sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Vihreä tee: Shincha Fukamushi Saemidori


Lämpimät kesäpäivät alkavat olla takana päin. On aika kaivaa teepannu esiin ja nauttia illan viiletessä kuppi kuumaa.

Sain tuliaisiksi Budapestistä pienen pussillisen vihreää teetä. Tee on luultavasti kauhottu pussiin isommasta astiasta, sillä pussukan kyljessä ei näy mitään muuta informaatiota kuin tarralapulle tulostettu nimi. Villi veikkaukseni on, että kyseessä on japanilainen tee, minkä päättelin paitsi nimestä, myös tuoksusta, joka muistuttaa pitkälti maistamiani japanilaisia vihreitä sencha-teitä.
 
 
 
Minulla oli makutuomareina itseni lisäksi kaksi ystävääni.

Kuivan teen tuoksu on siis selvästi japanilainen, omasta mielestäni hiukan tunkkainen, mutta kaverini olivat haistavinaan punapensasmaisuutta ja jopa hedelmäisyyttä.
 

Haudutin teen 70 asteisessa vedessä, kolmen minuutin ajan.  Kuiva tee oli hyvin hienojakoista, mukana oli neulasmaisia sattumia. Tämä aiheutti ongelmia haudutuspannun kanssa. Osasin ennustaa, että lasipannuni siivilä menisi tukkoon näin jauhomaisesta purusta, joten otin tilalle toisen teepannuni, jonka siivilä on muovia ja omaa erilaiset rakoset. Temppu ei kuitenkaan auttanut ja myös muovinen sihti meni tukkoon. Jos joku osaa antaa vinkkiä, miten hauduttaa pannullinen hienojakoista teetä, saa kertoa.

Valmiin juoman tuoksu on levämäinen, vieraitteni mukaan tee tuoksui kuivana paremmalta.
On mahdollista, että minulla meni sihdin tukkeutumisen takia vesi/tee-suhde pieleen, sillä juomasta tuli kitkerähköä. Maku oli joka tapauksessa voimakas, hyvin läpitunkeva. Tämä ei tunnu kepeältä seurustelujuomalta vaan ennemmin hiljaisuutta ja keskittymistä vaativalta kupposelta.

 


Tämä laatu ei saanut koemaistelussa suurta suosiota osakseen kovin voimakkaan olemuksensa takia. Suosikkijapanilaiseni on siis edelleen fancy sencha.