Chamraj, Mansikka-vanilja vihreä lehtitee

On vierähtänyt monta kuukautta edellisestä blogikirjoituksestani. Uusia teemakuja olen maistellut hyvin harvakseltaan, sillä olen yrittänyt saada kaappini vanhaa varastoa käytettyä. Uusia teehuonevierailuja tässä välissä on ollut yksi, josta voisin kirjoittaa oman tekstinpätkän, mikäli palaan paikalle uudestaan kameran kanssa.



Tänään minulla oli sopivasti aikaa, kamera ladattuna ja edessäni avaamaton Forsmanin teesekoituspussi, jotta sain pitkästä aikaa syntymään blogikirjoituksen. Testauksen kohteena oli siis Forsman Tean vihreä tee, jota on maustettu vaniljalla ja mansikalla. Kyseessä on ilahduttavasti reilun kaupan tuote, joka on kotoisin Intiasta, Chamrajn viljelmältä Nilgiristä. Mansikan ja vaniljan lisäksi mausteena on käytetty ruusun terälehtiä.



Kuivan teen tuoksu on ennen kaikkea vihreän teen tuoksu, mansikka ainoastaan häivähtää taustalla. Haudutetun juoman tuoksu on lempeä ja kutsuva.

Vaikka sekoitus mansikka-vanilja kuulostaa houkuttelevalta, ei kumpikaan mainituista maistu haudutetussa juomassa. Ystävänikään ei tuntenut vaniljan tai mansikan makua, kun häntä asian tiimoilta haastattelin. Mansikka- ja vaniljaöljyä olisi voinut lisätä sekoitukseen paljon rohkeammin. Tavallisena vihreänä teenä tämä kyllä toimii ihan kelvollisesti.

 

 



"Vilukissa", Sen Cha vihreä lehtitee

Kevät on alkamassa ja ainakin Helsingissä katupölyä on välillä niin paljon, että ainakin minulta menee nenä tukkoon ja henkitorvet täyteen hiekanjyviä. Ystävien luona olen tutustunut uuteen vihreä tee sekoitukseen, joka on lähtöisin Forsmanin putiikista. Kyseessä on "Vilukissa", Sen Cha vihreä lehtitee, joka on maustettu eukalyptuksella. Tähän kiinalaiseen teehen antavat lisämakua maracujaöljy sekä jasmiinin kukat.

 

 

Eukalyptusta on lisätty teelehtiin juuri sopivasti. Maku on raikas ja auttaa ainakin hiukan tukkoiseen nenään. Tämä maustettu vihreä tee tosin on sen verran miellyttävän makuista, että joisin sitä ilman katupölyäkin. Eukalyptuksesta huolimatta tee ei maistu samalta kuin kurkkupastilli tai hammastahna, vaan vihreä tee on tunnistettavissa. Mausteita ei siis ole loroteltu lehdille liikaa.

Tämä on myös siitä iloinen ja ehkä harvinainenkin tuttavuus maustettujen teiden saralla, että teen tuoksulla kuivana ja maulla haudutettuna ei ole suurta eroa. Tuoksu lupaa juuri sitä, mitä kohta on luvassa huulilla ja kielellä.

 

Teetä ja kanelimanteleita: täydellinen herkkuhetki.







Forsman Tea luomu rooibos

Ulkona kevät yrittää jo varovaisesti saapua maisemaan.



Tuulinen sunnuntaipäivä. Olin juonut jo kaksi kupillista valkoista jasmiiniteetä (jonka olen arvostellut tässä blogissa 27.3.2013), mutta edelleen teki mieli hörppiä jotakin. Päätin vaihtaa pitkästä aikaa rooibokseen ja kaapissa odotti avaamistaan Forsman Tean (kyllä, juon paljon heidän sekoituksiaan) luomu rooibos.

Tähän rooibokseen ei ole sekoitettu mitään makua antavia mausteita tai öljyjä vaan se on pelkästään ominta itseään.



Rooibos-silpun tuoksu on makea, etäisesti hunajainen.

Haudutusveden annan kiehua 100 asteeseen ja haudutan juomaa viisi minuuttia. Rooiboksen haudutusajan kanssa ei tarvita intensiivistä kellon tarkkailua, koska sitä ei saa liiallisella haudutuksella muutettua kitkeräksi.

Kuiva rooibos odottamassa vettä ylleen.



Valmiilla juomalla on kevyt, huomaamaton tuoksu. Makukin on varsin mieto ja pehmeä. Olen selvästi aiemmin juonut vain maustettuja rooibos-sekoituksia, sillä huomaan odottavani selkeitä, tunnistettavia makuja viedessäni kupin huulilleni.

Tämä on helpon makuinen kofeiiniton juoma, joka varmasti kelpaa jokaiselle lämpimien kupposten ystävälle. Mikään tajunnanräjäyttävä tai erityisen herkkä makuelämys ei ole kyseessä, mutta perusjuomana tämä on oikein hyvä ja se sopii monenlaisiin hetkiin. Luomu-leimasta erityiskiitokset.

 

 



Teemaistajaiset

Pidin tänään teemaistajaiset kolmelle ystävälleni. Idean sain Pirkko Arstilan mainiosta ”Teen ystävän kirjasta”. Valitsin kolme maustamatonta, selkeästi erilaista teetä, koska kukaan meistä ei ole suuri teen tuntija. Kirjassa tällaisen selkeän maistelun vaihtoehtona olisi ollut perehtyminen yhden teelaadun eroihin, esimerkiksi vertailemalla vihreitä teen laatuja. Teelaatuja olisi voinut ehkä olla vielä yksi lisää, mutta useampaa tuskin kannattaa ainakaan aloittelijoiden kesken ottaa käsittelyyn. Paljastin teelaadut vasta maistelun jälkeen, jottei etukäteistieto loisi turhaan mielikuvia ja mielenkiinto säilyisi yllä.



