Vedenkeitin

Kun innostun jostakin käy usein niin, että minun on vaikea hillitä itseäni asian suhteen ja tahdon uudelle mielenkiinnonkohteelleni täydelliset puitteet. Niin kävi myös teen kanssa.

Muutama päivä sen jälkeen, kun olin haltioissani lukenut oppaakseni valitsemaani teekirjaa, päätin ostaa kunnollisen vedenkeittimen. Minulla oli ennestään hyvin pieni, 0.5 litran vetoinen muovikannu, mutta se sai nyt väistyä (pikkuruinen minikannu löysi uuden kodin työkaverin luota). Muovikannussa tosin oli myös se vika, että se falskasi reunoiltaan, jos erehdyin kallistamaan sitä liikaa. Ja lähes joka kertahan minä sitä liikoja kallistinkin ja vedet olivat pitkin pöytiä...

Uusi uljas vedenkeittimeni on merkiltään Electrolux Eewa 7500 ja se maksoi (noh, joku voisi sanoa, että ihan liikaa...) vajaat sata euroa. Tilavuudeltaan masiina on 1,7 litraa.

Toinen vaihtoehto olisi ollut hankkia veden lämpötilan mittaamiseen soveltuva lämpömittari (ystäväni käyttää kinkkumittaria) sekä tutustua munakelloon ja kattilaan, mutta minun ratkaisuni oli ennalta arvattavissa...

Olen kuitenkin ollut hyvin tyytyväinen ostokseeni. Olen melkoinen tumpelo keittiössä ja minua ilahduttaa, miten näppärästi saan juuri sopivan lämpöistä vettä keittimestäni. Halutun lämpötilan voi valita kymmenen asteen tarkkuudella 50 asteesta sataan. Hauska yksityiskohta on, että veden lämpötilan laskiessa keitinkannussa, digitaalinen mittari näyttää lämpötilan putoamisen aste asteelta.

Keittimessä on myös lämpimänäpitotoiminto: nappia painamalla masiina pitää keitinveden valitussa lämpötilassa puoli tuntia. Hiukan turhana pidän vesimäärän LED-näyttöä, joka vaihtaa väriä sen mukaan miten lämmintä vesi kannussa on. Mutta en minä sen olemassaoloa pahaksenikaan pistä.

Vedenkeittimessä voisi myös itsessään hauduttaa teetä, sillä systeemiin kuuluu nokan taakse asetettava filtteri. En ole kuitenkaan lähtenyt tätä vaihtoehtoa (vielä) testaamaan, sillä vähän luulen, että syvä ja painavahko keitin olisi melko hankala puhdistaa. Mutta ehkäpä vielä kokeilen tätäkin käyttömahdollisuutta, jos vaikka ovesta pelmahtaisi sisään monta teenjanoista vierasta.

Millä tavalla sinä valmistat mieluiten teevetesi? Kattilassa, perusvedenkeittimessä vaiko jossain avaruusajan masiinassa?

Musta tee, Spiced Chai

Olen saanut tämän mustateesekoituksen ystävältäni Englannin tuliaisina. Kyseessä on Whittardin musta tee, joka on maustettu kanelilla, neilikalla, inkiväärillä ja kardemummalla. Whittardin ensimmäinen teekauppa perustettiin Lontooseen jo vuonna 1886. Tämän teen ainesosat ovat kotoisin Intiasta ja Indonesiasta ja brittiläisen asteikon mukaan kyseessä on voimakkuudeltaan ”medium” tee.

Paketti on todella sievä: pienestä pannun muotoisesta luukusta voi kurkistaa, miltä teepurut näyttävät pakkauksen sisällä. Pakkaukseen on panostettu myös tekstien osalta; sivulle on painettu ohjeet miten valmistaa ”a Perfect Pot of Tea”.

