Vihreä tee-sekoitus: Sencha Greenhorn

Hyvää uutta vuotta kaikki blogini pariin eksyneet! Nyt on hyvä aika maistella joululahjoja.

Sain lahjaksi vihreää teetä, josta on nyt tullut yksi suosikeistani. Tee on ostettu helsinkiläisestä kahvilasta nimeltä Crema (Liisankatu 15), missä sitä myydään irtotuotteena. Cremalla on myös nettikauppa, joten tuotteita (teetä, kahvia ja tarvikkeita) voi tilata kotiinsa, mikäli liikkeessä asiointi ei onnistu.

 

Vihreä tee on laadultaan sencha greenhorn ja sen haudutuslämpötilaksi annetaan pussin kyljessä 80 astetta ja haudutusajaksi 2-3 minuuttia. Vihreä tee on maustettu appelsiinilla ja sitruunalla. Löysin Creman nettisivulta luettelon sekoituksen sisällöstä:

-Vihreä tee 84%

-Appelsiinin siivuja

-Appelsiini (glukoosisiirappi, appelsiinimehutiiviste, aprikoosisosetiiviste, sokeri, sakeuttamisaine E401)

-Sitruuna (glukoosisiirappi, sitruunamehutiiviste, sokeroitu aprikoosi, muunneltu tärkkelys, sakeuttamisaine E401, aromeja)

-Aromeja

-Auringonkukan terälehtiä

-Luontaisia aromeja

Harmi, että sekoitukseen on työnnetty E-koodi, se laskee vähän pisteitä. En myöskään liputa sokerin tai mehun puolesta, kun teestä on kyse, mutta nämä seikat selittävät sen, miksi ihastuin teen makuun niin paljon, herkkupeppu kun olen.

 

Noh, kaikesta huolimatta tämä sekoitus maistuu ja tuoksuu hyvältä.

Haudutetun juoman tuoksu on ihanan raikkaan appelsiininen ja väri on kirkas ja haalean keltainen, appelsiinin palat värjäävät vettä.

Maku on kevyt, raikas ja makeahko, mutta siinä on myös sitrushedelmien kirpsakka sävy. Sitruksiset sävyt eivät kuitenkaan peitä alleen vihreän teen makua vaan kaikki makujen vivahteet ovat tasapainossa keskenään. Onnistunut sekoitus.

 

Valmis juoma muumimukissa. Joulupukki toi myös kuvassa näkyvät kauniit pienet valotimantit (pukin pajan lisäksi niitä löytyy IKEA:sta ;)).

 

Vihreä tee ja L-teaniini

Lukijan jättämästä kommentista sain inspiraation lähteä tutkimaan enemmän teen rauhoittavaa ominaisuutta. Teen sisältämä kofeeini –eli piristävä vaikutus- on lähes kaikille tuttu, mutta sen rauhoittava puoli ei aina ole yhtä tunnettu. Olen kirjoittanut aiheesta jonkin verran huhtikuun postauksessa ”Teen terveysvaikutukset”, mutta tahdoin nyt paneutua tähän yhteen ominaisuuteen hiukan syvemmin.

 

Avainsana on L-teaniini, joka omaa positiivisia neurobiologisia vaikutuksia. Tätä vapaata aminohappoa löytyy vain teepensaista ja sitä esiintyy teeladuista ainoastaan vihreässä teessä.

 

Olen kuullut jonkin verran puhuttavan ”viidennestä mausta”, jonka japanilaiset ovat keksineet (makean, suolaisen, happaman ja kitkerän lisäksi). Tämä viides perusmaku on nimeltään umami ja kyseessä on juurikin se maku, jonka vihreä tee saa L-teaniini aminohaposta. Tämä oli itselleni uusi asia, sillä olen jonkin verran miettinyt, mitä tällä viidennellä perusmaulla tarkoitetaan. Kun seuraavan kerran juon vihreää teetä, voin makustella sitä ja tutkiskella ”umamin” makua.