Kirjassa kehotettiin ottamaan useampi kuin yksi kannu käyttöön. Minulla oli kaksi kannua ja niillä pärjäsi hyvin, kun toisen pesi maistelun lomassa. Toki kolmella kannulla olisin voinut jättää tiskaamisen kokonaan vasta maistelun jälkeen suoritettavaksi. Joka teelajin kohdalla katoin ystävieni eteen uudet kupit ja kehotin haukkaamaan vaalean kurkkuleivän palan ennen juomista. Vaalea leipäpala kurkulla puhdistaa makumaailman ennen uutta maistelua. Maistelun aikana ei syödä kakkuja, keksejä tai mitään muutakaan voimakkaan makuista. Luonnollisesti teehen ei sekoiteta maitoa, sokeria, sitruunaa tai hunajaa.

Kaiken, mitä teen yhteydessä syödään, pitää olla hyvin neutraalia.



Annoin jokaiselle teelaadulle kirjaimet ja maistelun kohteena olivat tässä järjestyksessä keltainen tee, tiibetiläinen musta tee ja Milky Oolong. Viimeiseksi mainittua en ollut itsekään ehtinyt aiemmin maistaa.

Arstilan kirjassa annetaan kuusi kysymystä, jotka olivat niin hyvin kuvailtuja ja keksittyjä, että käytin niitä sellaisenaan. Mikään ei estä esittämästä vähemmän kysymyksiä, mutta tässä tuli käytyä läpi teenautinnon monet puolet. Ehkäpä vieraat eivät ole aiemmin edes tulleet ajatelleeksi, miten monia erilaisia iloja tee voi tarjota? Kirjoitin ja tulostin kaikille omat täytettävät kaavakkeet. Vastauksia oli hauska ja mielenkiintoista käydä läpi, oli kiva, kun osanottajat käyttivät mielikuvitusta vastauksissaan.

Kysymykset kannattaa pohjustaa joko kertomalla tai kirjoittamalla. Kun kysymystä avataan hiukan pidemmälle ”Miltä maistuu?” lausahduksen sijaan, tulee maistaja tietoisemmaksi kaikista niistä mahdollisuuksista ja vivahteista, joita teestä voi etsiä ja löytää. Mielikuvituksen käyttöön ja mielikuvien tunnusteluun kannattaa kannustaa ja varata aikaa.

Alla kysymykset ja opastavat tekstit sellaisina kuin ne kaavakkeeseen kirjoitin (ne ovat siis suoria lainauksia Pirkko Arstilan teeoppaasta) sekä osanottajien vastauksia:

1.       Miltä tee näyttää kuivana?

Hypistelkää, haistelkaa, kuvitelkaa. Ovatko ne kikkaroita, kakkaroita, rusinoita, mykeröitä, neulasia, jouheisia, rouheisia jyväsiä, lehtisiä, lehden palasia, nuppusia, oksaisia? Nöhtäisiä? Mikä on väri? […] Miltä lehdet tuoksuvat vai tuoksuvatko laisinkaan? Minkälaiseksi kuvittelemme tämän teen maun? Tee voi kuivana tuoksua aivan erilaiselta kuin haudutettuna.

Keltaisesta teestä sanottua:

”Näyttää pitkulaisilta leteiltä, tuoksuu itämaiselta.”, ”Pitkä liru”, ”Toisiinsa kiertyneitä lehtiä/oksia”

Mustasta teetä sanottua:

”Kuivalta heinältä näyttää ja tuoksuu”, ”Hituloita”, ”Pientä sälää”

Oolongista sanottua:

”Kakkaroilta, palloilta. Tuoksuu hyvältä, lakritsiselta.”, ”Suklaahippu”, ”Pieniä kikkareita”

 

Kuivaa teetä esitellään maistajille valkoiselta lautaselta.



2.       Haudutetun teen väri?

Kun tee on kaadettu kuppeihin, voi alkaa ihailla sen väriä. Onko se hento? Vahva? Meripihkaa, sampanjaa, vihreää nurmea, luumua? Vai hehkuttaako se kellertävää valoa? Kuutamoa? Onko se punainen, roosa? Vai likaisen ruskea? Samea lammikko?

Keltaisesta teestä sanottua:

”Hento sampanjainen”, ”Sampanja, hento”, ”Hento, vaalea, hailakka”

Mustasta teetä sanottua:

”Tumma vahva”, ”Kasvivärjäysliuos (vastaajalle oli tullut mieleen muistikuva äidistään värjäämässä kankaita kasviväreillä)”, ”Hyvin vahva, tumma”

Oolongista sanottua:

”Omenamehumainen, kaunis väri”, ”Aamupissa, oranssi meripihka”, ”Omenamehu”

 

 

3.       Miltä tee tuoksuu?

Tuoksutelkaamme. Nenä pystyy erottamaan 10 000 tuoksua, tuoksu johdattaa makuun ja suurin osa mauistamme on hajun ja maun yhdistelmä. Tuoksuun tottuu liiankin nopeasti, joten nuuhkaistaan ensin voimakkaasti vain kerran, pari. […] Mitä teen tuoksu tuo mieleen? Kukkia, multaa, ruohoa, havua? Mausteita? Merta? Karamellia, suklaata, vaniljaa? Mielikuvitus kehään: Apiloita, jäniksenkorvia, hevosen hikeä, kengännauhoja, pahvitölkkiä, kuolleen tädin puseroa, märkää hautausmaata, syksyn sänkeä?

