Forsman Tea-myymälässä: maistelua ja ankkasihtejä



Pääsin viikko sitten pitkästä aikaa vierailemaan Forsman Tean Vantaan myymälässä. Maistiaisissa oli kolmea erilaista laatua, joista yhdestä kirjoitinkin jo aiemmin. Kaksi muuta, laadukasta vihreää teetä, esittelen tässä kirjoituksessa. Näitä kahta huipputeetä oli ostettu juotavaksi myös Suomessa taannoin vierailleelle Shanghain pormestarille. Mukana on myös yleiskatsaus myymälään sekä pieni tuote-esittely.

 

Mao Hunan

Luomu tiny hair, high grown

vihreä, kierrelehtinen tee

 

Tästä teelaadusta tuli yksi suosikkejani. Tee maistuu laadukkaalta, juodessa tuntuu, että hetkessä on jotain ylellistä. Maku on pehmeä ja miellyttävä, ei lainkaan väkevä ja helposti lähestyttävä. Tällaisesta kupillisesta tahtoo nauttia rauhassa; laatu ei maullaan vaadi pysähtymistä eikä keskittymistä, mutta juodessaan tahtoo vapaaehtoisesti vaipua pieneen rentoutuneeseen tilaan ja nauttia joka siemaisusta. Suosittelen lämpimästi!

Laatu on paitsi hyvää, minusta myös hinnaltaan kohtuullista (12,90/100 g). Tätä teetä olisi kuitenkin sääli juoda kiireisen arkiaamun pikaisena kupillisena; suosittelen nauttimaan tätä teetä silloin, kun on aikaa maistaa juoman sävyt.

 

Zhu ye Qing hautumassa



Zhu ye Qing

Green Bamboo, high grown, vihreä lehtitee

 

 

Teelaadulla on pitkät, neulasmaiset lehdet ja kuivana teen tuoksu on vahva.

Laatu ei kitkeröidy helposti eli hauduttaessa ei ole kiirettä poistaa filtteriä tai lehtiä kupista; itse asiassa maistelimme kupillisen niin, että lehdet leijuivat vedessä juomisen ajan. Lasinen teekuppi olikin kuin ikkuna akvaarioon, avautuneet teenlehdet olivat kauniita hyvin hailakasti värjäytyneessä vedessä.

Tämän ylellisen laadun maku tuntui haudutettuna tummalta eikä siinä ollut lainkaan makeutta. Kitkeryyttä ei tosiaan ollut, vihreän teen maku sen sijaan oli hyvin voimakas. Voin kuvitella, että tummapaahtoisen kahvin ystävät voisivat pitää tästä laadusta.

En ihastunut tähän laatuun, minun makuuni ovat näemmä enemmän kevyet vihreät teet, sillä Mao Hunaniin hullaannuin ikihyviksi. Zhu ye Qing on arvokkaampaa laatua, hinta vieraillessani liikkeessä oli 22,40/100 g.

 



Teemaistelun lisäksi hypistelin paria uutuustuotetta. Valikoimiin oli viime kerran jälkeen lisätty veikeä, kelluva ankkasihti sekä tyylikäs haudutuspannu, jonka kaatokahva on sijoitettu mielenkiintoisesti pannun kylkeen.

 

Ankkasihti oli vinkeä tuttavuus: se voisi olla hauska lahja leikkimieliselle teen ystävälle tai lapselle. En päässyt kokeilemaan ankkaa, mutta ymmärtääkseni pieni ankka kelluttaa sihtiä eikä se vajoa kupin pohjalle. Sihti oli samaa kokoluokkaa kuin perinteiset pallot tai lusikat ja hauduttamisen jälkeen ankka sihteineen asetetaan munakupin malliseen siniseen astiaan. Tässä sihdissä on ratkaistu näppärästi ongelma, mitä tehdä kahvipöydässä käytetylle teesihdille, kun se on aika poistaa kupista. Kumiankka ei ehkä ihan joka kattaukseen sovi, mutta ideana se on hauska ja toteutus varsin näppärä, pidän erityisesti märkä-teesihti-ratkaisusta.