 

Kuten tunnettua, teessä on kofeiinia, mutta L-teaniinin ansiosta kofeiini ei ota teenjuojasta ylivaltaa, sillä tämä aminohappo tasaa kofeiinin vaikutuksia ja rauhoittaa keskushermostoa. Tutkimusten perusteella vihreän teen nauttiminen vaikuttaa ihmisiin rauhoittavasti 30 – 40 minuuttia teen juomisen jälkeen. Tähän on kaksi syytä:

Ensinnäkin L-teaiini stimuloi kehoa tuottamaan alpha-aaltoja, jotka rauhoittavat mieltä, mutta lisäävät samalla vireystasoa. Toiseksi, L-teaiini vaikuttaa Gamma aminohapon muodostumiseen positiivisesti (Gamma aminohappo eli GABA on tärkein luonnollisesti ihmiskehossa muodostuva keskushermostoa rauhoittava välittäjäaine). GABA vaikuttaa muun muassa serotoniinin ja dopamiinin tuotantoon, jotka puolestaan vaikuttavat rentoutumiseen.

 

Rauhoittamista edistävien ominaisuuksiensa lisäksi L-teaniinilla on muitakin terveysvaikutuksia. Se alentaa verenpainetta ja joidenkin tutkimuksien mukaan sillä on havaittu olevan jopa syöpäsolujen muodostumista vähentäviä ominaisuuksia. Dopamiinin ja serotoniinin vapautumiseen liittyen se myös parantaa oppimiskykyä ja muistia. Ja koska L-teaniini auttaa lieventämään stressiä on sillä positiivinen vaikutus stressin aiheuttamiin ongelmiin kuten vastustuskyvyn heikkenemiseen, masennukseen ja ahdistukseen.

 

L-teaniinia voi nauttia rauhallisin mielin, sillä se on turvallinen ainesosa eikä sillä ole havaittu olevan minkäänlaisia sivuvaikutuksia.

Mikäli L-teaniinia toivoo saavansa mahdollisimman paljon, voi vihreistä teeladuista valita japanilaisen matchan (olen kerran maistanut matchaa; sitä nauttiessa teepulveri tulee kokonaan juoduksi eli kyseessä on varsin tuhti annos vihreää teetä).

 

Voidaan sanoa, että L-teaniini tekee vihreästä teestä juuri vihreää teetä: se luo sen erikoislaatuisen ominaisuuden sekä virkistää että rauhoittaa, antaa makua ja toimii muutoinkin nauttijansa eduksi mm. lievittämällä stressiä.
 

 

 

Joulu rooibos

Joulu lähestyy kovaa kyytiä, joten tällä kertaa maistelin joulutunnelmissa Forsmanin ”Joulu rooibos”-sekoitusta.

 

Rooibos on saanut mausteekseen appelsiinia, kanelia ja vaniljaa. Lisänä on saflorin ja kanervan kukkia.

Haudutin juomaa viisi minuuttia.

Kuivana punapensasteesekoitus tuoksuu voimakkaasti kanelilta. Rooibosta tekisi mieli tuoksutella vaikka miten pitkään. Tuoksu säilyy onneksi myös haudutetussa juomassa. Tällä saisi nostettua joulutunnelmaa vaikkapa pikkujouluissa tai lahjoja paketoidessa.

 

Maku on pehmeä ja kanelin vivahde miellyttävä. Olisin voinut hauduttaa rooibosta pidemmän aikaa, 5 minuuttia ei ehkä ihan riittänyt saamaan mausteita kunnolla esiin.



Musta lehtitee: Tibet – Makujen temppeli

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Suomen itsenäisyyspäivänä voi uhrata pari ajatusta myös sille, että monen maan kohdalla itsenäisyys ei ole selviö. Tämän ajatuksen innoittamana valitsin kaapista ”Tibet – Makujen temppeli”- lehtiteen.