Keltaisesta teestä sanottua:

”Tulee mieleen kuuma lähde tai hieno kylpylä”, ”Ruoho + vanilja”, ”Eipä tuoksu paljon miltään”

Mustasta teetä sanottua:

”Hevoselta tai tallilta, mustalta”, ”Äiti keittänyt luonnonvärejä kankaanvärjäykseen, tuoksuu vahvasti värjäysliuokselta”, ”Nahkainen, myös hieman makea, hunajainen”

Oolongista sanottua:

”Hyvältä, ei tule mitään mieleen”, ”vahaliitu”, ”Vahaliitu”

4.       Miltä tee maistuu?

Teen jäähdyttyä sopivasti tulee maistamisen riemuisa hetki. On aika kokea ”makuavaruus”. Perusmakuja on neljä; suolainen, makea, karvas ja hapan. On myös maku nimeltä umami. Tee maistuu harvoin suolaiselta, mutta makeus ja kitkeryys nousevat esiin ensimmäisinä. Puhutaan alkumausta, joka on se ensimmäinen vaikutelma. Keskimaku tuntuu juuri ennen nielaisua ja jälkimaku, ”häntä”, on tärkeä. pitkä, hieno jälkimaku on hienon teen merkki. […]

Teetä pitää ottaa suun täydeltä, sitä saa purskutella suussaan viinin maistajien tavoin. Makujen viuhka on laaja ja täyttää suun ikenien takaisia soppeja myöten. Pidät mausta tai et, pyri tunnistamaan missä kohtaa maku tuntuu. […] Ovatko kitkeryys, happamuus, makeus tasapainossa? Miten teen maut leviävät suuhun ja yhdistyvät tuoksuihin? Millainen on jälkimaku? Pitkä, lyhyt, täysin olematon? Jos joku tee tuntuu vastenmieliseltä, niin maistaja ikään kuin pidättelee sen aistimusta vastaan.

Keltaisesta teestä sanottua:

”Mieto maku, maistuu myös kuumalta lähteeltä tai turkkilaiselta kylpylältä”, ”Miellyttävä mieto maku. Ei jälkimakua.”, ”Todella mieto maku”

Mustasta teetä sanottua:

”Maistuu jotenkin perusteeltä (saako näin sanoa?)”, ”Ei maistu oikein yhtä paljon kuin tuoksuu”, ”Hieman kitkerä”

Oolongista sanottua:

”Vähän karvas, jotenkin mieleen tulee, että olisi ulkomailla”, ”Suklainen, makea”, ”Mieto”

5.       Miltä teen lehdet näyttävät haudutettuina?

On aina mielenkiintoista ja kiehtovaa nähdä millaisiksi lehdet muuttuvat haudutuksessa. […] Ne voivat muistuttaa vaikkapa sammalia, merileviä, haavan lehtiä, pieniä ituja, niitä ei voi lakata hämmästelemästä. Nuppulehdet voivat näyttää siltä kuin ne olisi juuri poimittu.

Keltaisesta teestä sanottua:

”Ruskeilta, boolissa lilluneilta hedelmiltä”, Pitkiltä”, ”Näyttävät samoilta kuin kuivina, mutta vettyneiltä”

Mustasta teetä sanottua:

”Vihreiltä lehdiltä”, ”Järven rannassa syksyllä lilluva lehtimassa”, ”Leikattu ruoho”

Oolongista sanottua:

”Tummanvihreiltä, syksyiseltä nurmikolta”, ”Ajettu ruoho muussina”, ”Pieniä nuppuja”

6.       Milloin ja missä yhteydessä haluaisit nauttia juuri tätä teetä?

Hyvin tärkeä kysymys, se avaa suhteemme teehen. Jotkut sanovat sen sopivan aamiaiseensa tai iltapäiväänsä. Mutta nyt on lupa heittäytyä tunnelmien valtaan. Vaikkapa näin: Tämä tee sopisi nautittavaksi saunan laiturilla tyynenä iltana järven kimaltaessa pelityynenä ja kalojen tuikkiessa pintaan. Lumipyryisenä päivänä kahden ystävyksen tavatessa pitkän ajan jälkeen. Ollessani levoton ja onneton tämä tee tuo lohtua. Palkitsen itseni tällä jumalaisella juomalla.

Voihan olla, että maistelija parahtaa: En ikinä aio tätä teetä juoda!

Keltaisesta teestä sanottua:

”Rauhallisessa ympäristössä, kylpyläkäynnin jälkeen”, ”Nautiskeluhetkeen, ei aamuteeksi. Hidas hetki. Henkilönä tai fiktiohahmona muistuttaa Niiskuneitiä.”, ”Ehkä hieman liian laimea ja mitäänsanomaton minun makuuni”

Mustasta teetä sanottua:

”Aamulla aamupalapöydässä rauhassa”, ”Ehkä illalla tai aamulla”, ”Ehkä aamuisin”

Oolongista sanottua:

”Hotellin iltapalalla”, ”Iloisena hetkenä, melkein kuin kahvi”, ”Ehkä iltapäiväteenä kakkupalan kanssa.”

Vihreä tee-sekoitus: Sencha Greenhorn

Hyvää uutta vuotta kaikki blogini pariin eksyneet! Nyt on hyvä aika maistella joululahjoja.

Sain lahjaksi vihreää teetä, josta on nyt tullut yksi suosikeistani. Tee on ostettu helsinkiläisestä kahvilasta nimeltä Crema (Liisankatu 15), missä sitä myydään irtotuotteena. Cremalla on myös nettikauppa, joten tuotteita (teetä, kahvia ja tarvikkeita) voi tilata kotiinsa, mikäli liikkeessä asiointi ei onnistu.

 

Vihreä tee on laadultaan sencha greenhorn ja sen haudutuslämpötilaksi annetaan pussin kyljessä 80 astetta ja haudutusajaksi 2-3 minuuttia. Vihreä tee on maustettu appelsiinilla ja sitruunalla. Löysin Creman nettisivulta luettelon sekoituksen sisällöstä:

-Vihreä tee 84%

-Appelsiinin siivuja

-Appelsiini (glukoosisiirappi, appelsiinimehutiiviste, aprikoosisosetiiviste, sokeri, sakeuttamisaine E401)

-Sitruuna (glukoosisiirappi, sitruunamehutiiviste, sokeroitu aprikoosi, muunneltu tärkkelys, sakeuttamisaine E401, aromeja)

-Aromeja

-Auringonkukan terälehtiä

-Luontaisia aromeja

Harmi, että sekoitukseen on työnnetty E-koodi, se laskee vähän pisteitä. En myöskään liputa sokerin tai mehun puolesta, kun teestä on kyse, mutta nämä seikat selittävät sen, miksi ihastuin teen makuun niin paljon, herkkupeppu kun olen.

