Haudutus

Eri teelaadut haudutetaan erilaisissa lämpötiloissa, eripituisia aikoja. Sopivan haudutustavan valintaa helpottamaan kirjoitan ylös eri teelaatujen valmistustavat. Lähteenäni on ollut Pirkko Arstilan kirjoittama ”Teen ystävän kirja” sekä oma kokemukseni. Tämä on yleinen ohjeistus, esim. haudutusajat vaihtelevat eri vihreän teen laatujen välillä.

Vihreä tee

70-85 astetta
1 tl/kuppi
haudutus ½- 3 min

Ehdottomasti ei liian kuumaa vettä vihreille teelaaduille. Yleisohje on 70-85 astetta, mutta joillekin japanilaisille laaduille riittää 60-70 astetta, joillekin jopa alle 60. Lähes kaikkia vihreitä teelaatuja voidaan hauduttaa vähintään kaksi kertaa.

Valkoinen tee

70-85 astetta
1 tl/kuppi
haudutus 5-10 min, jopa 15 min

Valkoistakin teetä voidaan hauduttaa useaan kertaan.

Keltainen tee

70-80 astetta
1 tl/ kuppi
haudutus 2-3 min

Keltaisen teen maku vahvistuu hauduttaessa, mutta ei kitkeröidy.

Oolongtee

80-90 astetta
1 tl/kuppi
haudutus 2-4 min

Puoliksi hapetetut teet haudutetaan vihreän ja mustan teen haudutusaikojen välimaastossa. Monia oolong-laatuja voi hauduttaa viisikin kertaa. Joissain laaduissa ensimmäinen haudutus suositellaan kaadettavaksi pois. Siinä vasta poistetaan pölyt ja herätetään lehdet eloon.

Musta tee

95 astetta
1 tl/kuppi
haudutus 3-5 min

Musta tee vaatii kuumaa vettä, jotta maku tulee esiin. Yleensä vain yksi haudutus. Joitakin darjeeling-laatuja voi tosin hauduttaa jopa kolmesti.

Puerhtee

95-100 astetta
5 g/kuppi
haudutus 3-5 min

Puerh haudutetaan niin kuumassa vedessä kuin mahdollista. Tumma puerh vaatii yleensä pidemmän haudutuksen kuin vihreä. Kakkua leikatessa täytyy varoa rikkomasta lehtiä. Puerhpalat voidaan kiehauttaa ikiaikaisen tavan mukaan padassa tai kattilassa. Voidaan hauduttaa useita kertoja.

Millaista teetä se olikaan!

Millaista teetä se olikaan!
Poimittu vuoden alussa, kun hyönteiset tuskin olivat heränneet
ja kevään ensituulet olivat vasta alkaneet henkäillä,
eivätkä kukat vielä uskaltaneet avata nuppujaan
ja itse keisari odotti vielä Yangianin teetään.

Kuinka ihmeellistä teetä se olikaan!
Poimittu kun lempeät tuulet olivat tuskin ehtineet
sulattaa talven kuuran nuorilta lehdiltä
joiden pienet silmät hohtivat kuin kulta.

Tuoreena pakattuna ja paahtamiselta tuoksuvana
sen olennainen hyvyys on taidolla varjeltu eikä hukattu.
Tällainen tee on hovia ja aatelia varten;
kuinka kummassa se oikein eksyi minunlaiseni nöyrän
vuorten asukkaan majaan?

Kunnioituksesta teetä kohtaan telkesin porttini,
jotta tavalliset ihmiset eivät pääsisi häiritsemään,
kun varovasti otin esiin hauraan posliinimaljan
ja keitin ja maistelin teetä omassa rauhassani.
Ensimmäinen malja kostutti huuleni ja kurkkuni.
Toinen karkotti yksinäisyyden tunteeni.
Kolmas terävöitti mieleni,
jolloin ymmärsin kaikkien lukemieni teosten merkitykset.
Neljäs malja avasi huokoseni ja
elämäni huolet haihtuivat ruumiistani.
Viides malja puhdisti koko olemukseni.
Kuudes teki minusta kuolemattomien kaltaisen.
- Seitsemättä maljaa en pysty juomaan - puhdas tuuli
suhisee jo käsivarsieni alla kiitäessäni kohti Penglai-vuorta.