 

Pannuhyllyllä uusi tulokas oli matala, keraaminen, Cha Cult-merkkinen haudutuspannu, jossa kaatokahva oli asetettu pannun sivulle nokkaan nähden. Cha Cult taitaa olla saksalainen merkki, oikaiskaa, jos olen väärässä. Tarjolla oli joko tummaa tai vaaleaa sävyä, itse pidin erityisesti tummasta. Sävyistä mieleen tulivat sekä puu että savi. Pannun sisällä oli valmiina sopivankokoinen sihti hauduttamista varten.

Kääntelin pannua käsissäni ja se voisi olla hyvä vaihtoehto valurautaiselle, japanilaiselle pannulle, jos ihan vain ulkonäöstä puhutaan.

 

Forsmanin Vantaan myymälään on aina ilo astua, kun silmät saavat levätä pitkissä hyllyriveissä, joissa monipuoliset teelaadut odottavat löytäjäänsä. Palvelu oli jälleen ystävällistä ja asiantuntevaa, jokaista asiakasta autetaan löytämään sopiva teelaatu ja neuvotaan sen hauduttamisessa. Pidän myös siitä, miten selkeä ja siisti esillepano myymälässä vallitsee; esimerkiksi valmiiksi pussitetut teet on jaettu hyllyittäin mustaan, vihreään, valkoiseen ja haudukkeisiin. Monenlaiset haudutuspannut puolestaan ovat kauniisti esillä korkeassa avohyllyssä. Tila on avara ja valkoisten kahvipöytien ääreen tekee mieli istahtaa teekupposelle. Suosittelen myymälää lämpimästi.



 

Minun teekuppini



Pelastin tämän ainoan huumorimukini ystävän kirpputorikasasta.
Minusta se on hulvaton. :D



Kuppi on olennainen osa teenautintoa. Teekuppi voi olla savea, posliinia, lasia… Mahdollisuuksia on monia. Olen juonut vanhasta lehdestä valmistettua hauduketta snapsilasista, teehuoneella olen siemaillut valkoista teetä korvattomasta, keraamisesta pikku kupposesta ja arkisimmat teeni juon muumimukista tai hädän tullen jopa pahvimukista. Tässä tulee katsaus teekuppeihin, joita piilee kaappieni kätköissä, yleisluontoisemman teekuppikirjoituksen laadin myöhemmin.

Japanilainen teekuppi

 

Parhaimman tee-elämyksen saan kotona, kun käytän isoäitini minulle lahjoittamia ohuen ohuita japanilaisia terra-posliini teekuppeja. Kuppeihin ja aluslautasiin on maalattu viehättävä japanilainen maisema kultaisilla koristeilla. Isoäitini sai kupit syntymäpäivälahjaksi nuoruudessaan, mutta hän ei käyttänyt niitä kuin kerran tai kaksi. Mummu olisi varmasti tyytyväinen, jos tietäisi, miten kovassa käytössä hänen kuppinsa nyt ovat –niiden peseminen tosin pelottaa joka kerta, posliini on lähes läpikuultavan ohutta.

Muumimukikokoelmani esittelinkin aiemmassa kirjoituksessani. Niiden rinnalla säilytän vain muutamaa posliinimukia, joista kerron hieman alla.

Lapsuuteni kisumirri-muki

 

Kultareunuksinen kissamuki ei ole –ainakaan enää- ihan tyyliäni, mutta en raaski antaa sitä pois. Sain tämän brittiläiseltä vaikuttavan posliinimukin lahjaksi isältäni ollessani 7- tai 8-vuotias. Join monta vuotta veteni ja mehuni juuri tästä mukista ja olin ylpeä, että minulla oli ihan oma juomamuki.

Keijukaiset

 

Kahteen kannelliseen keijumukiin pätee myös muistoihin kytkeytyvä tarina. Sain liilapohjaisen mukin useita vuosia sitten lahjaksi rakkaalta ystävältäni ja myöhemmin sain sattumalta sukulaiseltani lahjaksi sille parin. Liila keijumuki on niin muistorikas, että se saa pysyä kaapissani, ja niin kauan kuin pari mahtuu sen vierelle, sekin saa pysyä astiahyllylläni. Kannen alla juoma pysyisi lämpimänä, mutta harvoin hörpin teetäni niin hitaasti, että se ehtii jäähtyä. Ehkä kansiominaisuutta voisi hyödyntää syksyn aikaan parvekkeella.