 

Noh, kaikesta huolimatta tämä sekoitus maistuu ja tuoksuu hyvältä.

Haudutetun juoman tuoksu on ihanan raikkaan appelsiininen ja väri on kirkas ja haalean keltainen, appelsiinin palat värjäävät vettä.

Maku on kevyt, raikas ja makeahko, mutta siinä on myös sitrushedelmien kirpsakka sävy. Sitruksiset sävyt eivät kuitenkaan peitä alleen vihreän teen makua vaan kaikki makujen vivahteet ovat tasapainossa keskenään. Onnistunut sekoitus.

 

Valmis juoma muumimukissa. Joulupukki toi myös kuvassa näkyvät kauniit pienet valotimantit (pukin pajan lisäksi niitä löytyy IKEA:sta ;)).

 

Vihreä tee ja L-teaniini

Lukijan jättämästä kommentista sain inspiraation lähteä tutkimaan enemmän teen rauhoittavaa ominaisuutta. Teen sisältämä kofeeini –eli piristävä vaikutus- on lähes kaikille tuttu, mutta sen rauhoittava puoli ei aina ole yhtä tunnettu. Olen kirjoittanut aiheesta jonkin verran huhtikuun postauksessa ”Teen terveysvaikutukset”, mutta tahdoin nyt paneutua tähän yhteen ominaisuuteen hiukan syvemmin.

 

Avainsana on L-teaniini, joka omaa positiivisia neurobiologisia vaikutuksia. Tätä vapaata aminohappoa löytyy vain teepensaista ja sitä esiintyy teeladuista ainoastaan vihreässä teessä.

 

Olen kuullut jonkin verran puhuttavan ”viidennestä mausta”, jonka japanilaiset ovat keksineet (makean, suolaisen, happaman ja kitkerän lisäksi). Tämä viides perusmaku on nimeltään umami ja kyseessä on juurikin se maku, jonka vihreä tee saa L-teaniini aminohaposta. Tämä oli itselleni uusi asia, sillä olen jonkin verran miettinyt, mitä tällä viidennellä perusmaulla tarkoitetaan. Kun seuraavan kerran juon vihreää teetä, voin makustella sitä ja tutkiskella ”umamin” makua.

 

Kuten tunnettua, teessä on kofeiinia, mutta L-teaniinin ansiosta kofeiini ei ota teenjuojasta ylivaltaa, sillä tämä aminohappo tasaa kofeiinin vaikutuksia ja rauhoittaa keskushermostoa. Tutkimusten perusteella vihreän teen nauttiminen vaikuttaa ihmisiin rauhoittavasti 30 – 40 minuuttia teen juomisen jälkeen. Tähän on kaksi syytä:

Ensinnäkin L-teaiini stimuloi kehoa tuottamaan alpha-aaltoja, jotka rauhoittavat mieltä, mutta lisäävät samalla vireystasoa. Toiseksi, L-teaiini vaikuttaa Gamma aminohapon muodostumiseen positiivisesti (Gamma aminohappo eli GABA on tärkein luonnollisesti ihmiskehossa muodostuva keskushermostoa rauhoittava välittäjäaine). GABA vaikuttaa muun muassa serotoniinin ja dopamiinin tuotantoon, jotka puolestaan vaikuttavat rentoutumiseen.

 

Rauhoittamista edistävien ominaisuuksiensa lisäksi L-teaniinilla on muitakin terveysvaikutuksia. Se alentaa verenpainetta ja joidenkin tutkimuksien mukaan sillä on havaittu olevan jopa syöpäsolujen muodostumista vähentäviä ominaisuuksia. Dopamiinin ja serotoniinin vapautumiseen liittyen se myös parantaa oppimiskykyä ja muistia. Ja koska L-teaniini auttaa lieventämään stressiä on sillä positiivinen vaikutus stressin aiheuttamiin ongelmiin kuten vastustuskyvyn heikkenemiseen, masennukseen ja ahdistukseen.

 

L-teaniinia voi nauttia rauhallisin mielin, sillä se on turvallinen ainesosa eikä sillä ole havaittu olevan minkäänlaisia sivuvaikutuksia.

Mikäli L-teaniinia toivoo saavansa mahdollisimman paljon, voi vihreistä teeladuista valita japanilaisen matchan (olen kerran maistanut matchaa; sitä nauttiessa teepulveri tulee kokonaan juoduksi eli kyseessä on varsin tuhti annos vihreää teetä).

 

Voidaan sanoa, että L-teaniini tekee vihreästä teestä juuri vihreää teetä: se luo sen erikoislaatuisen ominaisuuden sekä virkistää että rauhoittaa, antaa makua ja toimii muutoinkin nauttijansa eduksi mm. lievittämällä stressiä.
 

 

 

Joulu rooibos

Joulu lähestyy kovaa kyytiä, joten tällä kertaa maistelin joulutunnelmissa Forsmanin ”Joulu rooibos”-sekoitusta.

 

Rooibos on saanut mausteekseen appelsiinia, kanelia ja vaniljaa. Lisänä on saflorin ja kanervan kukkia.

Haudutin juomaa viisi minuuttia.

Kuivana punapensasteesekoitus tuoksuu voimakkaasti kanelilta. Rooibosta tekisi mieli tuoksutella vaikka miten pitkään. Tuoksu säilyy onneksi myös haudutetussa juomassa. Tällä saisi nostettua joulutunnelmaa vaikkapa pikkujouluissa tai lahjoja paketoidessa.

 

Maku on pehmeä ja kanelin vivahde miellyttävä. Olisin voinut hauduttaa rooibosta pidemmän aikaa, 5 minuuttia ei ehkä ihan riittänyt saamaan mausteita kunnolla esiin.



Musta lehtitee: Tibet – Makujen temppeli

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Suomen itsenäisyyspäivänä voi uhrata pari ajatusta myös sille, että monen maan kohdalla itsenäisyys ei ole selviö. Tämän ajatuksen innoittamana valitsin kaapista ”Tibet – Makujen temppeli”- lehtiteen.

