sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Teemaistajaiset


Pidin tänään teemaistajaiset kolmelle ystävälleni. Idean sain Pirkko Arstilan mainiosta ”Teen ystävän kirjasta”. Valitsin kolme maustamatonta, selkeästi erilaista teetä, koska kukaan meistä ei ole suuri teen tuntija. Kirjassa tällaisen selkeän maistelun vaihtoehtona olisi ollut perehtyminen yhden teelaadun eroihin, esimerkiksi vertailemalla vihreitä teen laatuja. Teelaatuja olisi voinut ehkä olla vielä yksi lisää, mutta useampaa tuskin kannattaa ainakaan aloittelijoiden kesken ottaa käsittelyyn. Paljastin teelaadut vasta maistelun jälkeen, jottei etukäteistieto loisi turhaan mielikuvia ja mielenkiinto säilyisi yllä.



Kirjassa kehotettiin ottamaan useampi kuin yksi kannu käyttöön. Minulla oli kaksi kannua ja niillä pärjäsi hyvin, kun toisen pesi maistelun lomassa. Toki kolmella kannulla olisin voinut jättää tiskaamisen kokonaan vasta maistelun jälkeen suoritettavaksi. Joka teelajin kohdalla katoin ystävieni eteen uudet kupit ja kehotin haukkaamaan vaalean kurkkuleivän palan ennen juomista. Vaalea leipäpala kurkulla puhdistaa makumaailman ennen uutta maistelua. Maistelun aikana ei syödä kakkuja, keksejä tai mitään muutakaan voimakkaan makuista. Luonnollisesti teehen ei sekoiteta maitoa, sokeria, sitruunaa tai hunajaa.

Kaiken, mitä teen yhteydessä syödään, pitää olla hyvin neutraalia.


Annoin jokaiselle teelaadulle kirjaimet ja maistelun kohteena olivat tässä järjestyksessä keltainen tee, tiibetiläinen musta tee ja Milky Oolong. Viimeiseksi mainittua en ollut itsekään ehtinyt aiemmin maistaa.
Arstilan kirjassa annetaan kuusi kysymystä, jotka olivat niin hyvin kuvailtuja ja keksittyjä, että käytin niitä sellaisenaan. Mikään ei estä esittämästä vähemmän kysymyksiä, mutta tässä tuli käytyä läpi teenautinnon monet puolet. Ehkäpä vieraat eivät ole aiemmin edes tulleet ajatelleeksi, miten monia erilaisia iloja tee voi tarjota? Kirjoitin ja tulostin kaikille omat täytettävät kaavakkeet. Vastauksia oli hauska ja mielenkiintoista käydä läpi, oli kiva, kun osanottajat käyttivät mielikuvitusta vastauksissaan.
Kysymykset kannattaa pohjustaa joko kertomalla tai kirjoittamalla. Kun kysymystä avataan hiukan pidemmälle ”Miltä maistuu?” lausahduksen sijaan, tulee maistaja tietoisemmaksi kaikista niistä mahdollisuuksista ja vivahteista, joita teestä voi etsiä ja löytää. Mielikuvituksen käyttöön ja mielikuvien tunnusteluun kannattaa kannustaa ja varata aikaa.

Alla kysymykset ja opastavat tekstit sellaisina kuin ne kaavakkeeseen kirjoitin (ne ovat siis suoria lainauksia Pirkko Arstilan teeoppaasta) sekä osanottajien vastauksia:

1.       Miltä tee näyttää kuivana?
Hypistelkää, haistelkaa, kuvitelkaa. Ovatko ne kikkaroita, kakkaroita, rusinoita, mykeröitä, neulasia, jouheisia, rouheisia jyväsiä, lehtisiä, lehden palasia, nuppusia, oksaisia? Nöhtäisiä? Mikä on väri? […] Miltä lehdet tuoksuvat vai tuoksuvatko laisinkaan? Minkälaiseksi kuvittelemme tämän teen maun? Tee voi kuivana tuoksua aivan erilaiselta kuin haudutettuna.