 

Iittalan glögilasi on ajanut myös teekupin asemaa. Lasinen, lämmön kestävä glögilasi on oivallinen valinta, kun tahtoo nauttia teen väristä tai avautuvista teen lehdistä. Suosittelenkin kaikille teen visuaalisuudesta ilahtuville joko lasista teepannua tai lämmön kestävää glögilasia. Nykyään markkinoilla tosin on varta vasten teelle tarkoitettuja juomalasejakin.

 

 

Millaisesta kupista tai mukista sinä juot mieluiten tai useinmiten teesi? Onko kaapissasi jokin muistorikas teekuppi? Tai millainen olisi unelmiesi teeastiasto?

Little Miracles, luomujäätee

Vaikka syksyn viileät päivät ovatkin jo saapuneet, tekee silti välillä mieli juoda myös kylmiä juomia. Ostin marketin kylmähyllystä ”Little Miracles”-sarjaan kuuluvan jääteejuoman. Kyseessä on ilahduttavasti luomutuote ja hintaa 330 ml pullolla on noin 2.30 - 2.90 e kaupasta riippuen. Maahantuoja on Lejos Oy ja valmistaja löytyy Tanskasta.

Pullon mainosteksti lupaa seuraavaa: ”Organic Little Miracles –meaningful drinks to do you good. Virkistävä sekoitus luonnon piristäviä hedelmiä ja valkoista teetä sekä ginsengiä, josta saat terveellistä ja luontaista energiaa.”

En huomannut itsessäni kovin suurta energialatausta jääteetuokioni jälkeen (en tosin ollut väsynytkään, joten vertailukohtani on huono), mutta onhan tämä luomujuoma toki parempi vaihtoehto kuin kofeeinipitoiset energiajuomat limuhyllyillä.

 

”Little Miracles” jääteejuomia löytyy musta,- valkoinen- ja vihreäteepohjalla, itse valitsin hyllystä valkoinen tee-version. Itse teeuutetta juomassa on huvittavan vähän, ainesosat ovat seuraavanlaisia:

Hiilihapoton vesi, agaavesiirappi, tiivisteestä valmistetut hedelmämehut 5,5 % (omena, sitruuna, kirsikka, vadelma, acai), valkoinen tee-uute 0,12 %, kasviuute 0,001 % (6 vuotta vanha Panax-Ginseng), luonnonmukainen tiiviste porkkanoista, mustaviinimarjoista ja omenoista, sitruunahappo, antioksidantit.

Melkoinen coctail eri mehuja siis.

Juoman tuoksu on siirappinen ja väri on tumman oranssi. Maku on erikoinen, mutta tasapainoinen ja onnistunut sekoitus, joka tosin on melko makea. Voimakkaimmin maistuvat kirsikka ja siirappi, mutta sekoituksesta on vaikea erottaa ainesosia pelkän makuaistin avulla.

Moni jäätee lähentelee kaloreidensa puolesta limuja tai mehuja. Maistelun kohteena ollut juoma pitää sisällään energiaa 27 kcal/100 ml. Little Miracles ei kilpailijoihinsa verrattuna ole suurin kalorien lähde, mutta pienemmälläkin energiamäärällä jääteetä kaupoista löytyy. Hiilihydraatteja juomassa on 6.4 g/100 ml.

Vaikka jäätee olikin ihan maukasta, oli se sen verran makeaa, etten olisi yhtään enempää voinut juoda sitä. Olisin toki voinut sulkea kierrekorkin ja jättää osan myöhemmäksi, mutta tulipahan nyt kipattua kaikki kerralla lasiin. En ole limujen ystävä ja voisin kuvitella kaivavani piknikillä tai rantaretkellä laukustani ”Little Miracles”-pullon, kun muuta ottavat esiin Coca Cola-tölkit, mutta kovin usein en näin makeaa annosta himoitse lasiini.