 

Tavoistani poiketen maistelen tänään siis mustaa lehtiteetä. Pidän enemmän valkoisen, vihreä ja keltaisen teen mausta, musta tee on kohdallani tarvinnut aina voimakkaat mausteet mukaansa ennen kuin olen siitä pitänyt. Mielenkiinnolla lähdin siis hauduttamaan maustamatonta mustaa teetä.

Laatua kuvaillaan Forsman Tean pussin kyljessä näin: ”Tiibetin vuorilla kasvava korkealaatuinen musta lehtitee. Juoma kullanruskea, maku hienostuneen aromikas, runsas ja pehmeä jälkimaku.”

Veden lämmitin 90 asteeseen ja haudutusajaksi pussin kyljessä annetaan 4-5 minuuttia.

 

Maustamattoman mustan teen juominen vaatii jonkin verran totuttelua. Tämä tiibetiläinen lehtitee vaikuttaa hyvältä valinnalta mustaan teehen tottumattomalle. Jälkimaku tosiaan on pehmeä ja maku muutenkin ystävällinen ja suun täyttävä. Omasta mielestäni mustissa teissä on aina tietynlaista tummaa kitkeryyttä, niin tässäkin, mutta se ei tunnu kielellä pahalta.

Musta teen syvässä tuoksussa on jotain hyvin perinteistä ja nostalgista, jostain syystä mieleeni tuli lapsuuteni mummola. Ehkäpä isovanhempani keittelivät mustaa teetä ollessani lapsi (vaikka kahvia he useimmiten joivat).

Appelsiini-chili rooibos

Sain ystävien luona maisteltavaksi punapensasteetä eli rooibos-hauduketta. Kyseessä oli Forsmanin sekoitus, jossa lisämakua antavat hedelmäöljyt (joita ei ole pakkauksessa eritelty tarkemmin), chili sekä appelsiinin palat.

Appelsiini ja chili kuulostaa hyvältä yhdistelmältä. Valmiissa juomassa appelsiini tuntuu antavan enemmän tuoksua kuin makua, mutta silti se pehmentää taustalla voimakasta chiliä.

Chili maistuu ilahduttavasti jälkipotkuna kielellä ja kurkussa. Mauste on selkeä, joten tämä sekoitus ilahduttaa varmasti chilin ystäviä –ja vastaavasti jäisi chiliä karttavilta juomatta. Annostelu pitää vain muistaa tehdä oikein, jottei juomasta tule liian laimeata.

Haudutusajaksi pakkauksessa annetaan 5 min ja annostelu on se tavallinen eli yksi teelusikallinen kuppia kohti.

Appelsiini-chili rooibos oli hauska tuttavuus. Mukavaa huomata, että myös voimakkaille mausteille annetaan mahdollisuus sekoituksissa.

 

Rooibos hautuu lasipannussa.

Yleisesti rooibos-haudukkeista puhuakseni; minulla on ollut niiden kohdalla ihmettelyn aiheena eräs seikka:

Pakkauksissa lukee usein (niin myös tämän kertaisessa), että rooibos sopii myös odottaville äideille. Kuitenkin mm. terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivuilla suositellaan, ettei raskauden aikana juotaisi yrtti- tai rooibosjuomia, koska niiden vaikutuksia sikiöön ei tiedetä. Olin pitkään siinä luulossa, että raskauden aikana olisi syytä karttaa nimenomaan oikeaa teetä sen kofeiinin takia ja suosia sen sijaan juurikin rooibosta, mutta sain muutama päivä sitten kuulla kaveriltani, että asia on päinvastoin.

Onko kenelläkään tietoa aiheesta? Oletteko te tai ystävänne/sukulaisenne jättäneet yrtti- ja rooiboshaudukkeet pois juomavalikoimasta raskauden aikana?

 

Vihreä riisitee: Gen Mai Cha

Löysin vihdoinkin aikaa teelaadulle, jota olen pyöritellyt pitkään mielessäni. Forsmanin myymälässä törmäsin ensimmäistä kertaa riisiteehen; en ollut ikinä kuullutkaan moisesta!

Sain pussillisen kaupanpäällisiksi myymälästä.

Vihreä riisitee esillä Forsman Tea-myymälässä.

 

Kyseessä on perinteinen, eksoottinen japanilaistyyppinen erikoisuus, jossa on yhdistetty paahdettu riisi ja vihreä lehtitee. Pakkauksen mukaan laatu on vähäkofeiininen, eli sitä voisi harkita vaihtoehdoksi rooibos- tai yrttihaudukkeelle, jos syystä tai toisesta joutuu karttamaan kofeiinia. 

Kuivan teen tuoksu on havumainen ja pehmeän tumma, siinä on jotain kaukaista, mitä en tunnista. Kuiva teekin näyttää tarkasteltuna männynneulasilta riisinjyvien seassa.

Haudutin teetä 5 minuuttia 80-asteisessa vedessä (pakkauksessa haudutusajaksi annetaan 3-5 min).

Riisitee kuivana.

 

Valmiissa juomassa on makea haju; teen tuoksu muistuttaa riisikakkua tai popcornia. Vihreä tee muistuttelee itsestään vienosti paahdetun riisin alta. 

Maku on jännittävä, maistan selvästi paahdetun riisin. Vihreä tee taisi ehtiä hieman kitkeröityä, luulen, että 3 minuuttia olisi riittänyt haudutusajaksi pikkukupilliselleni. Muutoin suutuntuma on makea, lempeä ja suun täyttävä.

 

Tämä oli oikein mielenkiintoinen ja palkitseva kupillinen, vaikuttaa hyvältä syys- ja talvijuomalta pehmeän ja makean olemuksensa ansiosta. Suosittelen vihreää riisiteetä erityisesti heille, jotka ovat jo ehtineet hieman tutustua teen maailmaan ja tahtovat kokea erikoisempia makuaistimuksia. Tämä olisi myös hauskaa tarjottavaa Japanin tai Aasian kulttuureista kiinnostuneille tai miksei lapsivieraillekin –teessähän voi lähes maistaa popcornin.

