, eukalyptuksen kaltaiseksi. Tällainen hauska "sivuvaikutus" oli Kissan päivät-teellä.