 Use fresh water. Water left in the kettle loses vitality and makes tea taste dull

Rinse the pot with boiling water to bring out the tea’s flavor.
Add 2-3 teaspoons of tea to a 6-cup pot.
Pour in boiling water and leave for 2-3 minutes. This is strong tea that needs a light brew, so don’t let it stew.
Strain and pour. This tea’s best without milk.
Stop what you are doing and enjoy.

 

Myös seuraava kysymys löytyi pakkaukseen painettuna:

”Wouldn’t it be dreadful to live in a country where they didn’t drink tea?”

- Noel Coward

 

Kuiva tee tuoksuu todella voimakkaasti kanelilta ja inkivääriltä, tällä tuoksulla voisi melkein avata tukkoisen nenän.

 

Veden lämpötilana pidin 95 astetta ja pikkuiseen teekannuuni laitoin 1.5 teelusikallista teetä.

Teen väri on tumman punaruskea. Mieleeni tulivat kartanoiden arvokkaat, tummanpuiset, raskaat huonekalut.

Keitetty tee tuoksuu lähes yhtä vahvasti kuin kuivana.

Maku ei ole ollenkaan liian voimakas, olisin ehkä voinut lisätä kokonaiset kaksi lusikkaa teesekoitusta pannuun. Inkivääri tuntuu kielellä ja kitalaessa, mutta muutoin maku on varsin pehmeä. Tee tuntuu suussa lähes ympäröivän kielen. Olen jollain tapaa kartellut mustia teitä, mutta ainakin tämä on helposti lähestyttävä ja mukava tuttavuus.

Hörppiessä teetäni oivalsin, että kello oli viisi iltapäivällä. Olin tullut sattumalta luoneeksi itselleni brittiläisen iltaviiden teen! Toisaalta tämän sekoituksen voisin hyvin kuvitella myös pimeän talvi- tai syysaamun aamiaispöytään.

Teen jo ehdittyä hieman jäähtyä pannussa ovikello soi ja laskin sisälle eurobarometri-tutkimusta tehneen rouvan. Tarjosin sitten hänellekin kupin mustaa teetä (hyvin näytti maistuvan).

 



"Kissanpäivät": vihreä gunpowder teesekoitus



Kissanpäiviä japanilaisessa kalenterissa.

Maistamistestissä Forsman Tean sekoitus: Kissan päivät. Kyseessä on vihreä gunpowder tee. Kuvaus sekoituksesta kuuluu näin: ”Cupuacu hedelmän makuinen kiinalainen rullattulehtinen vihreä tee. Mausteena runsaasti appelsiinipuun kukkia, omenan paloja, hibiscusta ja papaijan paloja.”

Gunpowder on kiinalainen vihreä teelaatu. Tämän laadun sanotaan olevan parhaimmillaan sekoitettuna yrtteihin, kukkaisaromeihin ja mausteisiin –ja näitä löytyy myös Kissan päivien sekoituksesta.

Gunpowderin varoitetaan saattavan olla liian kitkerä aloittelijalle.

Kuiva tee näyttää melkein mysliltä isoine hedelmän palasineen. Voimakas tuoksu on viehättävä, siinä tuntuvat vieraat, eksoottiset hedelmät.

Valitsin haudutuslämpötilaksi 80 astetta (vihreällä teellä se on tavallisimmin 70-85 astetta, gunpowderin lämpötilaksi annettiin 80 astetta tietoa tästä laadusta etsiessäni).

Ensimmäisellä testikupillisella haudutin teetä noin kaksi minuuttia. Pelkäsin liian hauduttamisen mukanaan tuomaa kitkeröitymistä, sillä kyseessä on kuitenkin herkkä vihreä tee, mutta reilut kaksi minuuttia oli selvästikin liian vähän.

Haudutettu tee ei tuoksunut lainkaan niin hurmaavalta kuin kuiva sekoitus. Jos teen tuoksua hengitti oikein syvään, saattoi haistaa hedelmien himmeän varjon. Mutta jäljelle jäänyt tuoksu oli tuskin huomattava. Teeveden väri on hailakan keltainen, jokin hedelmänpaloista värjäsi teeveteen hetkeksi punaisen viirun.

