Minun teekuppini



Pelastin tämän ainoan huumorimukini ystävän kirpputorikasasta.
Minusta se on hulvaton. :D



Kuppi on olennainen osa teenautintoa. Teekuppi voi olla savea, posliinia, lasia… Mahdollisuuksia on monia. Olen juonut vanhasta lehdestä valmistettua hauduketta snapsilasista, teehuoneella olen siemaillut valkoista teetä korvattomasta, keraamisesta pikku kupposesta ja arkisimmat teeni juon muumimukista tai hädän tullen jopa pahvimukista. Tässä tulee katsaus teekuppeihin, joita piilee kaappieni kätköissä, yleisluontoisemman teekuppikirjoituksen laadin myöhemmin.

Japanilainen teekuppi

 

Parhaimman tee-elämyksen saan kotona, kun käytän isoäitini minulle lahjoittamia ohuen ohuita japanilaisia terra-posliini teekuppeja. Kuppeihin ja aluslautasiin on maalattu viehättävä japanilainen maisema kultaisilla koristeilla. Isoäitini sai kupit syntymäpäivälahjaksi nuoruudessaan, mutta hän ei käyttänyt niitä kuin kerran tai kaksi. Mummu olisi varmasti tyytyväinen, jos tietäisi, miten kovassa käytössä hänen kuppinsa nyt ovat –niiden peseminen tosin pelottaa joka kerta, posliini on lähes läpikuultavan ohutta.

Muumimukikokoelmani esittelinkin aiemmassa kirjoituksessani. Niiden rinnalla säilytän vain muutamaa posliinimukia, joista kerron hieman alla.

Lapsuuteni kisumirri-muki

 

Kultareunuksinen kissamuki ei ole –ainakaan enää- ihan tyyliäni, mutta en raaski antaa sitä pois. Sain tämän brittiläiseltä vaikuttavan posliinimukin lahjaksi isältäni ollessani 7- tai 8-vuotias. Join monta vuotta veteni ja mehuni juuri tästä mukista ja olin ylpeä, että minulla oli ihan oma juomamuki.

Keijukaiset

 

Kahteen kannelliseen keijumukiin pätee myös muistoihin kytkeytyvä tarina. Sain liilapohjaisen mukin useita vuosia sitten lahjaksi rakkaalta ystävältäni ja myöhemmin sain sattumalta sukulaiseltani lahjaksi sille parin. Liila keijumuki on niin muistorikas, että se saa pysyä kaapissani, ja niin kauan kuin pari mahtuu sen vierelle, sekin saa pysyä astiahyllylläni. Kannen alla juoma pysyisi lämpimänä, mutta harvoin hörpin teetäni niin hitaasti, että se ehtii jäähtyä. Ehkä kansiominaisuutta voisi hyödyntää syksyn aikaan parvekkeella.

 

Iittalan glögilasi on ajanut myös teekupin asemaa. Lasinen, lämmön kestävä glögilasi on oivallinen valinta, kun tahtoo nauttia teen väristä tai avautuvista teen lehdistä. Suosittelenkin kaikille teen visuaalisuudesta ilahtuville joko lasista teepannua tai lämmön kestävää glögilasia. Nykyään markkinoilla tosin on varta vasten teelle tarkoitettuja juomalasejakin.

 

 

Millaisesta kupista tai mukista sinä juot mieluiten tai useinmiten teesi? Onko kaapissasi jokin muistorikas teekuppi? Tai millainen olisi unelmiesi teeastiasto?