Pussiteetä IKEAssa

Minulla sattui olemaan kamera mukana IKEA:n reissulla, joten ravintolassa piipahtaessani päätin tallentaa ruoan jälkeisen teehetkeni.

IKEAsta olen löytänyt monet huonekalut ja pikkutilpehöörit kotiini ja pidän muutenkin useiden tuotteiden selkeästä ja modernista tyylistä. Ravintolan hinta-laatusuhde on myös ollut aina kohdallaan, mutta minun täytyy sanoa, että nyt tuli vastaan teekupillinen, jota en kyennyt juomaan loppuun…

 

Tarjolla oli kahta erilaista pussiteelaatua ja valitsin niistä reilun kaupan luomuteetä, joka oli Clipper-merkkinen, maustamaton vihreä tee. En ole tainnut aiemmin törmätä kyseisen merkin alla kulkeviin teihin.

Liotettuani pussia vesikupissa aikani, haistelin valmistunutta juomaa. Tuoksu oli hieman tunkkainen ja tumma, mutta vihreän teen tuttu aromi tuoksui selkeästi. Maku oli vähän kitkerä. Liotin pussia hyvin vähän aikaa mukissani, mutta en ole varma, olisiko minun pitänyt noukkia pussukka pois kupista vieläkin aikaisemmin. Pussiteetähän ei tule liottaa vedessä pitkään, sillä se hautuu jauhomaisena puruna nopeammin kuin teen lehdet. Tämän pussiteen maku oli lopulta sekoitus kitkeryyttä, kuumaa vettä ja jonkinlaista vihreää teetä.

 

Yritän maistella uusia teekupillisiani mieli ja aistit avoimina, mutta tällä kertaa en löytänyt mausta mitään positiivista sanottavaa. Plussaa tämä pussitee saa reilun kaupan ja luomuleimoista, mutta makuelämykseksi siitä ei ole. Miltäköhän tämä tee olisi maistunut, jos sitä ei olisi jauhettu hienoksi tomuksi pussin sisään vaan olisin saanut liotella teenlehtiä tai lehden palasia?

Forsman Tea-myymälässä: maistelua ja ankkasihtejä



Pääsin viikko sitten pitkästä aikaa vierailemaan Forsman Tean Vantaan myymälässä. Maistiaisissa oli kolmea erilaista laatua, joista yhdestä kirjoitinkin jo aiemmin. Kaksi muuta, laadukasta vihreää teetä, esittelen tässä kirjoituksessa. Näitä kahta huipputeetä oli ostettu juotavaksi myös Suomessa taannoin vierailleelle Shanghain pormestarille. Mukana on myös yleiskatsaus myymälään sekä pieni tuote-esittely.

 

Mao Hunan

Luomu tiny hair, high grown

vihreä, kierrelehtinen tee

 

Tästä teelaadusta tuli yksi suosikkejani. Tee maistuu laadukkaalta, juodessa tuntuu, että hetkessä on jotain ylellistä. Maku on pehmeä ja miellyttävä, ei lainkaan väkevä ja helposti lähestyttävä. Tällaisesta kupillisesta tahtoo nauttia rauhassa; laatu ei maullaan vaadi pysähtymistä eikä keskittymistä, mutta juodessaan tahtoo vapaaehtoisesti vaipua pieneen rentoutuneeseen tilaan ja nauttia joka siemaisusta. Suosittelen lämpimästi!

Laatu on paitsi hyvää, minusta myös hinnaltaan kohtuullista (12,90/100 g). Tätä teetä olisi kuitenkin sääli juoda kiireisen arkiaamun pikaisena kupillisena; suosittelen nauttimaan tätä teetä silloin, kun on aikaa maistaa juoman sävyt.

 

Zhu ye Qing hautumassa



Zhu ye Qing

Green Bamboo, high grown, vihreä lehtitee

 

 

Teelaadulla on pitkät, neulasmaiset lehdet ja kuivana teen tuoksu on vahva.

Laatu ei kitkeröidy helposti eli hauduttaessa ei ole kiirettä poistaa filtteriä tai lehtiä kupista; itse asiassa maistelimme kupillisen niin, että lehdet leijuivat vedessä juomisen ajan. Lasinen teekuppi olikin kuin ikkuna akvaarioon, avautuneet teenlehdet olivat kauniita hyvin hailakasti värjäytyneessä vedessä.

Tämän ylellisen laadun maku tuntui haudutettuna tummalta eikä siinä ollut lainkaan makeutta. Kitkeryyttä ei tosiaan ollut, vihreän teen maku sen sijaan oli hyvin voimakas. Voin kuvitella, että tummapaahtoisen kahvin ystävät voisivat pitää tästä laadusta.

En ihastunut tähän laatuun, minun makuuni ovat näemmä enemmän kevyet vihreät teet, sillä Mao Hunaniin hullaannuin ikihyviksi. Zhu ye Qing on arvokkaampaa laatua, hinta vieraillessani liikkeessä oli 22,40/100 g.

 



Teemaistelun lisäksi hypistelin paria uutuustuotetta. Valikoimiin oli viime kerran jälkeen lisätty veikeä, kelluva ankkasihti sekä tyylikäs haudutuspannu, jonka kaatokahva on sijoitettu mielenkiintoisesti pannun kylkeen.

 

Ankkasihti oli vinkeä tuttavuus: se voisi olla hauska lahja leikkimieliselle teen ystävälle tai lapselle. En päässyt kokeilemaan ankkaa, mutta ymmärtääkseni pieni ankka kelluttaa sihtiä eikä se vajoa kupin pohjalle. Sihti oli samaa kokoluokkaa kuin perinteiset pallot tai lusikat ja hauduttamisen jälkeen ankka sihteineen asetetaan munakupin malliseen siniseen astiaan. Tässä sihdissä on ratkaistu näppärästi ongelma, mitä tehdä kahvipöydässä käytetylle teesihdille, kun se on aika poistaa kupista. Kumiankka ei ehkä ihan joka kattaukseen sovi, mutta ideana se on hauska ja toteutus varsin näppärä, pidän erityisesti märkä-teesihti-ratkaisusta.