Maku on hyvin kevyt. En maista hedelmiä enkä juuri muutakaan. Teeveden maku ei kuitenkaan ole epämiellyttävä vaan melko pehmeä.

Uusi yritys: 2 tl kuppiin ja 4 minuutin haudutusaika. Pussin kyljessä haudutusajaksi annetaan 2-4 min (vihreän teen suositeltu haudutusaika on ½ - 3 minuuttia, gunpowder-laadun haudutusajasta minulla ei ole tarkkaa tietoa, mikäli se poikkeaa vihreän teen yleissäännöstä).

Tällä kertaa tuoksu on voimakkaampi, se ei enää ole pelkkää hentoista höyryä (joskaan ei kovin voimakastakaan).

Hedelmiä en edelleenkään maista, mutta nyt juomassa tuntuu vihreän teen lievä kitkeryys, muttei häiritsevästi. Neljä minuuttia on kuitenkin ehdoton maksimi haudutusajassa. Ehkäpä reilu kolme minuuttia olisi ollut se täydellinen aika?

En tämän sekoituksen perusteella ihastunut gunpowder-laatuun vihreiden teiden joukossa. Ehkä makuhermoni kaipaavat vielä harjoitusta (jospa varoitus vasta-alkajille oli totta) tai sitten sekoitus ei ollut juuri minulle se iskevin. Pidän Kissanpäiviä kuitenkin selkeästi parempana kuin aiemmin arvostelemaani Päärynäteetä.

Kuivan teen tuoksusta erityismaininta, se oli varsin miellyttävä. Suurena kissojen ystävänä sekoituksen hauska nimi ilahdutti myös.

Jälkikirjoitus:

Gunpowder jätti kitalakeen kitkerähkön puolelle kallistuvan tuntuman. Kun join iltapalan kanssa lasin appelsiinimehua, muuttui mehun maku suussani todella raikkaaksi, eukalyptuksen kaltaiseksi. Tällainen hauska "sivuvaikutus" oli Kissan päivät-teellä.

Teelaatuja ja haudukkeita

Jotta itsellänikin olisi helpompaa muistaa eri teelaatujen ominaisimmat erot, kirjoitan lyhyet esittelyt jokaisesta. Palaan eri teelaatujen haudutusaikoihin ja –lämpötiloihin  myöhemmin. Käytän länsimaista luokitusta, joka perustuu siihen, miten teelehdet on käsitelty ja miten pitkään niitä on hapetettu. Lähteinä olen käyttänyt ”Teen ystävän kirjaa” sekä erilaisia teeaiheisia nettisivustoja.

Teksteissä esiintyvä fermentointi tarkoittaa hapetusta.

Täytyy muistaa, että teetä ovat vain teepensaista peräisin olevat teet, esim. Suomessa joskus tarjoiltava koivunlehtitee on todellisuudessa hauduketta. Varsinaisia teelaatuja ovat valkoinen, keltainen, vihreä, oolong, musta ja puerhtee. Blogini ei ole hardcore-teetietopankki, joten aion jatkossa arvioida myös erilaisia yrttijuomia ja haudukkeita, sen vuoksi kirjoitan alle lyhet kuvaukset myös muutamista muista teemaailman termeistä.

Teelaadut:

Valkoinen tee:

Valkoisen teen sato kerätään varhain keväällä, jolloin teepensaan ylimmät lehdet ovat avautumassa ja silkkisen vaalean nukan peitossa. Teen lehdet kuivataan vapaasti raikkaassa ulkoilmassa eikä niitä fermentoida. Valkoinen tee on kaikkein luonnonmukaisinta teetä. Tästä syystä se on myös terveellisintä teetä: lähes käsittelemättömänä se sisältää antioksidantteja ja vitamiineja enemmän kuin muut laadut.

Valkoista teetä pitää maistella sopivan lämpöisenä –ei koskaan höyryävänä- sellaisenaan kiireettömänä hetkenä. Liian hätäisesti juotuna valkoisen teen maku jää maistamatta.