 

Tavoistani poiketen maistelen tänään siis mustaa lehtiteetä. Pidän enemmän valkoisen, vihreä ja keltaisen teen mausta, musta tee on kohdallani tarvinnut aina voimakkaat mausteet mukaansa ennen kuin olen siitä pitänyt. Mielenkiinnolla lähdin siis hauduttamaan maustamatonta mustaa teetä.

Laatua kuvaillaan Forsman Tean pussin kyljessä näin: ”Tiibetin vuorilla kasvava korkealaatuinen musta lehtitee. Juoma kullanruskea, maku hienostuneen aromikas, runsas ja pehmeä jälkimaku.”

Veden lämmitin 90 asteeseen ja haudutusajaksi pussin kyljessä annetaan 4-5 minuuttia.

 

Maustamattoman mustan teen juominen vaatii jonkin verran totuttelua. Tämä tiibetiläinen lehtitee vaikuttaa hyvältä valinnalta mustaan teehen tottumattomalle. Jälkimaku tosiaan on pehmeä ja maku muutenkin ystävällinen ja suun täyttävä. Omasta mielestäni mustissa teissä on aina tietynlaista tummaa kitkeryyttä, niin tässäkin, mutta se ei tunnu kielellä pahalta.

Musta teen syvässä tuoksussa on jotain hyvin perinteistä ja nostalgista, jostain syystä mieleeni tuli lapsuuteni mummola. Ehkäpä isovanhempani keittelivät mustaa teetä ollessani lapsi (vaikka kahvia he useimmiten joivat).

Appelsiini-chili rooibos

Sain ystävien luona maisteltavaksi punapensasteetä eli rooibos-hauduketta. Kyseessä oli Forsmanin sekoitus, jossa lisämakua antavat hedelmäöljyt (joita ei ole pakkauksessa eritelty tarkemmin), chili sekä appelsiinin palat.

Appelsiini ja chili kuulostaa hyvältä yhdistelmältä. Valmiissa juomassa appelsiini tuntuu antavan enemmän tuoksua kuin makua, mutta silti se pehmentää taustalla voimakasta chiliä.

Chili maistuu ilahduttavasti jälkipotkuna kielellä ja kurkussa. Mauste on selkeä, joten tämä sekoitus ilahduttaa varmasti chilin ystäviä –ja vastaavasti jäisi chiliä karttavilta juomatta. Annostelu pitää vain muistaa tehdä oikein, jottei juomasta tule liian laimeata.

Haudutusajaksi pakkauksessa annetaan 5 min ja annostelu on se tavallinen eli yksi teelusikallinen kuppia kohti.

Appelsiini-chili rooibos oli hauska tuttavuus. Mukavaa huomata, että myös voimakkaille mausteille annetaan mahdollisuus sekoituksissa.

 

Rooibos hautuu lasipannussa.

Yleisesti rooibos-haudukkeista puhuakseni; minulla on ollut niiden kohdalla ihmettelyn aiheena eräs seikka:

Pakkauksissa lukee usein (niin myös tämän kertaisessa), että rooibos sopii myös odottaville äideille. Kuitenkin mm. terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivuilla suositellaan, ettei raskauden aikana juotaisi yrtti- tai rooibosjuomia, koska niiden vaikutuksia sikiöön ei tiedetä. Olin pitkään siinä luulossa, että raskauden aikana olisi syytä karttaa nimenomaan oikeaa teetä sen kofeiinin takia ja suosia sen sijaan juurikin rooibosta, mutta sain muutama päivä sitten kuulla kaveriltani, että asia on päinvastoin.

Onko kenelläkään tietoa aiheesta? Oletteko te tai ystävänne/sukulaisenne jättäneet yrtti- ja rooiboshaudukkeet pois juomavalikoimasta raskauden aikana?

 

Vihreä riisitee: Gen Mai Cha

Löysin vihdoinkin aikaa teelaadulle, jota olen pyöritellyt pitkään mielessäni. Forsmanin myymälässä törmäsin ensimmäistä kertaa riisiteehen; en ollut ikinä kuullutkaan moisesta!

Sain pussillisen kaupanpäällisiksi myymälästä.