 

Pannuhyllyllä uusi tulokas oli matala, keraaminen, Cha Cult-merkkinen haudutuspannu, jossa kaatokahva oli asetettu pannun sivulle nokkaan nähden. Cha Cult taitaa olla saksalainen merkki, oikaiskaa, jos olen väärässä. Tarjolla oli joko tummaa tai vaaleaa sävyä, itse pidin erityisesti tummasta. Sävyistä mieleen tulivat sekä puu että savi. Pannun sisällä oli valmiina sopivankokoinen sihti hauduttamista varten.

Kääntelin pannua käsissäni ja se voisi olla hyvä vaihtoehto valurautaiselle, japanilaiselle pannulle, jos ihan vain ulkonäöstä puhutaan.

 

Forsmanin Vantaan myymälään on aina ilo astua, kun silmät saavat levätä pitkissä hyllyriveissä, joissa monipuoliset teelaadut odottavat löytäjäänsä. Palvelu oli jälleen ystävällistä ja asiantuntevaa, jokaista asiakasta autetaan löytämään sopiva teelaatu ja neuvotaan sen hauduttamisessa. Pidän myös siitä, miten selkeä ja siisti esillepano myymälässä vallitsee; esimerkiksi valmiiksi pussitetut teet on jaettu hyllyittäin mustaan, vihreään, valkoiseen ja haudukkeisiin. Monenlaiset haudutuspannut puolestaan ovat kauniisti esillä korkeassa avohyllyssä. Tila on avara ja valkoisten kahvipöytien ääreen tekee mieli istahtaa teekupposelle. Suosittelen myymälää lämpimästi.



 

Minun teekuppini



Pelastin tämän ainoan huumorimukini ystävän kirpputorikasasta.
Minusta se on hulvaton. :D



Kuppi on olennainen osa teenautintoa. Teekuppi voi olla savea, posliinia, lasia… Mahdollisuuksia on monia. Olen juonut vanhasta lehdestä valmistettua hauduketta snapsilasista, teehuoneella olen siemaillut valkoista teetä korvattomasta, keraamisesta pikku kupposesta ja arkisimmat teeni juon muumimukista tai hädän tullen jopa pahvimukista. Tässä tulee katsaus teekuppeihin, joita piilee kaappieni kätköissä, yleisluontoisemman teekuppikirjoituksen laadin myöhemmin.

Japanilainen teekuppi

 

Parhaimman tee-elämyksen saan kotona, kun käytän isoäitini minulle lahjoittamia ohuen ohuita japanilaisia terra-posliini teekuppeja. Kuppeihin ja aluslautasiin on maalattu viehättävä japanilainen maisema kultaisilla koristeilla. Isoäitini sai kupit syntymäpäivälahjaksi nuoruudessaan, mutta hän ei käyttänyt niitä kuin kerran tai kaksi. Mummu olisi varmasti tyytyväinen, jos tietäisi, miten kovassa käytössä hänen kuppinsa nyt ovat –niiden peseminen tosin pelottaa joka kerta, posliini on lähes läpikuultavan ohutta.

Muumimukikokoelmani esittelinkin aiemmassa kirjoituksessani. Niiden rinnalla säilytän vain muutamaa posliinimukia, joista kerron hieman alla.

Lapsuuteni kisumirri-muki

 

Kultareunuksinen kissamuki ei ole –ainakaan enää- ihan tyyliäni, mutta en raaski antaa sitä pois. Sain tämän brittiläiseltä vaikuttavan posliinimukin lahjaksi isältäni ollessani 7- tai 8-vuotias. Join monta vuotta veteni ja mehuni juuri tästä mukista ja olin ylpeä, että minulla oli ihan oma juomamuki.

Keijukaiset

 

Kahteen kannelliseen keijumukiin pätee myös muistoihin kytkeytyvä tarina. Sain liilapohjaisen mukin useita vuosia sitten lahjaksi rakkaalta ystävältäni ja myöhemmin sain sattumalta sukulaiseltani lahjaksi sille parin. Liila keijumuki on niin muistorikas, että se saa pysyä kaapissani, ja niin kauan kuin pari mahtuu sen vierelle, sekin saa pysyä astiahyllylläni. Kannen alla juoma pysyisi lämpimänä, mutta harvoin hörpin teetäni niin hitaasti, että se ehtii jäähtyä. Ehkä kansiominaisuutta voisi hyödyntää syksyn aikaan parvekkeella.

 

Iittalan glögilasi on ajanut myös teekupin asemaa. Lasinen, lämmön kestävä glögilasi on oivallinen valinta, kun tahtoo nauttia teen väristä tai avautuvista teen lehdistä. Suosittelenkin kaikille teen visuaalisuudesta ilahtuville joko lasista teepannua tai lämmön kestävää glögilasia. Nykyään markkinoilla tosin on varta vasten teelle tarkoitettuja juomalasejakin.

 

 

Millaisesta kupista tai mukista sinä juot mieluiten tai useinmiten teesi? Onko kaapissasi jokin muistorikas teekuppi? Tai millainen olisi unelmiesi teeastiasto?

Little Miracles, luomujäätee

Vaikka syksyn viileät päivät ovatkin jo saapuneet, tekee silti välillä mieli juoda myös kylmiä juomia. Ostin marketin kylmähyllystä ”Little Miracles”-sarjaan kuuluvan jääteejuoman. Kyseessä on ilahduttavasti luomutuote ja hintaa 330 ml pullolla on noin 2.30 - 2.90 e kaupasta riippuen. Maahantuoja on Lejos Oy ja valmistaja löytyy Tanskasta.

Pullon mainosteksti lupaa seuraavaa: ”Organic Little Miracles –meaningful drinks to do you good. Virkistävä sekoitus luonnon piristäviä hedelmiä ja valkoista teetä sekä ginsengiä, josta saat terveellistä ja luontaista energiaa.”

En huomannut itsessäni kovin suurta energialatausta jääteetuokioni jälkeen (en tosin ollut väsynytkään, joten vertailukohtani on huono), mutta onhan tämä luomujuoma toki parempi vaihtoehto kuin kofeeinipitoiset energiajuomat limuhyllyillä.