Keltainen tee:

Uusi tulokas Suomessa ja eräs harvinaisimmista teetyypeistä. Keltainen tee syntyy siten, että teen lehdet paahdetaan vain kevyesti ja kääritään paperiin. Niitä säilytetään pimeässä useita päiviä, jolloin väri muuttuu kellertäväksi ja se vaikuttaa myös makuun. Keltainen tee on parhaimmillaan tarjoiltuna sellaisenaan.

Vihreä tee:

Maailman vanhin ja yleisin tee. Vihreää teetä ei fermentoida ja hapetus estetään käsittelemällä lehtiä kuumassa esim. höyryttämällä tai paahtamalla. Höyrytys saa lehdet säilymään ruohomaisen tuoreen vihreänä ja hapokkaina. Vihreän teen terveysvaikutuksista on tehty lukuisia tutkimuksia ja sen vaikutuksista terveyteen on olemassa paljon kirjoituksia naistenlehtien artikkeleista lähtien. Erään tutkimuksen mukaan kaksi kupillista vihreää teetä sisältää yhtä paljon antioksidantteja kuin viisi annosta hedelmiä ja kasviksia.

Vihreän teen haudutusaika vaihtelee yhdestä kolmeen minuuttiin eikä vihreän teen lehdille saa kaataa kuumempaa kuin 70-80 asteista vettä. Lehdet poistetaan kannusta haudutuksen jälkeen.

Oolongtee:

Oolongtee on osittain hapetettu tee; hapettumisaste voi vaihdella 10-70 % välillä. Oolong-teelaaduista löytyy paljon eri vivahteita ja ne ovat maailmalla arvostettuja teenharrastajien piireissä. Tämä teelaatu on väriltään joko sampanjaa, meripihkaa tai tummaa. Oolongteellä on kukkaisia, runsaita tuoksuja, eivätkä ne ole keinotekoisesti aikaansaatuja.

Veden lämpötila ja haudutusaika ovat hyvin tarkkoja: minuutinkin liikahaudutus muuttaa makua.

Musta tee:

Brittien suosikki. Musta tee on kokonaan hapetettu tee. Mustien teelaatujen kitkeryys vaihtelee suuresti; toiset laadut kitkeröityvät nopeammin. Mustaa teetä on saatavilla monenmoisina sekoituksina: kukat, hedelmät, marjat, yrtit, mausteet ja esanssit… valikoima on valtava.

Musta tee on aina kertakäyttöistä (poikkeuksena korkealaatuiset darjeelingteet).

Puerhtee:

Poikkeuksena muista teelaaduista puerhiin ei käytetä nuppuja tai kärkisilmuja vaan rotevia lehtiä, joita ei hapeteta. Valmistusprosessi on salainen, mutta sen verran tiedetään, että vihreän teen bakteerikanta muutetaan puristamalla vuosia kestävän varastoinnin aikana. Voidaan sanoa, että kyse on pääasiassa aidosta mikrobien suorittamasta fermentaatiosta.

Puerh tuo tuoksullaan ja maullaan mieleen maaemon, sen maku poikkeaa kaikista muista laaduista pehmeydellään ja maanläheisyydellään. Irtonaiset lehdet ovat tummanruskeita, pieniä ja kippuraisia, mutta puerhia voi ostaa myös kakkuina. Kyseessä on aino tee, joka ikääntyessään paranee kuten viinit; antiikkipuerhista on maksettu suuria summia. Puerhilla sanotaan olevan lukuisia hyviä terveysvaikutuksia, joista muutamia mainitakseni ovat mm. ylipainon, närästyksen ja bakteerien kasvun ehkäisy, poistaa alkoholin tuomia haittoja (lue: auttaa krapulatilaan), alentaa kolesterolia ja parantaa maksan aineenvaihduntaa.

Itse henkilökohtaisesti pidän kovasti puerhin mausta.