Appelsiini Sen Cha, luomu vihreä tee

Tänään maistelussa oli Appelsiini Sen Cha, luomuviljeltyä vihreää teetä, jonka mukaan on lisätty luontaista appelsiiniöljyä. Kyseessä on Forsman Tea:n sekoitus ja maistelemaan pääsin ko. yrityksen myymälässä Vantaalla. Puodissa on ollut joka käyntikerralla jotain teesekoitusta vapaasti maisteltavana; en siis tällä kertaa valmistanut teetä itse, joten arvostelu on hiukan tavallista niukempi. Myymäläpiipahdukseni sattui Forsmanin luomuviikon ajankohtaan. Ajanjaksolla 30.9.-5.10 sai kaikista normaalihintaisista luomuteelaaduista -10% alennuksen.

 

Minulla on ollut luomuinnostuskausia ja ilahdun aina, kun mikä tahansa tuote on valmistettu luomuperiaatteella. Mitä maanläheisempää tuotanto on, sitä enemmän Maapallo kiittää, sillä luomuviljely edistää luonnonvarojen suojelua ja luonnon monimuotoisuutta. Luomuleimasta siis plussaa.

 

Kuivana tee tuoksuu voimakkaasti ja houkuttelevasti appelsiinilta.

Haudutettu juoma on todella raikas. Appelsiinin maku jää hyvin vienoksi, se ei ole päällekäyvä eikä peitä vihreän teen makua. Onnistunut sekoitus ja maistuu varmasti myös teehen tottumattomille!

Vihreä tee: Shincha Fukamushi Saemidori

Lämpimät kesäpäivät alkavat olla takana päin. On aika kaivaa teepannu esiin ja nauttia illan viiletessä kuppi kuumaa.

Sain tuliaisiksi Budapestistä pienen pussillisen vihreää teetä. Tee on luultavasti kauhottu pussiin isommasta astiasta, sillä pussukan kyljessä ei näy mitään muuta informaatiota kuin tarralapulle tulostettu nimi. Villi veikkaukseni on, että kyseessä on japanilainen tee, minkä päättelin paitsi nimestä, myös tuoksusta, joka muistuttaa pitkälti maistamiani japanilaisia vihreitä sencha-teitä.

 

 

 

Minulla oli makutuomareina itseni lisäksi kaksi ystävääni.

Kuivan teen tuoksu on siis selvästi japanilainen, omasta mielestäni hiukan tunkkainen, mutta kaverini olivat haistavinaan punapensasmaisuutta ja jopa hedelmäisyyttä.

 

Haudutin teen 70 asteisessa vedessä, kolmen minuutin ajan.  Kuiva tee oli hyvin hienojakoista, mukana oli neulasmaisia sattumia. Tämä aiheutti ongelmia haudutuspannun kanssa. Osasin ennustaa, että lasipannuni siivilä menisi tukkoon näin jauhomaisesta purusta, joten otin tilalle toisen teepannuni, jonka siivilä on muovia ja omaa erilaiset rakoset. Temppu ei kuitenkaan auttanut ja myös muovinen sihti meni tukkoon. Jos joku osaa antaa vinkkiä, miten hauduttaa pannullinen hienojakoista teetä, saa kertoa.

Valmiin juoman tuoksu on levämäinen, vieraitteni mukaan tee tuoksui kuivana paremmalta.

On mahdollista, että minulla meni sihdin tukkeutumisen takia vesi/tee-suhde pieleen, sillä juomasta tuli kitkerähköä. Maku oli joka tapauksessa voimakas, hyvin läpitunkeva. Tämä ei tunnu kepeältä seurustelujuomalta vaan ennemmin hiljaisuutta ja keskittymistä vaativalta kupposelta.

 

Tämä laatu ei saanut koemaistelussa suurta suosiota osakseen kovin voimakkaan olemuksensa takia. Suosikkijapanilaiseni on siis edelleen fancy sencha.

Tee itse: jääteejuomia

Helteet ovat palanneet, kesä näyttää jatkuvan. Blogikin on pitänyt hiljaiseloa koko kesän. Lämpimän sään kunniaksi esittelen kolme jääteejuomaohjetta, jotka löytyvät Pirkko Arstilan "Teen ystävän kirjasta". En ole itse vielä testannut ohjeita, mutta jos joku blogin lukijoista intoutuu koettamaan, niin kertokaa, miten onnistui ja miltä lopputulos maistui!