 

”Little Miracles” jääteejuomia löytyy musta,- valkoinen- ja vihreäteepohjalla, itse valitsin hyllystä valkoinen tee-version. Itse teeuutetta juomassa on huvittavan vähän, ainesosat ovat seuraavanlaisia:

Hiilihapoton vesi, agaavesiirappi, tiivisteestä valmistetut hedelmämehut 5,5 % (omena, sitruuna, kirsikka, vadelma, acai), valkoinen tee-uute 0,12 %, kasviuute 0,001 % (6 vuotta vanha Panax-Ginseng), luonnonmukainen tiiviste porkkanoista, mustaviinimarjoista ja omenoista, sitruunahappo, antioksidantit.

Melkoinen coctail eri mehuja siis.

Juoman tuoksu on siirappinen ja väri on tumman oranssi. Maku on erikoinen, mutta tasapainoinen ja onnistunut sekoitus, joka tosin on melko makea. Voimakkaimmin maistuvat kirsikka ja siirappi, mutta sekoituksesta on vaikea erottaa ainesosia pelkän makuaistin avulla.

Moni jäätee lähentelee kaloreidensa puolesta limuja tai mehuja. Maistelun kohteena ollut juoma pitää sisällään energiaa 27 kcal/100 ml. Little Miracles ei kilpailijoihinsa verrattuna ole suurin kalorien lähde, mutta pienemmälläkin energiamäärällä jääteetä kaupoista löytyy. Hiilihydraatteja juomassa on 6.4 g/100 ml.

Vaikka jäätee olikin ihan maukasta, oli se sen verran makeaa, etten olisi yhtään enempää voinut juoda sitä. Olisin toki voinut sulkea kierrekorkin ja jättää osan myöhemmäksi, mutta tulipahan nyt kipattua kaikki kerralla lasiin. En ole limujen ystävä ja voisin kuvitella kaivavani piknikillä tai rantaretkellä laukustani ”Little Miracles”-pullon, kun muuta ottavat esiin Coca Cola-tölkit, mutta kovin usein en näin makeaa annosta himoitse lasiini.

Appelsiini Sen Cha, luomu vihreä tee

Tänään maistelussa oli Appelsiini Sen Cha, luomuviljeltyä vihreää teetä, jonka mukaan on lisätty luontaista appelsiiniöljyä. Kyseessä on Forsman Tea:n sekoitus ja maistelemaan pääsin ko. yrityksen myymälässä Vantaalla. Puodissa on ollut joka käyntikerralla jotain teesekoitusta vapaasti maisteltavana; en siis tällä kertaa valmistanut teetä itse, joten arvostelu on hiukan tavallista niukempi. Myymäläpiipahdukseni sattui Forsmanin luomuviikon ajankohtaan. Ajanjaksolla 30.9.-5.10 sai kaikista normaalihintaisista luomuteelaaduista -10% alennuksen.

 

Minulla on ollut luomuinnostuskausia ja ilahdun aina, kun mikä tahansa tuote on valmistettu luomuperiaatteella. Mitä maanläheisempää tuotanto on, sitä enemmän Maapallo kiittää, sillä luomuviljely edistää luonnonvarojen suojelua ja luonnon monimuotoisuutta. Luomuleimasta siis plussaa.

 

Kuivana tee tuoksuu voimakkaasti ja houkuttelevasti appelsiinilta.

Haudutettu juoma on todella raikas. Appelsiinin maku jää hyvin vienoksi, se ei ole päällekäyvä eikä peitä vihreän teen makua. Onnistunut sekoitus ja maistuu varmasti myös teehen tottumattomille!

Vihreä tee: Shincha Fukamushi Saemidori

Lämpimät kesäpäivät alkavat olla takana päin. On aika kaivaa teepannu esiin ja nauttia illan viiletessä kuppi kuumaa.

Sain tuliaisiksi Budapestistä pienen pussillisen vihreää teetä. Tee on luultavasti kauhottu pussiin isommasta astiasta, sillä pussukan kyljessä ei näy mitään muuta informaatiota kuin tarralapulle tulostettu nimi. Villi veikkaukseni on, että kyseessä on japanilainen tee, minkä päättelin paitsi nimestä, myös tuoksusta, joka muistuttaa pitkälti maistamiani japanilaisia vihreitä sencha-teitä.

 

 

 

Minulla oli makutuomareina itseni lisäksi kaksi ystävääni.

Kuivan teen tuoksu on siis selvästi japanilainen, omasta mielestäni hiukan tunkkainen, mutta kaverini olivat haistavinaan punapensasmaisuutta ja jopa hedelmäisyyttä.

 

Haudutin teen 70 asteisessa vedessä, kolmen minuutin ajan.  Kuiva tee oli hyvin hienojakoista, mukana oli neulasmaisia sattumia. Tämä aiheutti ongelmia haudutuspannun kanssa. Osasin ennustaa, että lasipannuni siivilä menisi tukkoon näin jauhomaisesta purusta, joten otin tilalle toisen teepannuni, jonka siivilä on muovia ja omaa erilaiset rakoset. Temppu ei kuitenkaan auttanut ja myös muovinen sihti meni tukkoon. Jos joku osaa antaa vinkkiä, miten hauduttaa pannullinen hienojakoista teetä, saa kertoa.

Valmiin juoman tuoksu on levämäinen, vieraitteni mukaan tee tuoksui kuivana paremmalta.

On mahdollista, että minulla meni sihdin tukkeutumisen takia vesi/tee-suhde pieleen, sillä juomasta tuli kitkerähköä. Maku oli joka tapauksessa voimakas, hyvin läpitunkeva. Tämä ei tunnu kepeältä seurustelujuomalta vaan ennemmin hiljaisuutta ja keskittymistä vaativalta kupposelta.

 

Tämä laatu ei saanut koemaistelussa suurta suosiota osakseen kovin voimakkaan olemuksensa takia. Suosikkijapanilaiseni on siis edelleen fancy sencha.