Muita teemaailmassa vastaan tulevia käsitteitä:

Yrttitee:

Yrttitee on teen tapaan haudutettava vähäkofeiininen yrttijuoma. Erilaisilla yrttihaudukkeilla saattaa olla myös terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Aromoitu tee:

Teen lehtiin on kuivaamisen jälkeen valutettu kukkien öljyä, joista tavallisin on jasmiininkukkaöljy. Teen lehdet voidaan aromoida useaankin kertaan.

Maustettu tee:

Kaikkia erilaisia teelaatuja voidaan maustaa erilaisilla hedelmäöljyillä, kukilla, mausteilla, yrteillä tai hedelmien paloilla.

Rooibos:

Rooiboksesta puhutaan usein kofeiinittomana teenä, mutta vaikka itsekin kutsun sitä teeksi, on kyseessä todellisuudessa yrttijuoma. Tämä autiomaayrtti kasvaa vain Etelä-Afrikassa. Rooibos ei kitkeröidy pidempäänkään hauduttaessa, sillä se ei sisällä tanniineja. Rooiboksen sanotaan olevan vatsaystävällinen ja se sopii myös raskauden aikana.

Jasmiinihelmi, vihreä (teehelmet)

Teehelmien matka alkaa. Kuivina helmet ovat tummanruskeita, lähes mustia.

Hauduttamattomien, rullattujen jasmiiniteehelmien tuoksu on aivan ihana. Se on raikkaan makea, hyvin hennosti kukkainen, ensimmäisenä mieleen tulevat keväisen aamun kastepisarat vihreillä ruohonkorsilla.

Olen teepuodissa kirjoittanut pussin sulkijatarraan ohjeet: veden lämpötila 80 astetta, 4 kpl/ 2 dl vettä. Noudatin haudutusajan suhteen ohjekirjani neuvoa siitä, että tee on valmista, kun helmet ovat turvottuaan laskeutuneet pohjalle. En lähtenyt nyppimään helmiä pois kannusta ja vaikka kyseessä on vihreä tee, maku ei muuttunut kitkeräksi missään vaiheessa. Kuten ruusukkeet, teehelmetkin voi käyttää useampaan kertaan ja lisäsinkin vettä helmien päälle kertaalleen.

Halusin antaa teehelmille arvoisensa juoma-astian, joten käytin oikeita teekuppeja. Taas tuli todettua, että näissä ohuen ohuissa ja laakeissa kupeissa teen maku pääsee aivan erityisellä tavalla oikeuksiinsa kuin tavallisessa mukissa.

Kissakin nauttii kehräten teetuokiosta.

 

Teen väri on hento ja maku pehmeä. Huumaava tuoksu säilyy myös teevedessä ja jasmiinin maku silittää kieltäni. Todella nautinnollinen kokemus!

Maistelin juomaa sekä hyvin vaaleana, kun vain osa helmistä oli vajonnut, sekä uuden kupillisen sen jälkeen, kun kaikki helmet olivat pohjalla. Veden väri ei muuttunut missään vaiheessa kovin tummaksi. Minulle tuli mieleen lasipannun pohjalle vajonneista ja auenneista helmistä, sekä niiden kellertävänvihreäksi värjäämästä vedestä, hyvien ystävieni kesämökin ranta ja sen hyväntuoksuinen vesi.

Avautuneita teehelmiä.

 

Helmet avautuivat hauskasti: osasta tuli kuin pieniä hyrriä, toisten auennut muoto oli lehtimäisempi. Jälleen kerran sain olla tyytyväinen lasipannuun, joka ei piilottanut tätä muodonmuutosta.

Vihreät jasmiinihelmet osoittautuivat kaikin puolin hienoksi elämykseksi. Kaikki oli kohdallaan, niin tuoksu kuin makukin ja kaupan päälle vielä näytelmä palleroiden muuttaessa muotoaan.  Tätä laatua aion käyttää toistekin.