Nektariinilla ja basilikalla maustettu jäätee
1 rkl darjeeling-teen lehtiä
2 1/2 dl basilikan lehtiä
2 rkl mintun lehtiä
1 1/4 dl sokeria
1 1/4 litraa vettä
4 suurta nektariinia soseutettuina ja siivilöityinä

Pane teenlehdet, basilika, minttu ja sokeri kannuun. Kuumenna vesi n.85 asteeseen ja kaada kannuun. Hauduta 6-7 minuuttia ja siivilöi. Sekoita nektariinisose teen joukkoon ja pane tee jääkaappiin kahdeksi tunniksi tai kunnes se jäähtyy kunnolla. Lisää joukkoon muutama nektariiniviipale ja basilikanlehti ja tarjoa pitkistä laseista jääpalojen kanssa.

Ananasjäätee
1 litra vettä
2-3 rkl teenlehtiä
1 dl tomusokeria
2 tlk ananaspaloja
jääkuutioita, sitruunalimsaa
(sitruunaa)

Valmista tee normaalisti. Sekoita tomusokeri joukkoon. Jäähdytä. Pane ananaspalat lasien pohjille. Kaada tee laseihin puoliväliin ja lisää sitruunaista virvoitusjuomaa. Koristele sitruunaviipaleilla.

Etelävaltioiden jäätee
2 1/2 dl kylmää, vahvaa, mustaa teetä
1-2 tl sokeria
1/4 sitruunan mehu
jääkuutioita
ohuita sitruunaviipaleita

Sekoita keskenään kylmä tee, sokeri ja sitruunamehu. Kaada tee korkeaan ja kapeaan lasiin. Lisää lasiin jääkuutioita ja sitruunaviipaleita. Hunaja sopii myös.

Jäätee - hedelmäjuoma

Teeblogini on elänyt hiljaiseloa kuukauden ajan uusien makukokemusten ja teehuonekokemusten vähyyden takia. En takaa valtaisaa päivitysvyöryä kesäkuullekaan, mutta jotain uutta maisteltavaa kaapista vielä löytyi!

Kuuman kesäpäivän maistelukohteena on Forsmanin Jäätee -hedelmäjuoma. Ja, jälleen kerran, kyseessä ei ole nimestään huolimatta tee vaan kofeiiniton hauduke.

 

Pakkauksessa ei ollut haudutuslämpötilaa. Koska kyseessä on kofeiiniton hedelmähauduke, olisin voinut kaataa purujen päälle vaikka kiehautettua vettä, mutta päädyin kuumentamaan veden 80 asteeseen. Haudutusaika oli 10 minuuttia, jonka jälkeen jätin kuppini jäähtymään –jääkaappiin muki pääsi vasta kun se oli selvästi viilentynyt.
Haudukepussin ohje kehottaa makeuttamaan juoman ennen kylmään siirtämistä, mutta en tahdo sotkea juoman makua hunajalla tai sokerilla.

Olin tyytyväinen, että sekoitus koostui isoista sattumista.

 

Tuoksu: Kivan hedelmäinen. Aiemmin maistamani mansikkajuoma tuoksui selvästi mansikalta, mutta tässä Forsmanin sekoituksessa haistaa monia erilaisia hedelmiä. Olin erottavinani ainakin appelsiinin, mansikan ja papaijan. Etsin tuoksutteluni jälkeen tarkemman tuoteselosteen netistä ja sekoitus pitää sisällään näitä kaikkia ainesosia: kuivattua ruusunmarjaa, korinttia, ananasta, hibiscusta, papaijaa, omenaa, pionin terälehtiä ja mansikkaöljyä. Eli taisin sotkea nenässäni ananaksen ja appelsiinin keskenään.
Valmiin teen tuoksussa erottuvat parhaiten ruusunmarja ja mansikka.

 

Valmis juoma on kirkkaan viininpunaista. Litkin juomaa jääkaappilämpöisenä ja se oli varsin hyvää. Maku ei ole kirpeä vaan lempeän raikas, mansikka maistuu valmiissa juomassa eniten. Tätä laatua voisi hyvinkin valmistaa kannullisen ystäville kesäillan viettoon, kunhan muistaa varata tarpeeksi aikaa juoman jäähdyttämiseen –kesähelteellä kannullinen kuumaa vettä ei ihan heti viilene.