- Lu Tong (790-835), suom. Pertti Seppälä
(Penglai-vuori on taolaisten kuolemattomien paratiisi)

Orange: Appelsiinilla maustettu valkoinen tee

Tänään maistelun kohteena appelsiinilla maustettu valkoinen tee. Ostin tämän "Orange"-nimisen sekoituksen Helsingin Kluuvin pienestä Chaya teekaupasta (kirjoitan myöhemmin tästä puodista oman esittelynsä).

sekoitus sisältää seuraavat ainekset: Bai Mu Dan valkoinen tee, appelsiinin kuorta, appelsiinilastuja (appelsiinimehu, maissijauho- ja tärkkelys), appelsiinin paloja, tulikukan terälehtiä, aromit.

Olen hiukan pettynyt luettelon aromit, maissijauho- ja tärkkylys kohtiin. Mutta lähden maistelemaan sekoitusta ennakkoluulottomasti.

 

Yllätyin, miten suuret lehdet pussin sisältä löytyivät.

Hiukan ihmettelin pussissa kerrottua haudutusaikaa, joka on vain 2-3 minuuttia. Yleensä valkoista teetä haudutetaan 5-10, jopa 15 minuuttia. Päätin kokeilla ensin lyhyellä haudutusajalla ja maistaa vaikka toisen kupillisen pidemmällä haudutuksella.

Kuivassa teessä on voimakas, pirteä appelsiinin tuoksu. Tuoksu säilyy hennompana haudutetussa teessä.

 

Tämä ei ole lainkaan huono sekoitus. Itse asiassa se on aika hyvä. Appelsiinin sävyn maistaa valmiissa teessä, mutta kyse on ehkä ennemminkin vivahteesta tai nenään ajautuvasta tuoksusta kuin selkeästä mausta. Appelsiinin ja valkoisen teen liitto ei ole hullumpi, vaikkakin herkkä valkoisen teen maku jää helposti voimakkaan mausteen jalkoihin.

Tämä teesekoitus sopii hienosti kevään ensimmäisiin aurinkoisiin päiviin, jolloin odottaa lumien sulavan.

 

 

Merenneito tavaratelineellä. Teetarinoita

Treffit Raymondin kanssa: Hän joi pelkkää mustaa teetä. Kermaa ja sokeria! Jätin Moritzin hänen vuokseen, jätin puutaloyksiön, koirilta kuulostavat naapurit ja punaisen pehtooripannun. Myöhemmin kadun, ehkä.

Jos olet teen ja kirjoitetun sanan ystävä, olisi tässä tarjolla kotimainen herkkupala.

Löysin tämän kirjan yhdestä koluamistani teehuoneista ja se oli pakko ostaa mukaan. Kirjaa on toki myytävänä myös peruskirjakaupoissa ja nettikaupoissa.

 

Kyseessä on helsinkiläisen Ulrika Yliojan kirjoittama ja kuvittama teos, jota voisi kutsua yhtä aikaa taidekirjaksi, runokirjaksi ja persoonalliseksi teetietokirjaksikin. Kirja sisältää 24 pientä tarinaa, joihin kaikkiin liittyy tee. Kertomukset ovat tunnelmallisia ja upottavia, mielikuvitus lähtee jatkamaan tarinaa ja luomaan sille lisää kehyksiä sen jälkeen, kun kuvatun teehetken sisälle päästävät lauseet on jo luettu.  Kuvitetuissa tarinoissa on mukana runoutta ja itse olen juuri tämän tyyppisen kirjallisuuden ystävä: lukijan omille tulkinnoille, ajatuksille ja mielikuvitukselle jätetään tilaa.