 

Lasinen teepannu



Lasipannuni vierellään pari pientä siivilää

Teen lisäksi minua viehättävät akvaariot ja merenelävät. Pystyn viettämään akvaarioiden ääressä pitkiä aikoja ja jo pelkät huojuvat kasvit ja veden liike riittävät viehättämään minua. Hiljaisessa, sinisessä vedessä on jotain hyvin meditatiivista. Luultavasti tästä syystä minuun vetosi teksti, jossa kuvailtiin teelehtien liikehdintää, leijumista ja turpoamista pannussa. Tee on myös hyvin visuaalinen nautinto: teelehtien käyttö poikkeaa kahvinpuruista jotka kipataan suodatinpussiin ja siitä suoraan biojätteisiin. Ja ainakin minusta teelehdet ja sekoitukset ovat kuivinakin kiehtovia ja kauniita, kuin uinuvia vesikasveja (en tarkoita tässä teepussien harmaata jauhoa, jossa ei ole enää mitään visuaalista).

Tahdoin ehdottomasti päästä näkemään teelehtien liikkeen ja ruusukkeiden tai helmien avautumisen. Tätä tarkoitusta varten ostin lasisen teepannun, sillä  teelehtien leijumisen katseleminen on yksi osa nautintoa ja teen taajuudelle virittäytymistä. Yksi rentouttavimpia asioita on katsella, miten ruusuke hiljaa aukeaa lämpimässä vedessä ja vajoaa hitaasti pannun pohjalle.

Oma lasipannuni on kahden litran vetoinen, merkiltään Trendglas Jena. Pannu ei ollut minusta kovin kallis, taisi maksaa reilut 20 euroa. Myytävänä olisi ollut myös pieniä, parin kupin vetoisia minipannuja. Pannussa on mukana lasinen filtteri, jonka voi nähdä yllä olevassa valokuvassa, mutta sitä en ole vielä tarvinnut. Vaikka kyseessä onkin nimenomaan teelle tarkoitettu lämmönkestävä lasi, olen nähnyt parhaimmaksi nostaa kannen hetkeksi pois kuuman veden kaatamisen jälkeen.

Mikäli kärsit stressistä tai ahdistuksesta (tai jos vain haluat luoda itsellesi hetkeksi rauhaisan keitaan), kokeile seuraavaa:

Osta teeruusuke, yksikin riittää.

Mikäli sinulla ei ole lasista teepannua, lämpöä kestävä lasikin käy, esimerkiksi läpinäkyvä glögilasi. Isot ruusukkeet eivät tarvitse minkäänlaisia filttereitä; ne pienet murenat, joita teeveteen saattaa irrota, eivät ole millään muotoa vaarallisia.

Laita TV ja radio kiinni, pyyhi tai siisti ylimääräisestä rojusta pöytä, jolla aiot teetä nauttia. Lämmitä raikas vesi sopivaan lämpötilaan ja kaada se lasiseen pannuun tai mukiin. Pudota ruusuke veteen ja istu katsomaan näytelmää: Ruusuke imee vettä itseensä, alkaa aueta ja vajoaa hiljalleen pohjalle. Ruusukkeen pintaan saattaa ilmestyä pieniä ilmakuplia, vesi värjäytyy aste asteelta. Kun oikea hautumisaika on kulunut, kaada tuoretta teetä kuppiisi tai poista ruusuke, jos pudotit sen suoraan lasiin.

Ruusukkeen voi myös käyttää uudelleen, kunhan se ei pääse kuivahtamaan käyttökertojen välissä.

Näin yksinkertaisella tavalla saa itselleen tai useammallekin henkilölle valmistettua pienen, kiehtovan näytelmän joka rauhoittaa ja hivelee kaikkia aisteja.

Päärynätee, Sen Cha



Menneen sunnuntain aamuteenä maistelin Forsman Tea:n Päärynä, Sen Chata. Kyseessä on jasmiininkukilla maustettu luomu vihreä lehtitee.