Keltaisesta teestä sanottua:
”Näyttää pitkulaisilta leteiltä, tuoksuu itämaiselta.”, ”Pitkä liru”, ”Toisiinsa kiertyneitä lehtiä/oksia”
Mustasta teetä sanottua:
”Kuivalta heinältä näyttää ja tuoksuu”, ”Hituloita”, ”Pientä sälää”
Oolongista sanottua:
”Kakkaroilta, palloilta. Tuoksuu hyvältä, lakritsiselta.”, ”Suklaahippu”, ”Pieniä kikkareita”

 
Kuivaa teetä esitellään maistajille valkoiselta lautaselta.


2.       Haudutetun teen väri?
Kun tee on kaadettu kuppeihin, voi alkaa ihailla sen väriä. Onko se hento? Vahva? Meripihkaa, sampanjaa, vihreää nurmea, luumua? Vai hehkuttaako se kellertävää valoa? Kuutamoa? Onko se punainen, roosa? Vai likaisen ruskea? Samea lammikko?

Keltaisesta teestä sanottua:
”Hento sampanjainen”, ”Sampanja, hento”, ”Hento, vaalea, hailakka”
Mustasta teetä sanottua:
”Tumma vahva”, ”Kasvivärjäysliuos (vastaajalle oli tullut mieleen muistikuva äidistään värjäämässä kankaita kasviväreillä)”, ”Hyvin vahva, tumma”
Oolongista sanottua:
”Omenamehumainen, kaunis väri”, ”Aamupissa, oranssi meripihka”, ”Omenamehu”
 
 
3.       Miltä tee tuoksuu?
Tuoksutelkaamme. Nenä pystyy erottamaan 10 000 tuoksua, tuoksu johdattaa makuun ja suurin osa mauistamme on hajun ja maun yhdistelmä. Tuoksuun tottuu liiankin nopeasti, joten nuuhkaistaan ensin voimakkaasti vain kerran, pari. […] Mitä teen tuoksu tuo mieleen? Kukkia, multaa, ruohoa, havua? Mausteita? Merta? Karamellia, suklaata, vaniljaa? Mielikuvitus kehään: Apiloita, jäniksenkorvia, hevosen hikeä, kengännauhoja, pahvitölkkiä, kuolleen tädin puseroa, märkää hautausmaata, syksyn sänkeä?

Keltaisesta teestä sanottua:
”Tulee mieleen kuuma lähde tai hieno kylpylä”, ”Ruoho + vanilja”, ”Eipä tuoksu paljon miltään”
Mustasta teetä sanottua:
”Hevoselta tai tallilta, mustalta”, ”Äiti keittänyt luonnonvärejä kankaanvärjäykseen, tuoksuu vahvasti värjäysliuokselta”, ”Nahkainen, myös hieman makea, hunajainen”
Oolongista sanottua:
”Hyvältä, ei tule mitään mieleen”, ”vahaliitu”, ”Vahaliitu”


4.       Miltä tee maistuu?
Teen jäähdyttyä sopivasti tulee maistamisen riemuisa hetki. On aika kokea ”makuavaruus”. Perusmakuja on neljä; suolainen, makea, karvas ja hapan. On myös maku nimeltä umami. Tee maistuu harvoin suolaiselta, mutta makeus ja kitkeryys nousevat esiin ensimmäisinä. Puhutaan alkumausta, joka on se ensimmäinen vaikutelma. Keskimaku tuntuu juuri ennen nielaisua ja jälkimaku, ”häntä”, on tärkeä. pitkä, hieno jälkimaku on hienon teen merkki. […]
Teetä pitää ottaa suun täydeltä, sitä saa purskutella suussaan viinin maistajien tavoin. Makujen viuhka on laaja ja täyttää suun ikenien takaisia soppeja myöten. Pidät mausta tai et, pyri tunnistamaan missä kohtaa maku tuntuu. […] Ovatko kitkeryys, happamuus, makeus tasapainossa? Miten teen maut leviävät suuhun ja yhdistyvät tuoksuihin? Millainen on jälkimaku? Pitkä, lyhyt, täysin olematon? Jos joku tee tuntuu vastenmieliseltä, niin maistaja ikään kuin pidättelee sen aistimusta vastaan.