Mukana on myös paikka paikoin lempeästi piikittelevää huumoria, kuten kuvaus 15-vuotiaan Moonan ensimmäisestä kupillisesta vihreää teetä.

 

Kirja jakaa myös persoonallisella tavalla teetietoutta, sillä ”Merenneito tavaratelineellä” päättyy hauskoihin ja osuviin kuvauksiin kaikista kirjan sivuilla mainituista teejuomista:

Assam, maitoa ja sitruunalohko:

Ihan basic homma. Ei tosin pahimmille hifistelijöille, sitruuna peittää alleen muut maut. Mutta ei sillä kitkerän assamin kanssa ole niin väliä.

Genmaicha:

Popcornin ystävän tee! Seassa paahdettua riisiä. Kesy maku, jossa kuitenkin säivähdys levottomuutta ja yöjuoksuja. Ei pahimmille seikkailijoille.

 

Kirja on ilmestynyt tämän vuoden alussa, mutta ”Merenneito tavaratelineellä” on julkaistu myös jatkokertomuksena Helsingin Sanomien NYT-liitteessä vuoden 2012 aikana. En ymmärrä, miten tämä sarja on voinut jäädä minulta huomaamatta, sillä NYT-liite on kolahtanut postiluukustani joka ikinen viikonloppu jo useamman vuoden ajan. Onneksi löysin nämä kiehtovat teetuokiot jälkikäteen kirjan muodossa!

 Kaikkien herkullisten, kiinnostavien ja houkuttavien kuvausten jälkeen tähän on hyvä lopettaa:

Lajitelma pussiteetä: Jos et todellakaan keksi mitään muuta. Mutta yritä ensin.

 

Sivumäärä: 64
Kustantaja: LIKE
Hinta: nettikirjakauppa Adlibriksessä 13,90 e

Teehuone Pieni Kilpikonna

Vielä ehdin käydä yhdessä Helsingin teehuoneista! Tällä kertaa poikkesin Eerikinkadulla sijaitsevaan ”Pieni Kilpikonna”-nimiseen teehuoneeseen.

 

Nettisivuilla kerrotaan, että ”Pieni Kilpikonna on kiinalais-vaikutteinen kungfu-perheen omistama teehuone ja teekauppa. Teehuone myy laatuteetä Kiinasta, Taiwanilta, Intiasta ja Japanista. Oman maahantuonnin ansiosta teet saapuvat tuottajilta suoraan myymälään. Teelaadut on kaikki valittu huolella ja jokaiseen pakkaukseen merkitään myös satoaika ja -paikka.”

 

Sisutus on rosoisen tyylikästä, taustalla soi hiljakseen aasialainen musiikki. Katutasolta alkavasta ikkunasta tulvii sisään kevätauringon valo. Oloni tuntui melkein samalta kuin joogasaliin astuessa: tässä teehuoneessa oli jotain hyvin rauhoittavaa ja seesteistä.

 

Olin etukäteen lukenut nettisivuilta, että Pieni kilpikonna tarjoilee gong fu-haudutuksia  (ja on tarjoillut niitä ensimmäisenä Suomessa). Minulla ei ollut minkäänlaista ennakkotietoa tästä menetelmästä, mutta nyt kun olen sen nähnyt, haluan ehdottomasti kokea sen uudestaan.

On ehkä parempi, etten lähde kuvailemaan gong fu-haudutusta tarkasti, mutta kaiken perustana on puuritiläinen tarjotin, jonka alle jää hukkaveden keräävä astia: näin haudutusvettä voidaan esimerkiksi valella pienien lasipannujen päälle. Sain kirjaimellisesti kylmiä väreitä katsoessani rituaalin omaista teen hauduttamista ja kaatamista, se oli kuin pieni meditatiivinen seremonia.

 

Teevalintani: "Ya Bao", villi-teepuun silmut

Tilasin valkoista teetä ja sain viimeiset villiteepuun silmut kuluvan vuoden helmikuun sadosta.