Päärynätee ei ole ollut suosikkini maistamistani teistä, mutta päädyin kirjoittamaan tunnelmiani tästä mausta ihan niinkin jännittävästä syystä, että pussi oli valmiiksi avattuna ruokakaapissani.

Olen ennemminkin ”puhtaampien” tai luonnollisempien teemakujen ystävä.

Pakkauksen mukaan haudutusaika on 2-5 minuuttia, 1 tl kuppia kohden. Tällä kertaa join teeni arkisesti muumimukista. Ohuesta, laakeasta teekupista tee maistuu aina parhaimmalta, mutta tällä kertaa minulle riitti teetuokio Nipsu-mukista.

Päärynätee maistuu hiukan kitkerältä, ylihauduttamista ja teelehtien liikaa annostelua kannattaa varoa. En maistanut päärynän makua. Voi olla että tee on alun perin tuoksunut päärynältä, mutta koska se on ollut jo jonkin aikaa avattuna ruokakaapissani, omassa ostopussissaan, on tuoksu ehtinyt jo haihtua. Taas yksi syy lisää ostaa useampi pieni metallinen rasia, jossa säilyttää avattuja teepusseja.

Forsmanin teefiltteri muumimukissa.

Kokeilin myös ensi kertaa mukiin asetettavaa Forsmanin teefiltteriä (taisi maksaa n. 6 euroa).

Filtteri on halkaisijaltaan 6 cm ja juuri sopiva peruskahvi/teemukeihin. Koin tämän mukinkokoisen filtterin käytön helpommaksi kuin aiemmin käyttämieni siiviläpallojen ja siivilälusikoiden; ei ollut ongelmia täytön kanssa -pallojen ja lusikoiden kohdalla teemurusia on operaation jäljiltä ollut pitkin pöytiä. Suuressa teefiltterissä on myös se huomattava etu, etteivät teelehdet joudu puristuksiin ja niillä on tilaa turvota ja liikkua. Uusi filtterini on myös huomattavasti helpompi pestä kuin pikkuruiset pallot.

Summa summarum: filtteri oli positiivinen kokemus, teen maku menetteli ja hetkenä teenjuonti oli arkinen. En voi tosin liikaa moittia teen makua tai laatua, sillä en itse luonut rentoutunutta tai rauhallista ympäristöä tuokiolleni vaan hörpin juomani muiden aamupuuhien ohessa, samalla tavalla kuin toiset juovat hätäisesti aamukahvinsa. Lisäksi olen säilyttänyt avattua teepussiani väärin, se olisi pitänyt aikoja sitten laittaa suojaan peltiseen astiaan, jotta aromit säilyisivät hyvinä.

Miksi tee kiinnostaa?

Olen vasta muutama viikko sitten saanut kipinän teestä. Valveuduin muutama vuosi sitten jo sen verran, että hylkäsin pussiteet huomattuani miten paljon paremmalta maistuvat vapaat teelehdet ja sekoitukset (onko oikea nimitys ”irtotee”?). Sittemmin olen teestä kertovia tekstejä luettuani todennut päätökseni olleen muutenkin järkevä.

Innostuin teestä toden teolla sen jälkeen, kun vierailin Forsman Tean erikoisteemyymälässä Vantaalla ja sattuneesta syystä saatan mainita ko. putiikin useampaankin kertaan. Enpä olisi arvannut, miten monipuolinen, kiinnostava ja ihmeellinen teen maailma voikaan olla. Ja keräilijä minussa innostui valtavasta valikoimasta erilaisia maustettuja ja maustamattomia teitä.