Vihreä riisitee esillä Forsman Tea-myymälässä.

 

Kyseessä on perinteinen, eksoottinen japanilaistyyppinen erikoisuus, jossa on yhdistetty paahdettu riisi ja vihreä lehtitee. Pakkauksen mukaan laatu on vähäkofeiininen, eli sitä voisi harkita vaihtoehdoksi rooibos- tai yrttihaudukkeelle, jos syystä tai toisesta joutuu karttamaan kofeiinia. 

Kuivan teen tuoksu on havumainen ja pehmeän tumma, siinä on jotain kaukaista, mitä en tunnista. Kuiva teekin näyttää tarkasteltuna männynneulasilta riisinjyvien seassa.

Haudutin teetä 5 minuuttia 80-asteisessa vedessä (pakkauksessa haudutusajaksi annetaan 3-5 min).

Riisitee kuivana.

 

Valmiissa juomassa on makea haju; teen tuoksu muistuttaa riisikakkua tai popcornia. Vihreä tee muistuttelee itsestään vienosti paahdetun riisin alta. 

Maku on jännittävä, maistan selvästi paahdetun riisin. Vihreä tee taisi ehtiä hieman kitkeröityä, luulen, että 3 minuuttia olisi riittänyt haudutusajaksi pikkukupilliselleni. Muutoin suutuntuma on makea, lempeä ja suun täyttävä.

 

Tämä oli oikein mielenkiintoinen ja palkitseva kupillinen, vaikuttaa hyvältä syys- ja talvijuomalta pehmeän ja makean olemuksensa ansiosta. Suosittelen vihreää riisiteetä erityisesti heille, jotka ovat jo ehtineet hieman tutustua teen maailmaan ja tahtovat kokea erikoisempia makuaistimuksia. Tämä olisi myös hauskaa tarjottavaa Japanin tai Aasian kulttuureista kiinnostuneille tai miksei lapsivieraillekin –teessähän voi lähes maistaa popcornin.

Pussiteetä IKEAssa

Minulla sattui olemaan kamera mukana IKEA:n reissulla, joten ravintolassa piipahtaessani päätin tallentaa ruoan jälkeisen teehetkeni.

IKEAsta olen löytänyt monet huonekalut ja pikkutilpehöörit kotiini ja pidän muutenkin useiden tuotteiden selkeästä ja modernista tyylistä. Ravintolan hinta-laatusuhde on myös ollut aina kohdallaan, mutta minun täytyy sanoa, että nyt tuli vastaan teekupillinen, jota en kyennyt juomaan loppuun…

 

Tarjolla oli kahta erilaista pussiteelaatua ja valitsin niistä reilun kaupan luomuteetä, joka oli Clipper-merkkinen, maustamaton vihreä tee. En ole tainnut aiemmin törmätä kyseisen merkin alla kulkeviin teihin.

Liotettuani pussia vesikupissa aikani, haistelin valmistunutta juomaa. Tuoksu oli hieman tunkkainen ja tumma, mutta vihreän teen tuttu aromi tuoksui selkeästi. Maku oli vähän kitkerä. Liotin pussia hyvin vähän aikaa mukissani, mutta en ole varma, olisiko minun pitänyt noukkia pussukka pois kupista vieläkin aikaisemmin. Pussiteetähän ei tule liottaa vedessä pitkään, sillä se hautuu jauhomaisena puruna nopeammin kuin teen lehdet. Tämän pussiteen maku oli lopulta sekoitus kitkeryyttä, kuumaa vettä ja jonkinlaista vihreää teetä.

 

Yritän maistella uusia teekupillisiani mieli ja aistit avoimina, mutta tällä kertaa en löytänyt mausta mitään positiivista sanottavaa. Plussaa tämä pussitee saa reilun kaupan ja luomuleimoista, mutta makuelämykseksi siitä ei ole. Miltäköhän tämä tee olisi maistunut, jos sitä ei olisi jauhettu hienoksi tomuksi pussin sisään vaan olisin saanut liotella teenlehtiä tai lehden palasia?