Keltaisesta teestä sanottua:
”Mieto maku, maistuu myös kuumalta lähteeltä tai turkkilaiselta kylpylältä”, ”Miellyttävä mieto maku. Ei jälkimakua.”, ”Todella mieto maku”
Mustasta teetä sanottua:
”Maistuu jotenkin perusteeltä (saako näin sanoa?)”, ”Ei maistu oikein yhtä paljon kuin tuoksuu”, ”Hieman kitkerä”
Oolongista sanottua:
”Vähän karvas, jotenkin mieleen tulee, että olisi ulkomailla”, ”Suklainen, makea”, ”Mieto”


5.       Miltä teen lehdet näyttävät haudutettuina?
On aina mielenkiintoista ja kiehtovaa nähdä millaisiksi lehdet muuttuvat haudutuksessa. […] Ne voivat muistuttaa vaikkapa sammalia, merileviä, haavan lehtiä, pieniä ituja, niitä ei voi lakata hämmästelemästä. Nuppulehdet voivat näyttää siltä kuin ne olisi juuri poimittu.

Keltaisesta teestä sanottua:
”Ruskeilta, boolissa lilluneilta hedelmiltä”, Pitkiltä”, ”Näyttävät samoilta kuin kuivina, mutta vettyneiltä”
Mustasta teetä sanottua:
”Vihreiltä lehdiltä”, ”Järven rannassa syksyllä lilluva lehtimassa”, ”Leikattu ruoho”
Oolongista sanottua:
”Tummanvihreiltä, syksyiseltä nurmikolta”, ”Ajettu ruoho muussina”, ”Pieniä nuppuja”


6.       Milloin ja missä yhteydessä haluaisit nauttia juuri tätä teetä?
Hyvin tärkeä kysymys, se avaa suhteemme teehen. Jotkut sanovat sen sopivan aamiaiseensa tai iltapäiväänsä. Mutta nyt on lupa heittäytyä tunnelmien valtaan. Vaikkapa näin: Tämä tee sopisi nautittavaksi saunan laiturilla tyynenä iltana järven kimaltaessa pelityynenä ja kalojen tuikkiessa pintaan. Lumipyryisenä päivänä kahden ystävyksen tavatessa pitkän ajan jälkeen. Ollessani levoton ja onneton tämä tee tuo lohtua. Palkitsen itseni tällä jumalaisella juomalla.
Voihan olla, että maistelija parahtaa: En ikinä aio tätä teetä juoda!

Keltaisesta teestä sanottua:
”Rauhallisessa ympäristössä, kylpyläkäynnin jälkeen”, ”Nautiskeluhetkeen, ei aamuteeksi. Hidas hetki. Henkilönä tai fiktiohahmona muistuttaa Niiskuneitiä.”, ”Ehkä hieman liian laimea ja mitäänsanomaton minun makuuni”
Mustasta teetä sanottua:
”Aamulla aamupalapöydässä rauhassa”, ”Ehkä illalla tai aamulla”, ”Ehkä aamuisin”
Oolongista sanottua:
”Hotellin iltapalalla”, ”Iloisena hetkenä, melkein kuin kahvi”, ”Ehkä iltapäiväteenä kakkupalan kanssa.”

2 kommenttia:

  1. Mukava ajatus tuo teemaistelu oikein valmiiksi strukturoidulla pohjalla. Siinä on varmasti sekin etu, että kuulee luonnehdintoja, joita ei itse olisi tullut ajatelleeksi lainkaan. Ja sitä paitsi hauska tapa viettää aikaa yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tämä oli mukava seuraleikki, kiitos ideasta Pirkko Arstilalle. Täytyy seuraavalla kerralla kannustaa vieraita vieläkin pitempiin ja mielikuvituksellisempiin vastauksiin. :)

      Poista