Tee sopii minulle täydellisesti (vaikka kenelle se ei sopisi?). Olen luonteeltani sellainen, että ahdistun ja stressaannun helposti, joskus aivan järjettömistäkin syistä. Teen laittaminen ja sen juominen rentouttaa ja rauhoittaa ja kun teen valmistamiseen ja nauttimiseen keskittyy, saa säntäilevät ajatuksetkin suunnattua toisaalle. Vihreä tee sisältääkin mielihyvää tuottavaa L-teaniinia, mutta saan mielihyvää mistä tahansa hyvästä teekupposesta. Kahvia en ole koskaan oppinut juomaan, sen tuoksu, maku ja väri eivät ole ikinä viehättäneet minua. Teessäkin on mukana kofeiinia, mutta minulle sopivammassa mittasuhteessa. Pidän myös kovasti monista rooibos-yrttijuomista ja eräs pitkäaikainen "tee"suosikkini onkin rooibosta (palaan suosikkiini myöhemmin).

Olen luonteeltani myös utelias ja tahdon kokea uusia asioita. Toisilla on oma erityinen suosikkiteensä, jota he lipittävät vuodesta toiseen. Itseäni kuitenkin kiinnostaa maistaa monenlaisia makuja ja laatuja. Tahdon siemaista niin kinuskikarpalon makuista ”humpuukkiteetä” kuin laadukasta puerhiäkin (puerhille ei taida olla Suomessa vakiintunutta kirjoitusasua, itse käytän tätä kirjoitustapaa) .

Aina ei ole mahdollisuutta lähteä tutkimaan uutta kaupunkia Eurooppaan tai maksaa teatterilippua, mutta teematkan voi tehdä vaikka joka päivä.

Teen maailma on avautunut minulle entisestään aloitettuani Pirkko Arstilan todella hienosti kirjoitetun ”Teen ystävän kirja”n. Teos on monipuolinen katsaus teehen; sen historiaan, monenlaisiin laatuihin, käyttötapoihin ja terveysvaikutuksiin. Suosittelen kaikille teestä hiukankin kiinnostuneille: voin taata, että lukemisen myötä tulee halu saada tietää aiheesta lisää! Suurin osa teetietoudestani pohjautuu tähän kirjaan ja olen käyttänyt sitä opaskirjana teetä valmistaessani.

Kuten ensimmäisessä blogitekstissäni mainitsinkin, en ole teen asiantuntija vaan havainnot ja pohdinnat perustuvat omiin tuntemuksiini ja vaatimattomaan pohjatietooni, jota tosin yritän aihealuetta opiskelemalla ja kokemuksillani kartuttaa lisää. Mikäli lukijasta tuntuu, että kirjoitan puuta heinää, saa minua oikaista ja opastaa, otan kaikenlaisia kommentteja ilolla vastaan!

 

Miksi perustin Tee hetki- blogin?

”Tee hetki” voi tarkoittaa kirjaimellisesti –tai oikeammin kirjoitusvirheellisesti- teehetkeä, mutta koska haluan kirjoittaa myös muusta kuin orastavasta teeharrastuksestani, laajensin blogin nimen koskemaan mitä tahansa hetkeä. Tee itsellesi hetki, tee ystävillesi hetki. Tee rauhallinen, jännittävä tai kaunis hetki. Aika ajoin ihmisen –ainakin minun- täytyy nähdä hieman vaivaa, jotta huomaisi viehättävät tai mielenkiintoiset asiat ympärillään. Sellaisia asioita minulle ovat mm. pakkaslumen verhoama takiainen tai ikkunoista paistava auringonvalo. Ja totta kai, tee jos mikä vaatii ympärilleen oman rauhaisan hetkensä, jotta siitä todella voisi nauttia.

Teeharrastus on minulle aivan uusi, kirjoitan tästä aluevaltauksesta oman merkintänsä, jottei alustukseni paisuisi mielettömiin mittasuhteisiin. En ole siis teen asiantuntija vaan havainnot ja pohdinnat perustuvat omiin tuntemuksiini ja vaatimattomaan pohjatietooni (jota tosin yritän kartuttaa jatkuvasti lisää aihealuetta opiskelemalla ja lisää kokemuksia kartuttamalla).

Harmi, etten saanut osoitteeseen teehetki-tekstiä, mutta kyllä tuo teenaikakin on ihan kelvollinen. :)

No niin, tästä alkaa ensimmäinen blogini!