Ystäväni sai kuppiinsa viljeltyä valkoista teetä.
Villin ja viljellyn välillä oli yllättävän paljon eroa (ero tosin saattoi syntyä monista muistakin seikoista, mutta niitä en harrastelijana osaa luetella). Ystäväni tee oli paljon tummempaa ja sen maussa oli häivähdys savua. Oma valkoinen teeni oli hyvin pehmeän ja raikkaan makuinen.



 

Vasemmalla tummahko viljelty tee, oikealla vaaleampana villi.

Teen lisäksi myytävänä olisi ollut myös teeastioita ja tarvikkeita.

Nälkäisenä tai haukkapalan toivossa Kilpikonnaan ei kannata poiketa, sillä ainoat myytävät makupalat olivat marjakeksit sekä tumma suklaa- ja inkiväärikarkit.

 

Hauska ykistyiskohta: pannujen hinnat on kirjoitettu kiviin.

 

Valkoinen jasmiinitee

Ostin kevätauringosta huumaantuneena kaksi rasiallista espanjalaisia mansikoita. Hetken mietin, kumpi yhdistelmä olisi parempi: mansikat ja makea kuohuviini vaiko mansikat ja valkoinen jasmiinitee. Päädyin kokeilemaan viimeiseksi mainittua.

 

Olen ostanut Stockmannilta pienen peltirasiallisen valkoista jasmiiniteetä. Kyseessä on ”korkeatasoinen kiinalainen valkoinen lehtitee, lisänä aidoista jasmiininkukista puristettua luontaista uutetta”. Alkuperämaa on siis Kiina.

Säilytysastia on kätevä ja aion pitää siinä vastaisuudessakin valkoista teetä.

 

Tee kuivana.

Valkoinen tee haudutetaan 70-85 asteisessa vedessä kuten vihreä tee (tällä kertaa käytin 70 asteista vettä teepurkin ohjeiden mukaan) ja teetä annostellaan 1 tl kuppia kohden. Haudutusaika on kuitenkin huomattavasti pidempi kuin vihreässä teessä, 5-10 minuuttia. Ja myös valkoisia teelehtiä voidaan käyttää useaan kertaan.

Valkoinen tee vaatii kiireettömän hetken ja sitä pitää maistella sopivan lämpöisenä: ei koskaan höyryävänä. Valkoinen tee on kaikkein luonnonmukaisinta teetä; teelehtien annetaan vain kuivua ja lakastua ulkotiloissa.

Jasmiini on ehkä paras tuoksu koko maailmassa. Kuivia, jasmiininkukkauutteella maustettuja teelehtiä on ihana tuoksutella.

Haudutettu tee on kirkkaan keltaista, melko lailla samanväristä kuin omenatäysmehu.
 

En ole vielä maistanut maustamatonta valkoista teetä, joten en tiedä, miltä se maistuisi yksinään. Tämä jasmiinilla maustettu on joka tapauksessa ihanaa: kevyttä ja silkkistä.

Valkoisesta teestä sanotaan, ettei se maistu juuri millekään, mutta sen verran, mitä olen erilaisia teelaatuja maistellut, olen huomannut pitäväni juurikin niistä ”laimeammista” tai viipyilevämmistä, tunnustelua vaativista mausta. Pidän hennosta vihreästä teestä, riisiveden makuisesta japanilaisesta teestä ja lempeästä oolongista. Musta tee ei ole minun juttuni ellei se ole runsaasti maustettu. Hassua, että juuri musta tee on ollut länsimaissa se perinteisesti suosituin. Asia tosin selittyy mustan teen säilyvyydellä sekä sen vertaamisella kahviin.

Minun täytyy päästä maistamaan vaikkapa johonkin asiantuntevaan kahvilaan täysin maustamatonta valkoista teetä, niin houkuttelevasti sitä kuvaillaan: hienostunut, raikas ja kevyt. Siinä on asiantuntijan mukaan myös hieman makea maku, joka raikastaa hengityksen. Tosin minusta nämä samat kuvailut pätevät myös nyt maistamamaani valkoiseen teehen.

 

Maistoin teetä myös kylmänä ja totesin sen olevan miellyttävän makuista jäähtyneenäkin.

Nyt koko olohuone tuoksuu jasmiinilta, kielelläni maistuu mansikka. Tätä voisi jo kutsua kevätpäiväksi.

 

Teehuone: Thehuone

Loman kunniaksi kävin toistamiseen Eerikinkadulla sijaitsevassa Thehuoneessa virkistämässä muistiani tästä teepuodista. Sekä ottamassa valokuvia. Thehuoneen nettisivuja katsellessani huomasin, että heillä on myös toinen liike Korkeavuorenkadulle. Siellä en ole vielä käynyt, mutta meni nyt listalle.

 

Ensimmäisellä käyntikerrallani pari viikkoa sitten palvelu oli ystävällistä ja rentoa, tällä kertaa ainoalla paikalla olleella työntekijällä tuntui olevan hieman kiire. Tai sitten ilmapiiri ei vain ollut ihan niin vapautunut kuin viimeksi. Asiantuntevuus oli silti kohdillaan ja sain neuvoja kysyessäni matchasta.

Lukuisten teelaatujen (valikoimissa on n.300 teelaatua) ja herkkupalojen lisäksi Thehuoneella on myös myytävänä teen valmistusvälineitä (kuten ihailemiani, matalia valurautaisia aasialaisia pannuja) sekä teekirjallisuutta.

 

Thehuoneella voi siemailun ohessa selailla kiinnostavaa teekirjallisuutta.

The Ounciin verrattuna Thehuoneen sisustus on hyvin pelkistettyä eikä niin viimeisen päälle. Hyvä teehetki ei toki tarvitse hienoa rekvisiittaa ympärilleen, joten en näkisi koristelujen puutetta negatiivisena asiana.  The Ounce ja Thehuone ovat tunnelmiltaan melkoisen erilaiset, mutta kumpikin on tahoillaan viihtyisä keidas. Siinä, missä The Ounce on hämärä kirjastohuoneen nurkkaus, on Thehuone valoisa, avara ja isosta ikkunasta voi seurata kadunkulkijoita. Ehkä olisin kuitenkin toivonut Thehuoneelle jonkinlaista kevyttä taustamusiikkia esimerkiksi Aasiasta; vaikka musiikittomuus saattaa olla tietoinenkin valinta. Thehuoneella ei kuitenkaan ole juurikaan ääntä eristäviä elementtejä ja teetoverin kanssa juttelu muuttuu helposti kuiskailuksi.

Istumapaikkoja on kummassakin testaamassani teepuodissa suunnilleen yhtä monta eli isoista kahviloista ei ole kyse.

 

Ensimmäisellä käyntikerrallani sain eteeni todella ihanaa oolong-teesekoitusta, mutta koska en silloin kirjoittanut nimeä ylös, en voinut tilata samaa. Pitäydyin kuitenkin yhä vaaleassa oolongissa, maistelun kohteeni nimi oli tällä kertaa Daan High Mountain. Maku oli kermainen ja pehmeä, hyvin miellyttävä.

 

Thehuoneella teelehtiä saa käyttää useaan kertaan lisäämällä pannuun kuumaa vettä termoskannusta (The Ouncissakin samoista lehdistä saa useamman kaadon, mutta henkilökunta hoitaa uudet haudutukset). Sopivan haudutusajan jälkeen filtteri on helppo nostaa omin käsin pienestä lasipannusta posliiniseen astiaan. Tällä kertaa käytin teelehtiä ensimmäisen haudutuksen jälkeen vielä kahteen kaatoon. Hinta on siis kohdillaan, kun ajattelee, miten monta kupillista lehdistä saa.



 

Teepannullisen oheen saa kuivattuja litsihedelmiä ilman lisähintaa.